Metsien punainen kulta
Viime kauden saalis 6,5 miljoonaa kiloa
Sorkkaeläinkantojen lihatuotto jatkoi pienenemistään ja oli viime metsästyskaudella 12 prosenttia edelliskautta pienempi. Saatu lihamäärä vastaa keskimäärin viittä ruoka-annosta jokaista suomalaista kohden.
Riistalihan kysyntä on Suomessa suuri. Enemmistö suomalaisista pitää riistaa eettisimpänä ja ilmastokestävimpänä lihana ja haluaisi korvata sillä osan naudan-, sian-, ja siipikarjalihasta. Myös Maailman luonnonsäätiön (WWF) lihaoppaan mukaan riistaliha on hyvä biologisen monimuotoisuuden, ilmaston ja kemiallisten torjunta-aineiden kannalta.
Tästä huolimatta riistalihan tarjonta on pienentynyt useamman vuoden ajan. Tällä vuosituhannella eniten lihaa saatiin metsästyskaudella 2003–2004, jolloin luullista sorkkaeläinten lihaa saatiin 11,8 miljoonaa kiloa. Edellisellä metsästyskaudella saatiin vain 6,5 miljoonaa kiloa. Vaikka määrä on laskenut merkittävästi, se on edelleen yli kolme kertaa suurempi kuin Suomessa tuotetun poronlihan määrää (noin kaksi miljoonaa kiloa).
Hirvestä edelleen eniten
Hirvenlihan osuus luullisesta sorkkaeläinlihasta oli viime kaudella 65 prosenttia ja valkohäntäpeuran 30 prosenttia. Metsäkauriin osuus oli neljä prosenttia ja villisian yksi prosentti. Kuusipeuran ja metsäpeuran osuudet olivat kokonaisuudessa pienet.
Alueellisesti erot ovat suuria. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa valkohäntäpeuran osuus oli 74 prosenttia, hirven osuus 19 prosenttia ja metsäkauriin osuus seitsemän prosenttia.
Varsinais-Suomi on myös alue, josta saatiin viime kaudella eniten luullista lihaa, 1 000 kiloa tuhannelta hehtaarilta. Varsinais-Suomen lihamäärä vastasi 15 prosenttia koko maan lihasaaliista.
Pienin määrä, 50 kiloa, luullista sorkkaeläinlihaa tuhannelta hehtaarilta saatiin Lapissa. Koko Suomen keskiarvo oli 220 kiloa lihaa tuhannelta hehtaarilta.
Lihan jalostaminen
Teurasruhoissa on syömäkelvottomia osia, kuten luuta, rustoa ja luotien tuhoamaa kudosta. Valkohäntäpeuroista poistetaan yleensä myös rasvaa. Puhdasta sorkkaeläinlihaa saatiin viime metsästyskaudella yhteensä 4,3 miljoonaa kiloa. Jos tästä lihamäärästä laitettaisiin ruoka-annoksia, joissa jokaisessa olisi 150 grammaa lihaa, saataisiin yhteensä 28,7 miljoonaa annosta. Jos nämä jaettaisiin tasaisesti kaikille suomalaisille se tarkoittaisi keskimäärin 5 annosta per henkilö, eli yhteensä vajaat 800 grammaa henkilöä kohden.
Tässäkin on suuria alueellisia eroja. Kainuussa saatiin keskimäärin 15 annosta jokaista alueen asukasta kohden ja Uudellamaalla vain yksi.
Lihan arvo
Suurin osa sorkkaeläinkantojen tuottamasta lihasta jaetaan metsästäjien ja maanomistajien kesken. Metsästysseurat myyvät osan lihasta jalostajille, ravintoloihin tai suoraan kuluttajille ja pystyvät tällä tavalla rakentamaan tai ylläpitämään lahtivajoja, kylmiöitä tai muuta infraa. Osa tuloista käytetään maanomistajille maksettuihin metsästysvuokriin.
Myyntihintojen perusteella voidaan laskea, että jos viime metsästyskauden koko sorkkaeläinsaalis olisi myyty kokonaisina teurasruhoina, lihan arvo olisi ollut noin 60 miljoonaa euroa (alv 0 %).
Jos viime kauden koko sorkkaeläinsaalis olisi myyty jalostajille ja edelleen verkkokaupoissa kuluttajille tai ravintoloihin, lihan arvo olisi ollut lähes 140 miljoonaa euroa (alv 0 %).
Jos koko viime kauden sorkkaeläinsaalis olisi päätynyt ravintoloihin ja myyty ravintola-asiakkaille, lihan arvo annoksissa olisi ollut lähes 200 miljoonaa euroa (alv 0 %). Kaikki ruoka-annokset, jotka riistaliha olisi mahdollistanut, olisivat olleet arvoltaan lähes miljardi euroa (alv 0 %).
Koska vain pieni osa lihasta tulee myyntiin, nämä eri jalostusasteiden arvot ovat laskennallisia. Ne kuitenkin osoittavat, että kyseessä on arvokas raaka-aine, metsien punainen kulta.
Tulevaisuuden tarjonta
Suomalaiset haluaisivat syödä enemmän riistalihaa kuin nykyään syödään. Metsästyksen ja riistatalouden kannalta olisi hyvä, jos ei-metsästävälle yhteiskunnalle olisi enemmän riistaa tarjolla. Tämä voisi edelleen nostaa metsästyksen imagoa ja hyväksyttävyyttä. Tällä hetkellä enemmistö suomalaisista kokee, että riistalihaa on vaikeaa saada.
Myös huoltovarmuutta ajatellen olisi järkevää hoitaa riistakantoja siten, että ne tuottaisivat paljon ruokaa. Nykyiset riistakannat eivät valitettavasti riittäisi pitkälle, jos elintarvikkeiden kuljetukset merialueiden yli pysähtyisivät kriisitilanteessa.
Sorkkaeläinkannoista saatu lihamäärä riippuu kantojen koosta ja tuottavuudesta. Kantojen kokoon voidaan vaikuttaa asettamalla tavoitteita. Tämä on alueellisten riistaneuvostojen tehtävä. Kuinka suuri merkitys huoltovarmuudella ja kuluttajien toiveella syödä ilmastofiksua lihaa pitäisi olla, kun tavoitteita riistakannoille asetetaan?
