Luminen riekkoreissu Inarissa

Lapissa on jahtimaata ja erämiehen hyvä olla. Gordoninsettereitä kasvattava Soronen viihtyy myös alkuperäisen kotikuntansa Pudasjärven maastoissa. Onhan sielläkin riekkoja, mutta kevätriekkoja saa vain pohjoisessa. Sorosen mielestä moni muukin asia on pohjoisessa paremmin etelän metsiin verrattuna.

– Täällä on pitkä metsästyskausi, eikä täällä ole hirvikärpäsiä tai käärmeitä, hän listaa.

Lisäbonuksena tulevat kaunis maisema ja puhtaat vedet.

Nummien koira

Gordoninsetteri on alun perin kehitetty Britannian nummille, joten se sopii Sorosen mukaan näihin maisemiin hyvin. Hänen riekostuksensa on tänä vuonna onnistunut vaihtelevasti. Tammikuussa kelit olivat suotuisat, hanki kantoi kävelijää ja metsäretkillä saattoi helposti tehdä pitkiä kävelyitä. Toki pakkasta oli usein parikymmentä astetta.

Helmikuun alkuun mennessä lunta on tullut niin paljon, että sekä ihmisten että koirien työ on käynyt todella vaikeaksi.

– Tämä keli on kaikista vaikein seisovilla kanakoirilla metsästämistä ajatellen, Soronen siunaa.

Kun koira ei kykene hakemaan normaalilla laajuudella, on sen tietenkin vaikea löytää seisottavaa.

– Mutta niinhän se on, että metsälle pitää päästä oli keli mikä hyvänsä, hän tunnustaa.

– Koiran pitää ottaa metsästäjään kontaktia koko ajan. En halua käyttää tutkapantaa koiran liikkeiden seuraamiseen, vaan opetan koirat pitämään yhteyttä vaikka hakisivat kauempana, Soronen kertoo.

– Seisomista ei voi koiralle opettaa, mutta muut tarpeelliset asiat kyllä.

Näitä ovat lähestyminen, linnun ajo ylös käskystä ja se, että laukauksen jälkeen koira jää paikalleen sekä etsimisen aikana tiedottaminen. Koiran pitää metsästää yhdessä ihmisen kanssa, ei itsekseen.

– Nämä gordoninsetterit eivät ole luonnostaan hyviä noutamisessa, sitä pitää todella opettaa pennusta asti, Soronen tunnustaa.

Tärkein asia tunturimetsästyksessä Soroselle on maisten murheiden unohtuminen. Kun keskittyy luonnon tarkkailuun ja koirien suorituksien seuraamiseen, jäävät pandemiat ja muut huolet taka-alalle.

– Tällä kertaa homma meni kyllä aika lailla kuntoilun puolelle, mutta onpahan illalla sitten erittäin rento olo saunan jälkeen.

Pakkasrajalla

Riekkoretki suuntautui ensimmäisenä päivänä Petsikon alueelle ja toisena päivänä ihailtiin Otsamo-tunturin huikeita maisemia. Otsamolta näkee hyvällä säällä Norjan hulppeat huiput. Petsikko puolestaan on tasaista tunturimaata Inarin rajan tuntumassa.

Nelipäiväiseksi tarkoitettu retki lyheni kaksipäiväiseksi, sillä kahtena päivänä pakkasta oli rajusti yli 20 astetta. Se on koirien pakkasraja.

Seurue lähti yhdeksän aikaan aamulla liikkeelle. Puolen metrin puuterilumessa hiihdettiin päivän aikana vajaat kymmenen kilometriä. Lumi teki etenemisestä urheilullista hommaa, mutta ei sentään estänyt menoa kokonaan. Koirat olivat hiukan liian lujilla, ja hakemista tämä keli tietenkin haittasi.

Hakua hangessa

Kelistä huolimatta tilanteita saatiin. Seisontoja kertyi viisi. Ensimmäinen tapahtui melkein heti hiihtämään lähtemisen jälkeen. Seisonta oli komea, mutta pian kävi ilmi moottorikelkkailijan nähtävästi pelästyttäneen linnut pois paikalta jo ennen koiran havaintoa.

– Kyllä riekkoja on vähän. Kuulin, että osassa riekkoja on ollut matojakin, harventaisikohan se kantaa myös, Soronen harmittelee.

Vähäinen lintujen määrä ja runsas pehmeä lumi tekevät lintujen löytämisestä todella haasteellista. Eihän tämän helppoa pitänytkään olla, miehet tuumaavat. Onneksi hiihto helpottuu huomattavasti, kun päästään puurajan yläpuolelle.

Soronen vuorottelee kolmea gordoninsetteriään. Kaksi on pääsääntöisesti lepovuorossa ja yksi tekee työtä. Kahdeksanvuotias Luna tosin joskus näyttää mallia ja vuoden ikäinen Navajo seuraa perässä ja taltioi tarkasti emän elkeet mieleensä. Kolmas koira on 5-vuotias Netta.

Tero Sorosen kaverilla Kari Halosella puolestaan on punavalkoinen irlanninsetteri Freija. Se teki useita riekkohavaintoja ja teki hienoja seisontoja. Se löysi myös aivan tuoreen metson kiepin, josta olivat juuri asukkaat lähteneet.

Koirat yrittivät ansiokkaasti tehdä hakua paksussa lumessa. Laajaan hakuun ne pääsevät vain avotunturissa, jossa lumipinta on kovempi. Mutta linnut tuntuvat viihtyvän paremmin puiden suojassa, missä lumi on pehmeää.

Kaksi laukausta

Ensimmäinen ammuttiin Petsikon päivänä. Sorosen koira otti aamupäivällä hienon seisonnan. Hän hiihteli lähemmäksi ja komensi koiran matkaan. Yksi riekko nousi. Se lensi viistoon ja vikkelästi niin, että laukaus meni takaa ohi.

Toinen tilanne meni paremmin. Se tapahtui Otsamo-tunturilta laskeuduttaessa kello kahden aikoihin eli päivän loppupuolella. Koira oli yhtäkkiä seisonnassa puurajan tuntumassa.

Soronen lähestyi parinkymmenen metrin verran, kunnes käski koiran eteenpäin. Tällä kertaa sihti oli tarkempi ja riekko päätyi reppuun. Osumaakin tärkeämpää Soroselle oli koiran täydellinen toiminta seisonnasta noutoon.

Tämän jälkeen olikin aika suunnistaa takaisin. Vallitsevassa kelissä on ehdottomasti löydettävä se sama jälki, jota pitkin on noustu tunturiin. Kari Halonen pitää tärkeänä painaa mieleen maastonkohtia, joiden avulla löytää tulouransa. Suunnistustaitoa on ylläpidettävä.

– Gepsi on kyllä repussa. Periaate on, että sitä käytetään vain hätätilanteessa, Halonen toteaa.

Paluumatkalle lähdettäessä pakkanen kiristyy jälleen. Kylmä ja raskas hiihto tuntuu jäsenissä. Yksi hiihtäjistä pukee kaikkien ajatukset sanoiksi.

– Kyllä tämä kuitenkin kotiolot voittaa.