Tilastolliset analyysit osoittavat, että metsästäjämääriin riistakeskusalueiden välillä sekä metsästäjämäärien vuotuisiin vaihteluihin riistakeskusalueiden sisällä vaikuttavat merkittävästi hirvi-, valkohäntäpeura-, jänis- ja sepelkyyhkysaaliit. Alueilla, joissa saalismäärät ovat suurempia, metsästäminen on houkuttelevampaa ja metsästäjämäärät korkeampia.

Riistakantojen runsaus ja monimuotoisuus vaikuttavat siis merkittävästi metsästäjien määrään. Erityisesti vahva hirvikanta näyttää vaikuttavan metsästäjämääriin positiivisesti. Tämä on luonnollista, sillä hirvenmetsästys on monille metsästäjille, seuroille ja seurueille tärkeä sosiaalinen metsästysmuoto.

Myös alueen demografia, eli väestö, vaikuttaa metsästäjämääriin. Väestön väheneminen ja syntyvyyden lasku vaikuttavat merkittävästi metsästäjämääriin, mikä voi johtaa keski-iän nousuun ja metsästyskulttuurin heikentymiseen.

Väestön muutokset, kuten kaupungistuminen ja väestön ikärakenteen muutos, ovat keskeisiä tekijöitä metsästäjämäärien taustalla. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joilla väestö vähenee ja syntyvyys laskee, metsästäjämäärien väheneminen voi olla tulevaisuuden trendi.

Metsästäjämäärät pysyneet tasaisina, mutta alueellisia eroja löytyy

Suomessa metsästäjien kokonaismäärä on pysynyt pitkään suhteellisen vakaana. Se on kuitenkin alkanut hieman laskea vuodesta 2011 ja siinä on alueellisia eroja: joillakin riistakeskusalueilla metsästäjämäärät ovat kasvaneet, kun taas toisaalla ne ovat laskeneet.

Viimeisen 10 vuoden aikana selvää väestönkasvua on tapahtunut ainoastaan Oulussa, Pohjois-Hämeessä, Uudellamaalla sekä Varsinais-Suomessa. Samoilla riistakeskusalueilla metsästäjämäärä on pysynyt samana tai kasvanut. Näitä alueita yhdistävät isot kaupungit; Oulu, Tampere, Helsinki ja Turku. Näin ollen erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joissa väestönkehitys on laskusuuntainen, myös metsästäjien määrä voi tulevaisuudessa vähentyä.

Naiset ja nuoret keskiöön metsästyskulttuurin jatkumiseksi

Metsästäjistä suurin osa on edelleen miehiä, mutta naisten osuus on kasvanut merkittävästi 1990-luvulta lähtien. Muutos on edistänyt metsästyskulttuurin monimuotoisuutta ja lisännyt naisten näkyvyyttä metsästyksen parissa. Naisten aktiivinen innostaminen metsästyksen pariin on tärkeää, sillä lajin perinteinen miesvaltaisuus saattaa vaikeuttaa uusien harrastajien mukaan saamista.

Tasa-arvoisempi sukupuolijakauma voi vahvistaa metsästyksen yhteisöllisyyttä ja edistää sen jatkuvuutta tuleville sukupolville. Myös yhteiskunnan myönteinen suhtautuminen metsästykseen saattaa vahvistua, kun naisten osuus metsästäjistä kasvaa.

Tutkimuksen mukaan metsästyskulttuurin jatkuvuuden varmistamiseksi myös nuorten rekrytointi metsästyksen pariin on tärkeää, erityisesti harvaan asutuilla muuttotappiollisilla alueilla.

Edellyttää sopeutumista muutoksiin ja aktiivista työtä

Metsästäjäkunnan ikääntyminen ja miesten määrän väheneminen voivat tulevaisuudessa heikentää metsästysseurojen toimintakykyä. Tilastojen mukaan osa metsästäjistä maksaa vuosittain riistanhoitomaksun, muttei enää metsästä aktiivisesti. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa metsästäjiä on nimellisesti tarpeeksi, mutta todellinen aktiivisuus laskee.

Metsästäjäkunnan muutoksen huomioiminen ja erityisesti naisten roolin vahvistaminen voivat auttaa säilyttämään suomalaisen metsästyskulttuurin elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Tämä vaatii aktiivisia toimia yhteisöllisyyden vahvistamiseksi – niin perinteisten metsästäjien kuin uusien harrastajien keskuudessa.

Ei riitä, että saadaan naisia ja nuoria houkuteltua mukaan metsästämään. Heille on myös luotava vaikutusmahdollisuuksia metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten hallituksissa, kuten myös riistaneuvostoissa.

Samanaikaisesti on keskeistä ylläpitää riistakannat sellaisella tasolla, joka mahdollistaa riittävät metsästysmahdollisuudet. Nykyisten ja mahdollisten uusien metsästäjien halu metsästää hiipuu, jos metsästysmahdollisuudet hiipuvat. Jos metsästys muuttuu makkaranpaistamiseksi, muut harrastukset vievät voiton.

Metsästäjillä tärkeä rooli yhteiskunnassa

Metsästäjien riittävä määrä on keskeinen tekijä riistatalouden onnistumiselle. Ilman metsästäjien panosta esimerkiksi hirvieläinkantojen hallinta ei onnistuisi. Jos metsästäjien määrä vähenee liikaa, ei ole myöskään riittävä määrä ihmisiä tekemässä riistalaskentoja, SRVA-työtä ja muuta vapaaehtoistyötä. Metsästäjät myös rahoittavat riistanhoito- ja pyyntilupamaksuillaan muun muassa riistahallinnon, hirvieläinvahinkokorvaukset ja riistantutkimusta, eli edellytykset metsästysharrastukseen.

Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia tarkemmin sosiaalisia tekijöitä, kuten syitä metsästyksen aloittamiseen tai liittymistä metsästysseuroihin sekä näiden helpottamista. Erityisesti olisi tärkeää ymmärtää paremmin, mitkä tekijät kannustavat yhä useampia nuoria naisia metsästämään.

Tutkimustulokset perustuvat Suomen riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen sekä Tilastokeskuksen aineistoihin, jotka Turun yliopisto on analysoinut Suomen riistakeskuksen tilauksesta.

Selvityksen raportti (utub.fi)