Riistatiedon kärkimaa
Riistakolmiot, peltokolmiot, hirvihavaintokortti, vesilintulaskennat ja siipinäytteet, lumijälkilaskennat ja muut erillislaskennat, riistanäytteet Eviralle, papana- ja sylkikeräykset dna-määrityksiä varten, SRVA- kolaritiedot, suurpetohavainnot, Luonnonvarakeskuksen saaliskyselyt ja riistatiedustelut…
Suomalaista riistatietoa kerätään aktiivisesti. Valtaosan työstä tekevät metsästäjät talkootyönä. Yllämainittu lista kattaa vain riistalaskentoihin ja muuhun riistatiedon keräämiseen liittyvät vakioidut toimintamuodot, jotka hoidetaan metsästäjien, riistahallinnon ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä. Suomalaista metsästystä ja riistataloutta pyöritetään myös monenlaisten muiden talkootoimintojen kautta: riista saa riistapeltonsa, haitallisia vieraslajeja pidetään kurissa ja riistan aiheuttamia vahinkoja ennaltaehkäistään metsästyksellä ja täsmäkohteiden suojaamisella. Työ on tärkeä osa riistavarojen ja luonnon kestävää käyttöä ja eettistä metsästystä.
Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat nostaneet talkootyöllään Suomen riistatiedon keruun ja käytön mallimaaksi. Pikkuhiljaa askel alkaa kuitenkin ikäluokassa lyhentyä ja riistantutkimuksen ja riistahallinnon on mietittävä riistatiedon tulevaisuudennäkymiä. Palautteen antaminen on jatkossa entistäkin tärkeämpää ja on keksittävä miten riistatiedon jakamista ja helppokäyttöisyyttä voidaan hyödyntää laskentamotivaation turvaamisessa. Riistatiedon keruun pitää olla hauskaa ja helppoa, sen on hyödytettävä kerääjää ja mikä tärkeintä, riistatietoa pitää käyttää riistakantojen hallintaan ajantasaisesti ja joustavasti.
Suomen riistakeskuksen rakentama Oma riista -palvelu on avainasemassa riistatiedon keruu-, jako- ja palautekanavana. Olen muutaman kerran päässyt esittelemään sen avulla tuotettuja riistatietoja kansainvälisille sidosryhmille ja eri maiden riistahallintojohtajille. He ovat olleet tohkeissaan. Esimerkiksi eurooppalaisten metsästäjäjärjestöjen katto-organisaatio, FACE, on pitkään puhunut metsästäjien tuottaman riistatiedon käytön tärkeydestä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Meillä on työkalu siihen!
Suomalainen riistatieto ja talkootyö, jolla se hankitaan, on jo käsite (ja pieni kateudenaihe) ulkomailla. Nyt tutkimuksen jalkautuksen ja tiedonvälityksen kanavaksi noussut Oma riista antaa lisää ylpeydenaiheita suomalaisille metsästäjille. Heidän työstään kaikki tulokset kumpuavat.
Riistatieto ei ole eksaktia ”sillanrakennustiedettä”. Kantatieto on parhaimmillaankin indeksinomaista. Lumisissa metsissä ja talven pimeydessä piilottelevia eläimiä ei ole helppo laskea ja tuntuu kohtuuttomalta vaatia, että tutkijoiden tai riistahallinnon pitäisi aina pystyä antamaan päälleen tarkka kanta-arvio joka lajista. Se ei ole mahdollista. Tämän oppii lyhyidenkin riistabiologian opintojen alkumetreillä.
Joskus riistatieto tuottaa tuloksia, jotka eivät ole mieluisia metsästäjille. Kanalintukannat ovat alamaissa, susikanta-arvio tuntuu alimitoitetulta ja hirvikanta-arvio ylimitoitetulta. On tärkeää, että riistatietoa kerätään avoimin mielin, eikä epämieluisaakaan tulosta yritetä politisoida palvelemaan omia tarkoitusperiä. Ikävääkin riistatietoa on käytettävä päätöksenteossa. Myös tutkijoiden on oltava jatkuvasti valmiita kehittämään kannanarvioinnin menetelmiä, sietämään kritiikkiä ja antamaan entistä enemmän vastinetta ja palautetta talkoolaisille!
Jarkko Nurmi, riistatalouspäällikkö Suomen riistakeskus
