Linnunpesiä rosvoavien petojen selvittäminen lajilleen on ollut hankalaa. Se on perustunut usein arvailuun ja pesälle jääneiden merkkien tulkintaan. Moderni teknologia tulee tässä avuksi: Riistakamerat mahdollistavat pesärosvon lajin määrittämisen ja lisäksi saadaan tarkka tieto ryöstön ajankohdasta.

 

Koealueina metsän reunustamia peltoja

Kokeessa haluttiin selvittää vaikuttaako metsänreunan läheisyys pesien selviämiseen. Asiasta on kirjallisuudessa yhtä kirjavia tuloksia kuin pesien ryöstäjistä.

Kokeissa käytettiin keinopesiä, joissa oli neljä fasaanin munaa. Pesää tarkkailtiin riistakameralla kahdeksan vuorokauden ajan, ja jokainen pesällä käynyt eläin kirjattiin ylös.

Tutkimus toteutettiin vuosina 2015 ja 2016 Länsi-Uudellamaalla 11 eri alueella. Lisäksi yksi koealue sijaitsi Hämeenlinnassa.

Koealueet valittiin niin, että niille saatiin neljä sadan metrin vyöhykettä metsästä pellolle (yhteensä 400 m), jolle kamerat satunnaisesti sijoitettiin. Koekenttä alkoi 150 metriä metsän puolelta ja kaukaisimmillaan pesät olivat pellolla 250 metrin päässä lähimmästä metsänreunasta. Jokaiselle alueelle sijoitettiin kahdeksan keinopesää. Etäisyyden lisäksi tutkimme pesän avoimuuden (näkyvyys ilmasta) vaikutusta selviämiseen.

Alueilla liikkuvia petoja määritettiin hajupostien avulla. Hajuposti houkuttelee nimensä mukaisesti nisäkkäitä luokseen hajulla. Aiemmissa kokeissa postilla käyneet eläimet tunnistettiin jäljistä, nyt käytimme tässäkin apuna kameroita.

Supikoira, harakka ja varis olivat tehokkaimmat rosvot

Kahdeksassa päivässä 104:stä pesästä syötiin tai tuhottiin 41 (39 %). Munarosvoista tehokkaimmiksi osoittautuivat supikoira sekä varislinnut harakka ja varis. Supikoira vei 27 prosenttia ryöstetyistä pesistä ja varislinnut 50 prosenttia. Muita pesärosvoja olivat naakka ja mäyrä, lisäksi metsäkauriit tuhosivat 4 pesää, syöden tai tallaten. Yhtään valkohäntäpeuraa emme saaneet kiinni itseteossa, vaikka niiden on havaittu syövän preerialla pesivien lintujen munia ja poikasia.

Riistakameroille tallentui mielenkiintoista tietoa pesillä kävijöistä. Varsinaisen munarosvon jälkeen pesällä saattoi käydä useita muita petoja. Varsinkin supikoira havaittiin useasti pesällä toissijaisena petona: Kaiken kaikkiaan 37 prosenttia havainnoista oli supikoiria.

Etäisyyden vaikutus pesien selviämiseen vaikutti ensin olemattomalta. Kun linnut ja nisäkkäät jaettiin omiin ryhmiinsä, ja nisäkkäistä poistettiin metsäkauriit, saatiin selkeä ero pesien ryöstelyyn. Linnut ryöstävät pesiä pellolla, kauempana metsänreunasta.

Nisäkkäiden predaatio suhteessa etäisyyteen oli mutkikkaampaa. Kaukana pellolla olevat munat eivät päätyneet supikoirien suuhun, toisin kuin lähempänä metsänreunaa olevat. Aivan metsänreunassa oli vyöhyke, missä pesät säilyivät koskemattomina. Tämä voi olla vastine aiemmin havaittuun ilmiöön, missä linnut välttävät pesintää metsänreunassa.

Pesien avoimuuden ei havaittu vaikuttavan predaatioon nisäkkäiden ja lintujen välillä. Linnuista harakat vaikuttivat olevan variksia tehokkaampia löytämään piilossa olevat pesät.

Hajupostit osoittautuivat hyväksi tavaksi selvittää alueen nisäkäspetokantaa. Viiden päivän aikana 67 prosenttia kameroista tallensi nisäkkäiden vierailuja postilla. Ahkerin kävijä oli supi, sitten erilaiset pienet hirvieläimet, lisäksi tallensimme neljä mäyrää ja kettua.

 

Voiko keinopesiltä saatuja tuloksia verrata luonnonpesiin?

Keinopesien käyttö tutkimuksessa herättää keskustelua. Ne ovat osoittautuneet varsin korvaamattomiksi tutkimuksissa, joissa halutaan paljon havaintoja ja toistoja. Koejärjestely ei kuitenkaan kuvaa pesien selviämistä haudontavaiheessa, jolloin emo istuu pesällä.

Tuoreessa norjalaistutkimuksessa havaittiin, että keinopesätutkimuksissa varislintujen osuus ryöstäjinä korostuu, koska luonnossa emo pystyy puolustamaan pesäänsä lintujen hyökkäyksiltä. Toisaalta keinopesäkokeen munat ovat kylmiä ja hajuttomia, eivätkä siten houkuttele petoja. Lisäksi pesien lähelle kiinnitetty kamera saattaa herättää epäilystä nokkelammissa pedoissa, kuten ketuissa, ja vääristää niiden osuutta munarosvoina.

Kokeen tuloksista huolestuttavin on maastoa tonkivan supikoiran yllättävä tehokkuus. Koska supikoirat nähtiin myös lintujen ryöstämillä pesillä, voi niiden merkitys pesätuholaisina olla kokeen tulostakin suurempi.

Pesärosvot joko rikkovat munat pesällä tai kantavat ne mukanaan

Kuvista kävi ilmi, että supikoira joko kantaa munat mukanaan kokonaisina tai syö ne pesällä. Supikoiran nähtiin rikkovan munat ja nuolevan niiden sisällön kuorista. Tätä taustaa vasten ravintotutkimukset, joissa on arvioitu supikoiran merkitystä linnunmunien syöjänä etsimällä munankuoria ulosteista, eivät välttämättä kerro koko totuutta.

Myös harakka ja varis ovat taitavia tyhjentämään pesän muutamissa minuuteissa. Fasaanin muna nokassa lentäminen sujuu harakalta ilman ongelmia. Naakat sen sijaan rikkoivat ja söivät munat pesällä.

Varislintupopulaatioiden kasvun merkitys voi olla aiemmin luultua suurempi maassa pesivien lintujen pesimismenestykselle. Yhdessä kasvavan supikoirakannan kanssa ne saattavat estää peltokanalintukantojen elpymisen parantuneesta elinympäristöjen hoidosta huolimatta.

Tutkimus on osa väitöstutkimusta, jonka aiheena on peltokanalintujen menestymiseen vaikuttavat tekijät. Tutkimuksen ohjaajina ovat Veli-Matti Väänänen ja Petri Nummi. Tässä esitelty tutkimuksen osa on vielä viimeistelyvaiheessa.

Heidi Krüger,  tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto

 

---

Lisää tietoa aiheesta:

2015 Kallioniemi, H. et al.: Bird quality, origin and predation level affect survival and reproduction of translocated common pheasants Phasianus colchicus. Wildlife Biology, 21(5):269-276. Luettavissa

2009 Kallioniemi et al.: Fasaanipoikueet suomalaisessa peltomaisemassa. Suomen Riista 55: 35-44.

---