Karhun pyynti jumissa tänäkin vuonna
Lainsäädäntöä, päätöksiä ja valituksia
Karhukannan kasvu johti pikaisiin lainsäädäntömuutoksiin, joiden tavoitteena oli mahdollistaa kannanhoidollinen metsästys. Suomen riistakeskuksen myöntämät luvat kuitenkin pysähtyivät valituksiin ja täytäntöönpanokieltoihin.
Laaja yhteiskunnallinen huoli karhukannan lisääntymisestä ja sen aiheuttamista ongelmista johti nopeisiin lainsäädännön päivityksiin. Muutoksilla pyrittiin luomaan edellytykset kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseen, pyynnin käytännössä loputtua kaksi vuotta sitten. Muutokset konkretisoituivat maa- ja metsätalousministeriön (MMM) antamassa karhuasetuksessa, jonka pohjalta Suomen riistakeskus teki vallitsevan oikeuskäytännön mukaiset ratkaisut poikkeuslupahakemuksiin.
Itäisellä kannanhoitoalueella tavoitteena haittojen vähentäminen
MMM:n asetuksessa määritettiin hoitoalueet, metsästyksen päämäärä ja enimmäiskiintiöt. Itäiselle kannanhoitoalueelle, joka on vahvimman karhukannan aluetta Suomessa, päämääräksi asetetiin tihentymistä johtuvien sosioekonomisten haittojen lieventäminen ja karhun ihmisarkuuden vahvistaminen. Metsästyksellä pyritään lisäksi varmistamaan, että karhujen aiheuttamat kotieläin- ja maatalousvahingot pysyvät kohtuullisella tasolla ja turvaamaan metsäpeuran sekä hirven vasatuotto. Enimmäiskiintiö alueelle oli 180 karhua. Suomen riistakeskus teki 13 hakemukseen myönteisen päätöksen.
Myönteisien päätösten osalta riistakeskus katsoi hakemuksissa ja käytettävissä olevien tietojen perusteella olevan edellytykset asetuksen mukaisen päämärän toteuttamiseen.
Kielteisiä päätöksiä keskiselle hoitoalueelle
Ministeriön asetuksella mahdollistettiin enintään 20 karhun metsästys myös keskisellä hoitoalueella. Päämääränä oli pitää karhukanta sellaisella tasolla, että vahingot ja haitat ihmistoiminnoille pysyvät kohtuullisella tasolla.
Vaikka hakemuksissa kuvattiin alueilla ilmeneviä ongelmia, riistakeskuksen tekemän tarkastelun perusteella ongelman olivat paikallisia ja liittyivät yksittäisten karhuyksilöiden toimintaan. Haitat eivät siis olleet kohtuuttomia, eivätkä johtuneet karhukannan tasosta alueilla, vaan yksittäisten eläinten käyttäytymisestä. Toki myös riistakeskuksen näkemyksen mukaan yksittäisten kesyjen karhujen yhtäkkinen ilmaantuminen juontuu todennäköisesti kannanhoidollisen pyynnin loppumisesta edellisinä syksyinä.
Valitukset johtivat täytäntöönpanokieltoon
Kaikista riistakeskuksen tekemistä myönteisistä päätöksistä valitettiin Suomen luonnonsuojeluliitto Tapiolan paikallisyhdistysten toimesta. Huomioitavaa on, että luonnonsuojelupiirit, jotka ovat tosiasiassa karhualueilla toimivia organisaatioita, eivät tehneet valituksia.
Valituksissa haettiin myös täytäntöönpanokieltoa, jonka Itä-Suomen Hallinto-oikeus asetti 14. elokuuta. Hallinto-oikeus on ilmoittanut varsinaisen ratkaisun valituksiin tulevan vuodenvaihteen tienoilla. Käytännössä tämä tarkoitti poronhoitoalueen ulkopuolisen kannanhoidollisen karhun metsästyksen tyssäämistä myös tänä vuonna.
Ensiapua ongelmiin
On todennäköistä, että yleistynyt ilmiö karhujen roskisvierailuista ja kesyhköstä käyttäytymisestä ihmisen havaittuaan, tulee yleistymään. Yksittäisen karhun osalta voidaan päätyä turvallisuus- tai vahinkoperusteiseen poikkeuslupaan tai akuuteissa tilanteissa poliisin määräyksellä tapahtuvaan poistoon.
Tämä on kuitenkin oireen hoitoa. Karhukannan kasvusta johtuvien ongelmien ennalta ehkäisyyn ja ratkaisuun on olemassa Suomessa hyväksi havaittu toimintatapa – tavoitteiden mukainen kannanhoidollinen karhun metsästys.