Pohjoismainen supikoirayhteistyö Lounaissaaristossa

Hanke on onnistunut työssään, sillä läntisissä naapurimaissamme ei ole vakiintunutta supikoirakantaa. Työtä on tehty länsirajan molemmin puolin. Myös Ahvenanmaa, Suomen autonominen maakunta, on tehostanut supikoiran hävittämistä alueellaan. Maakuntahallitus on käynnistänyt hankkeita, joilla tuetaan metsästäjien työtä lajin poistoissa.

Ahvenanmaan ensimmäiset supikoirahavainnot tehtiin vuonna 1975. Eläimet tulivat Ahvenanmaalle Suomen lounaisen saariston kautta. Sittemmin alueelle on muodostunut vahva supikoirakanta. Kylmät talvet ovat mahdollistaneet lajin nopean siirtymisen maakuntaan jäitä pitkin. GPS-pannoitettujen saaristosupikoirien seuranta on osoittanut uimalla tapahtuvan leviämisen olevan hyvin rajallista: yli kilometrin mittaisia uintimatkoja ei ole todettu. Sitä vastoin talvella jäitä pitkin liikkuminen on moninkertaista.

Jungfruskärin supikoirat

Saaristomeren helmeksi kutsuttu saari on osoittautunut varsinaiseksi supikoirien paratiisiksi. Jungfruskär ja sen naapurisaaret Hamnö ja Nölstö sijaitsevat keskellä Kihtiä, jonka rajoilta alkaa Ahvenanmaan itäinen saaristo.

Kartoitustyöt Jungfruskärissä, jonka supikoirakanta on muodostunut jäätalvien aikana jo 1980-luvulla, aloitettiin vuonna 2020. Tuolloin pannoitettiin supikoirapariskunta. Alueelle tulee nykyään harvoin jääpeite ja on todennäköistä, etteivät supikoirat lähde sieltä pois uimalla. Tätä tukevat havainnot pannoitetuilla eläimillä.

Metsähallituksella on alueella suuri maanomistusosuus. Järjestelmällistä petopyyntiä ei ole aiemmin ollut, vain paikallisen metsästäjän pienimuotoista pyyntiä. Alueen haasteina ovat eristyneen sijainnin lisäksi Puolustusvoimien rakenteet, joista eläimiä ei saada poistettua niiden sinne paettua.

Metsähallituksen vuonna 2020 saama rahoitus vieraspetojen poistoon sekä Pohjoismainen supikoirahanke mahdollistivat panostukset Jungfruskäriin. Kolmen vuoden aikana sieltä on poistettu yli 40 supikoiraa ja lähiaikoina se voitaneen julistaa supikoiravapaaksi.

Laajennetut toimet

Suomen riistakeskuksen tuoma lisäresurssi on mahdollistanut laajemmat hoitotoimet kriittisellä alueella. Myös muilla saarilla on pannoitettu supikoiria antamaan tietoa elinpiireistä ja liikkumisreiteistä. Jungfruskärin voidaan sanoa olleen vain alkusoittoa: elinpiirejä on löytynyt lähes kaikista suuremmista saarista, eikä vastaavaa elinpiirien määrää ole löytynyt muualta Saaristomereltä.

Pääsyy suurelle kannalle on saarten otollisuus supikoirille. Saarityyppi on rehevä, lehtovoittoinen, ja siellä on matalia ruovikkolahtia sekä runsaasti pihlaja- ja pähkinäpensasmetsiköitä, jotka tarjoavat ravintoa läpi syksyn. Suuret saaret lähellä toisiaan mahdollistavat myös sulan ajan liikkumisen ja alueella on useita hylättyjä tiloja piharakennuksineen, jotka tarjoavat hyvän suojan talven ajaksi.

Supikoiran poikastuotto läntisellä saaristoalueella onkin erittäin merkittävä. Puhutaan kolminumeroisista määristä vuosittain.

Miksi supikoiria ei ole aiemmin poistettu?

Selityksiä voidaan hakea saariston pyyntikulttuureista ja riistalajien kannan kehityksestä. Tärkein pienriistan metsästysmuoto on vuosikymmenien ajan ollut keväinen saaristolintujen metsästys, joka kiellettiin EU-lain vastaisena vuonna 2012. Kiellon myötä kiinnostus pienriistan metsästykseen laimeni. Sittemmin saaristoon levinneet pienet hirvieläimet, varsinkin valkohäntäpeura, ovat sitoneet metsästäjien kädet ja ajankäytön. On kestävämpää metsästää runsaita sorkkaeläinkantoja kuin keskittyä huvenneisiin merilintukantoihin.

