Miten metsästäminen tuo terveyttä ja hyvinvointia?

Luonnonvarakeskus toteutti vuonna 2020 yhdessä Suomen riistakeskuksen ja Metsähallituksen kanssa metsästyksen terveyshyötyjä kartoittavan kyselyn. Siihen vastasi 1 732 metsästäjää eri puolilta Suomea. Kyselyssä käsiteltiin henkilökohtaisen taustan ja metsästystaustan lisäksi metsästystoimintaa, liikuntaa ja ulkoilua arjessa, sekä koettua elämänlaatua ja terveyttä.

Kantavana ajatuksena tutkimuksessa oli, että metsästysaktiivisuuden ja -suuntautuneisuuden suhteen erilaisilla metsästäjillä voi ilmetä erilaisia hyvinvointivaikutuksia. Tämän selvittämiseksi heidät luokiteltiin neljään profiiliin. Profiilissa 1 metsästystä harjoitettiin keskimäärin 10 päivänä vuodessa, se oli monipuolista ja sisälsi erityisen usein metsäkanalinnustusta. Profiilissa 2 jahtipäiviä kertyi eniten, ja pyynti kohdistui monenlaiseen riistaan pitkin metsästysvuotta. Profiilissa 3 metsästys koostui lähinnä hirvieläinjahdeista, ja profiilissa 4 painotus oli pienriistan metsästyksessä.

Miten eri profiilien metsästäjät liikkuvat?

Vähiten kävelyä (5 km) ja liikunnallista ajankäyttöä (alle 3 tuntia per käynti) kertyi jahtipäivän aikana profiilin 3 metsästäjille (hirvieläinspesialistit), ja eniten pienriistan pyyntiin keskittyville aktiivimetsästäjille (profiili 4).

Eniten metsästäneiden profiilissa 2 metsästys kerrytti enemmistölle (72 %) vapaa-ajan ulkoiluista ja luonnossa liikkumisesta vähintään puolet, ja 8 prosentille lähes kaiken. Tässä profiilissa myös työ liittyy lähes kolmasosalla luontoon.

Liikuntaharrastusten rasittavuudessa profiilien välillä oli eroja vähän. Esimerkiksi kaikissa profiileissa noin joka kolmas metsästäjä harrastaa rasittavaa liikuntaa vapaa-ajallaan vähintään kolme tuntia viikossa.

Elämyksiä ja yhdessäoloa

Metsästysharrastusta motivoivista tekijöistä saatiin tietoa metsästyksen merkityksestä mielialaan ja hyvinvointiin. Kaikissa profiileissa kärkeen kuuluivat luonnon rauhan ja hiljaisuuden kokeminen sekä luontoelämykset (80–90 prosentille tärkeitä tai erittäin tärkeitä motiiveja). Etenkin profiilissa 3 (hirvieläinspesialistit) tärkeäksi koettiin myös yhdessäolo, ja profiilissa 2 stressistä palautuminen ja rentoutuminen.

Vastaajat arvioivat myös oman terveytensä kyselyhetkellä ja suhteessa vuoden takaiseen tasoon. Profiilista riippumatta terveytensä koki vähintään keskitasoiseksi noin 95 prosenttia, ja noin 90 prosenttia vähintään samanlaiseksi kuin vuosi takaperin – vaikka kyselyajankohtaan maalis-huhtikuuhun 2020 ajoittui koronapandemian alkaminen Suomessa.

Metsästyksestä saadut terveys- ja hyvinvointivaikutukset eivät näyttäneet erottelevan harrastajia erilaisten aktiivisuus- ja suuntautuneisuusprofiilien mukaan.

Millaisille metsästäjille terveys- ja hyvinvointivaikutukset kertyvät?

Vaikka profiilien välillä havaittiin monia eroja, ei keskimääräistä aktiivisempi metsästys näkynyt parempana koettuna terveytenä. Kiinnostava kysymys on, miksi metsästyksen kautta erityisen paljon ulkoilua ja luontoliikuntaa vuoden kierron eri osissa saavat metsästäjät eivät erotu joukosta? Heillähän myös työ sisälsi useammin luonnossa liikkumista.

Osaselityksiä tähän voivat olla esimerkiksi muut luontoaktiviteetit, jotka tasaavat eroja – metsästäjät tunnetusti harjoittavat usein esimerkiksi vapaa-ajan kalastusta, heillä on koiraharrastuksia ja niin edelleen. Toinen selitys voi liittyä elämäntapa-altistuksiin. Esimerkiksi tupakointia ja merkittävää ylipainoa esiintyi eniten paljon metsästävien profiilissa. Myös todellisessa liikuntamäärästä metsästystapaan liittyen voi olla merkittäviä eroja, joita tässä tutkimuksessa ei pystytty mittaamaan.

Kokonaisuus ratkaisee

Tutkimusten kautta tiedetään, että kansalaisten hyvinvointi ja kansanterveys kasvaisivat, jos liikuttaisiin arjessa ja vapaa-ajalla enemmän.

Tämä tutkimus osoittaa, että metsästys on tärkeä tapa ylläpitää hyvinvointia osalle aktiivisimmista metsästäjistä. Muillekin se tarjoaa – satunnaisenakin kausiharrastuksena – tärkeää tukea omalle terveydelle ja hyvinvoinnilleosana muita liikunta- ja luontoliikuntaharrastuksia.

Kiinnostavia jatkotutkimuskysymyksiä ovat esimerkiksi, onko metsästäjillä erilaista sairastavuutta kuin muulla väestöllä alueittain, ja miten suurriistan metsästyksen nykyaikaiset paikannus- ja viestintävälineet sekä ajoneuvojen käyttö vaikuttavat metsästyksen yhteydessä saatuun liikunnan määrään.