Riistakolmiolaskennat: Riekolla huono vuosi, muilla edellisvuoden kaltainen
Koleat säät ja myyräkantojen vaihtelut näkyvät metsäkanalintujen kannoissa. Metso- ja teerikannat jatkoivat hienoista laskuaan. Pyyn kanta pysyi vakaana. Riekon taantuma voimistui ja poikastuotto jäi monin paikoin vaatimattomaksi.
Alkukesä oli monin paikoin kylmä ja kolea, kunnes hieman ennen heinäkuun puoltaväliä koitti pitkä ja kuiva hellejakso.
Metsäkanalintujen pienet poikaset tarvitsevat kehittyäkseen hyönteisravintoa, jota on parhaiten tarjolla lämpimissä olosuhteissa. Niiden poikastuotto onnistuukin parhaiten, jos loppukevät ja alkukesä ovat lämpimiä. Tästä näkökulmasta katsottuna lämpimät kelit tulivat tänä kesänä liian myöhään.
artikkeli jatkuu
Metsäkanalintuja laskettiin 26.7.–10.8. välisenä aikana. Valtakunnallisesti tarkasteltuna metso- ja teerikantojen maltillinen lasku on jatkunut ja pyykanta on pysynyt viime vuoden tasolla. Näiden lajien tiheydet ovat nyt lähellä pitkäaikaista keskiarvoa.
Riekkokannan selvä alamäki on jatkunut: sekä kokonaiskannan että aikuismäärän havaitut tiheydet ovat pienentyneet ja ovat varsin alhaiset.
Suunta selvinnee ensi vuonna
Metsäkanalinnuille on ominaista huomattavan aaltoilevat alueelliset kannanvaihtelut. Esimerkiksi teerikanta noudattaa monilla alueilla säännöllistä 6–7 vuoden selkeää sykliä, mutta esimerkiksi säästä johtuva heikko poikastuotanto saattaa vaikuttaa syklien rytmiin.
Edellisistä pohjavuosista (2016–2017) on nyt jo 8–9 vuotta. Ensi vuonna selvinnee, saavutettiinko tänä vuonna jo aallonpohja.
Pohjoisen kanalintutilanne heikentynyt
Pohjoisessa metsäkanalintukannat ovat pääosin vähentyneet edellisvuodesta. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla varsinkin teeri- ja riekkokannat ovat selvästi taantuneet. Kainuussa riekkokanta taantuu, mutta teeren ja pyyn kannat ovat kasvaneet. Levinneisyydeltään pohjoisen riekon kanta on koko maan mittakaavassa vähentynyt liki neljänneksen.
Lapissa riekon kannantiheys on pienentynyt 24 prosenttia, Pohjois-Pohjanmaalla 69 prosenttia ja Kainuussa 43 prosenttia. Tiheydet ovat nyt selvästi paikallisten pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella.
Riekon poikastuotto ja keskimääräinen poikuekoko on kuluvana kesänä ollut selvästi tavanomaista heikompaa. Poikueellisten naaraiden osuus on seurantahistorian matalin. Pohjois-Pohjanmaalla tiheys ja poikasosuus ovat seurantahistorian matalimmat.
Riekko häviämässä etelästä?
Etelämpänä riekko esiintyy niin harvinaisena, ettei kantaa pysty kunnolla seuraamaan riistakolmiolaskennan avulla. Otanta jää liian pieneksi.
Eteläisemmillä alueilla, joilla lajia vielä esiintyy, kuten Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, tiheydet ovat olleet erittäin matalia noin vuoden 2010 jälkeen. Kuluvan vuoden riistakolmiolaskennassa mainituista alueista havaintoja on ainoastaan Pohjanmaalta. On mahdollista, että laji häviää joiltakin näiltä alueilta ennen pitkää, esimerkiksi ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden takia.
Taustalla vaikuttaa monia eri tekijöitä
Monet maapedot käyttävät lähinnä pikkujyrsijöitä ravinnokseen. Myyrien syklinen kannanvaihtelu vaikuttaa metsäkanalintujen pesintöihin, kun myyriä on vähän, pedot turvautuvat saalistuksessaan enemmän maassa pesivien lintujen muniin ja poikasiin.
Tänä vuonna myyriä on ollut erityisen vähän Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Kyseisen alueen eteläpuolella myyräkannat ovat olleet runsaita maan itäosissa.
Kun tarkastellaan viimeistä 10 vuotta, kuluvan kesän kanalintujen poikasosuudet ovat metsolla ja riekolla matalimmat havaitut, ja siten ne ovat myös seurantahistorian matalimpien lukujen joukossa. Teerellä ja pyyllä poikasosuus on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa.
Poikuekoot ovat kuitenkin lähellä viimevuoden lukemia, eivätkä ne – riekkoa lukuun ottamatta – juuri eroa normaalista.
Metsäkanalintujen poikasten selviytyvyyteen voi vaikuttaa myös loppukesän ja syksyn marjasato. Mustikkasato on tänä vuonna tavanomainen ja puolukkasadosta odotetaan keskimääräistä parempaa. Tämä ei kuitenkaan korvaa valmiiksi heikkoa pesimätulosta, eikä vaikutus vielä näy loppukesän riistakolmiolaskennassa.
Riistakolmiolaskenta
Riistakolmiolaskenta on havumetsävyöhykkeelle kehitetty seurantamenetelmä. Laskentaa on tehty pysyvillä tasasivuisilla kolmioilla kesäisin vuodesta 1988 alkaen. Lapissa riistakolmioita lasketaan Metsä-Lapissa, Ylä-Lapin tunturialueilla tehdään erillistä kanakoira-avusteista riekkojen linjalaskentaa.
Riistakolmioiden kesälaskenta palvelee metsäkanalintujen kannanhoitoa ja kestävää verotusta. Sitä käytetään myös monipuolisesti tieteellisessä tutkimuksessa.
Tämän artikkelin tulokset perustuvat 801 riistakolmion tietoihin. Jälleen kerran metsästäjät osallistuivat laskentaan kiitettävästi. Vallinneissa oloissa maastotyö vaati suuria ponnisteluja ja ihailtavaa sitoutumista!
Suuri kiitos kaikille työstä laadukkaan riistatiedon hyväksi.