Alueella on myös paljon luonnonsuojelualueita, jotka ovat toimineet reservaatteina supikoirille. Saaristoluonnon hoito- ja suojeluyhdistys r.y:n (SLHSY) pyyntitoimissa saamat kokemukset osoittavat alueiden olevan hyvin haasteellisia, jopa ammattilaisille. Suurimmat haasteet tulevat laajoista ruovikoista, joita saarissa on runsaasti. Niihin piiloutuvia supikoiria on työlästä pyytää.

Pyynti on kuitenkin välttämätöntä, koska laji aiheuttaa merkittävää vahinkoa saariston monimuotoiselle luonnolle. Hallitsemattomana supikoirapopulaatiot kasvavat ja levittäytyvät kaikkialle saaristoon, myös Ahvenanmaalle.

Paikallisten rooli tärkeä

SLHSY:n toimintaperiaatteisiin kuuluu yhteistyö paikallisten kanssa. Maanomistajien asenne on avain petopoistoon ja paikalliset metsästysseurat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Lainsäädännön nojalla kaikkiin metsästysvuokrasopimuksiin kuuluu automaattisesti myös vieraspedot, ellei niiden pyyntiä erikseen ole kielletty. Jos esimerkiksi paikallinen metsästysseura on hankkinut sorkkariistan pyyntioikeudet kattavasti, on yhteistyö seuran kanssa erittäin toimivaa, eikä ole tarvetta käydä läpi kaikkia maanomistajia hoitoalueen rakentamisessa. Alueelle onkin saatu perustettua hyvä ja kattava, niin sanottu Nåtön hoitoalue, mistä paikalliset asukkaat, metsästysseurat ja maanomistajat ansaitsevat suuret kiitokset.

Innovaatioita ja teknologiaa

Nåtön hoitoalueella on kokeiltu uutta teknologiaa supikoirakannan kustannustehokkaaseen poistamiseen. Automatisoitu syöttöasema kameroineen on tuottanut hyvää tulosta. Supikoirat ovat ottaneet sen hyvin käyttöön ja syötöltä ne poistetaan vahtimalla tai koirilla.

Alueella on kokeiltu myös lämpökameralla varustettua droonia. Tulokset ovat olleet hyviä, kun kaislikoista on paljastettu useita supikoiria. Droonin avulla on myös todettu maaston haasteet koiratyölle. Tulokset ovat kuitenkin olleet niin vakuuttavia, että jo nyt voidaan sanoa droonin olevan ratkaisevassa asemassa hyvän lopputuloksen saamiseksi näissä olosuhteissa. Droonin lisäksi kalustoon on kuuluttava niin sanottuja ”täsmäkoiria”, jotka tekevät työn hyvässä hallinnassa, nopeasti, vettä ja ruovikkoa pelkäämättä. Droonin avulla on otettu supikoiria kiinni pannoitettavaksi. Alueen varsinaiset tehostetut pyyntitoimet aloitetaan lähitulevaisuudessa.

Haasteet ovat selätettävissä

Saaristo-Suomen ja Ahvenanmaan rajapinta on laaja, saaria on paljon ja eritoten supikoiralle sopivia luontotyyppejä runsain määrin. Pyynnillisesti maastot ovat vaativia ja työläitä. Kaikesta huolimatta ongelma on hoidettavissa.

Se vaatii paljon työtä ja maanomistajien ja metsästysseurojen halukkuutta puuttua ongelmaan. Yleisesti maanomistajat ovat halukkaita vieraspetojen hävittämiseen ja metsästysseurojen on valittava, ovatko ne osa ratkaisua vai osa ongelmaa. Nykyteknologiaa tarvitaan vaikeiden kaislikoiden tuoman haasteen voittamiseksi. Oikealla koirakalustolla, riittävillä resursseilla sekä ammattitaitoisilla tekijöillä tavoite onnistuu.

Aikaa tarvitaan joitakin vuosia, mutta tässä kohtaa ilmastonmuutos pelaa asian hyväksi. Alueen talvet ovat yhä useammin jäättömiä ja vieraslajin leviäminen monin verroin hitaampaa kuin aiemmin. Tyhjäksi saadut alueet pysyvät paremmin tyhjinä ja kun on saavutettu niin sanottu ylläpitotilanne, on myös tulevaisuuden kenttätyön määrä pienempi.

Vieraslajin kohdalla ei ole kyse metsästyksestä, vaan luonnonhoitotyöstä. Siitä hyötyvät saariston luonto ja sitä kautta myös luonnosta nauttivat ihmiset.