Hylkeiden kannanhoidossa yhdistetään suojelu, metsästys ja vahinkojen estäminen
Metsästys on osa Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmaa.
Itämeren harmaahyljettä ja itämerennorppaa voi pyytää aluekohtaisilla kiintiöillä 16.4.–31.12.
Itämeren alueen laskennoissa nähtyjen hallien määrä on kasvanut 2000-luvun alun noin 10 000:sta nykyiseen vajaaseen 48 700 eläimeen. Laskentatulos on hallien minimimäärä. On arvioitu, että olosuhteiden mukaan keväisissä laskennoissa tavoitettaisiin 60–80 prosenttia kannasta. Kokonaiskanta olisi tällöin noin 60 900–81 200 yksilöä. Kannan kasvun on arvioitu olevan keskimäärin yli viisi prosenttia vuodessa.
Itämerennorpan laskentakanta on yli 20 000 yksilöä Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella, jonne metsästys kohdistuu. Viimeisimmän ruotsalaisarvion mukaan Itämeren pohjoisosan itämerennorppakanta on 20 000–36 000 yksilöä. Ruotsin luonnonhistoriallisen museon mukaan kasvun arvioidaan olevan 3,9–6,7 prosenttia vuodessa.
Metsästys on osa Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmaa, jonka keskeisten toimenpiteiden tavoitteena on turvata merihylkeet osana Suomen rannikon monimuotoisuutta sekä sovittaa yhteen kalastuselinkeino ja kasvavat hyljekannat.
Metsästys on yksi toimenpiteistä, joilla ehkäistään harmaahylkeiden aiheuttamia vahinkoja kalastukselle ja kalanviljelylle. Muissa toimenpiteissä esimerkiksi kehitetään hyljevahinkoja estäviä pyydyksiä, akustisia hyljekarkottimia sekä kalankasvatuslaitosten suojaustoimenpiteitä.
Hoitosuunnitelmassa on linjattu, että uusia hylkeiden suojelualueita ei perusteta, mutta vanhat suojelualueet rajoituksineen ovat edelleen voimassa. Hylkeiden lisääntymisaika turvataan metsästysaikoja säätämällä.