Sinnikäs Alli jäljittää ja pysäyttää
Karjalankarhukoira on yksi tehokkaimmista vieraspetopyytäjistä. Multialainen metsästäjä ja karjalankarhukoirien kasvattaja Johannes Lehtomäki tietää, että hyvin koulutettuna se jäljittää sinnikkäästi ja tehokkaasti, ja osaa jättää viimeistelyn metsästäjälle.
Johannes Lehtomäki on intohimoinen metsästäjä ja koiramies. Karjalankarhukoira, Sisukkaan Alli on hänen ykköskumppaninsa, kun hän hoitaa luonnon monimuotoisuutta hävittämällä metsiimme pesiytyneitä vieraspetoja.
– Supikoirat ovat levinneet kaikkialle. Poistamme niitä alueeltamme noin sata vuosittain. Eikä tämä ole mitenkään supikoirien ykkösaluetta. Viime vuosina olemme onnistuneet saamaan kantaa kuriin.
– Meillä on täällä tekevää ja innostunutta porukkaa. Vieraspetojen poistoon panostetaan aikaa säästämättä. Hommaa hoidetaan monenlaisten koirien avulla, metsäasiantuntijana työskentelevä Lehtomäki hehkuttaa.
– Paikallinen pienpetopyyntiporukka keskittyy supien metsästykseen elokuun alusta huhtikuun loppuun. Pesintärauha on jätettävä vieraspedoillekin.
Lehtomäen mukaan työ tuottaa tulosta, mutta sitä täytyy tehdä alueellisesti kattavasti. Supikoirat löytävät helposti metsästystyhjiöt.
Koira jäljittää, metsästäjä ampuu
– Olemme panostaneet aktiiviseen supipyyntiin koirilla ja onnistuminen edellyttää tehokasta koirien koulutusta, Lehtomäki sanoo ja rapsuttaa Allia kannustavasti.
– Koirat ovat loukkuja tehokkaampia, kun ne osaavat hommansa. Vieraspetopyynnissä tarvitaan erityisosaamista.
Karjalankarhukoirat ovat erinomaisia suurriistakoiria. Hirven jäljestäminen sujuu, ja koira on yleensä koulutettu pysäyttämään hirvi haukkumalla.
– Joskus se pyörii hirven ympäri kuin hyrrä. Karhukoiran vahvuus on nimenomaan pysäyttäminen. Samaa taitoa tarvitaan supikoiran pyynnissä.
Tärkeää on metsästäjien ja koirien yhteistyö. Kun metsästäjä saa vihjeen supikoirasta, hän tekee yöllisen iskun alueelle koiran kanssa. Sopivalla koiralla supia voi etsiä vapaalla haulla tai laskea koira suoraan tuoreelle jäljelle. Karjalankarhukoira on nopea, riittävän vahva ja vainu on tarkka. Se seuraa supikoiran jälkiä tarvittaessa useita kilometrejä, mutta ei pelota sitä haukkumalla.
– Äänimerkki annetaan vasta, kun ollaan kohdalla, Lehtomäki sanoo.
– Sitten on metsästäjän vuoro. Kun saalis on ammuttu, pääsee koirakin haistelemaan ja jopa ravistelemaan sitä. Sillä tavalla se saa oman osansa metsästystuloksen nautinnosta, Lehtomäki sanoo.
Hän katsoo supipyyntikaveriaan ja kertoo koulutuksen kuvioista.
– Yhdeksänvuotias Alli siirtyi supipyyntikaartiin parivuotiaana. Se oli jo silloin kohtuullinen hirvikoira, mutta minulla oli niitä ennestään. Alli on aina ollut hyvä oppimaan uusia asioita. Päätin kouluttaa siitä nimenomaan vieraspetopyytäjän, eli hiljaisen jäljittäjän.
– Alli etsii supikoiran seuraamalla sen hajujälkeä haukkumatta. Se ei säikäytä tulevaa saalistaan, eikä supikoira mene piiloon tai lähde kaivautumaan koloihin, joista sen esiin saaminen olisi työlästä.
Metsästäjä voi seurata koiran vauhdikasta kulkua GPS-paikantimen avulla. Supikoira liikkuu jopa kymmeniä kilometrejä yön aikana.
Hyvät porukat yhteistyön ydin
Lehtomäki kehuu Alli-koirakaveriaan ja kertoo lainaavansa sitä välillä joillekin metsästyskavereilleen. Siihen on myös ajankäytöllinen perustelu:
– Supikoiria metsästetään pimeän aikaan. Täytyyhän metsästäjänkin jossain käänteessä nukkua. Ei kaikkia öitä voi metsässä juosta, kun päivätöissäkin pitäisi ehtiä olla.
Luonnon- ja riistanhoitosäätiön toimitusjohtaja Kim Jaatinen on yksi tyytyväisistä Allin lainaajista.
– Yhdessä hoidettiin joitakin vuosia sitten eräs rannikon suojelualue tyhjäksi vieraspedoista. Saimme saaliiksi myös Allin ensimmäisen minkin. Siitä innostuneena hankin itsellenikin karjalankarhukoiran, josta koulutin vieraspetokoiran. Nyt se työskentelee LRS:n saaristohankkeessa, Jaatinen hehkuttaa.
Johannes Lehtomäki kertoo olleensa aina ”koirahullu” ja metsästyksestä innostunut. Ensimmäisen koiransa hän löysi kotikylältä.
– Se oli karjalankarhukoira ja huomasin heti, että tämä on ehdottomasti minun rotuni. Tärkeitä ominaisuuksia kunnon metsästyskoirassa ovat älykkyys ja kumppanuus. Vahva valtti on tietenkin myös kotimaisuus.
”Pystykorvaiset rodut, kuten karjalankarhukoira, käyttävät ilmavainua ja tavoittavat supin tai minkin nopeasti. Minkin päivämakuun ja pesien paikat löytyvät, kun koira osuu jäljille tai tuulen alle.” –Kim Jaatinen, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö
Koko perheen juttu
Asiat ovat kulkeneet suvussa. Isä ja isoisä olivat innokkaita metsämiehiä ja nyt 14-vuotias poika Paavo on mukana jahtireissuilla.
– Vaimo Janna suoritti myös metsästyskortin. Tyttäret Hilma ja Sylvi ovat innokkaita koiraihmisiä, Johannes Lehtomäki kertoo perheestään.
Hän pitää supikoiran pyyntiä myös hyvänä keinona innostaa nuoria mukaan metsästämään ja sitä kautta kantamaan vastuuta tulevaisuudesta ja suomalaisen luonnon hoidosta.
Sisukkaan kennelissä
Lehtomäen Sisukkaan kennelissä on tällä hetkellä viisi karjalankarhukoiraa, yksi suomenajokoira ja yksi tsekinpaimenkoira, jonka tehtävänä on isännän mukaan ”olla lähinnä kotikoira”.
Koirien kouluttaminen on Lehtomäelle tärkeää. Haasteisiinkin törmää, hän nauraa ja kertoo, miten Allilla oli alkuvuosinaan tapana lähteä välillä ketun perään, vaikka isännältä ei käskyä tullutkaan.
– Aika ja kokemus kasvattavat yhteistyötä. Käskysanat tulevat tutuiksi. Hommat hoituvat. Kouluttamalla virheet väistetään, mutta siinä tarvitaan sinnikkyyttä.
