Case Savukukko
Itä-Suomen poliisilaitos tutki maaliskuusta 2023 joulukuun loppuun yhdessä Kainuun rajavartioston kanssa metsästysrikoskokonaisuutta, jonka paljastaminen ja selvittäminen alkoi jo syksyllä 2022.
Kainuun rajavartiosto ja Oulun poliisilaitos alkoivat tutkimaan Puolangalla tapahtunutta hirvien salakaatoasiaa (case Savu). Rikosnimikkeinä olivat törkeä metsästysrikos ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen. Tutkinnan yhteydessä nousi esille seikkoja, joiden perusteella oli syytä epäillä Lapinlahden alueella tapahtuneen vuodesta 2019 alkaen lukuisia metsästysrikoksia – oli metsästetty tai yritetty metsästää laittomasti susia, ilveksiä, ahmoja sekä ammuttu myös muita rauhoitettuja eläimiä. Pohjois-Savon alueen rikoskokonaisuus nimettiin case Savukukoksi. Epäiltynä tässä kokonaisuudessa on yhteensä 34 henkilöä.
Esitutkintamateriaalia lähes tuhat sivua
Case Savukukossa tutkinnan pääpaino oli suurpetojen salametsästyksissä ja niissä ajankohdissa, kun suurpetoja on saatu saaliiksi tai ammuttu niin, että eläin on todennäköisesti haavoittunut. Tutkinnassa on selvitetty, että susia on kaadettu ainakin kolme yksilöä, ilveksiä ainakin kuusi ja ahmoja ainakin yksi.
Yksi tapetuista susista oli Luonnonvarakeskuksen (Luke) aikoinaan pannoittama Unna-susi. Lisäksi on selvitetty, että useita suurpetoja on haavoitettu ampumalla niin, ettei eläintä ole saatu saaliiksi, vaan se on jäänyt luontoon ja mahdollisesti kuollut myöhemmin vammoihin. Edelleen on selvitetty, että huhtikuussa 2021 on metsästetty luvatta karhua ainakin ajattamalla sitä koiralla useina perättäisinä päivinä.
Esitutkinnan aikana on löydetty suurpetojen jäänteitä, joiden kaikkien alkuperää ja niihin liittyvää alkurikosta ei ole pystytty selvittämään. Asiaa on tutkittu tällöin törkeänä laittoman saaliin kätkemisenä. Suurpetoihin liittyneet metsästystapahtumat ajoittuvat Lapinlahden kunnan alueella vuosiin 2019–2023. Tutkinnassa selvitetyn perusteella tammikuun alkupäivinä 2021 on Lapinlahden kunnan alueella samanaikaisesti ollut käynnissä jopa kaksi toisistaan erillistä susijahtia, joista toinen on ollut itäpuolella ja toinen länsipuolella valtatie 5:ttä.
Johdettua toimintaa
Esitutkinnassa tulleiden seikkojen perusteella on epäiltävissä, että suurpetojen ja varsinkin susien seuraaminen on ollut yleistä ja laaja-alaista. Eläimille on pidetty haaskoja ja näiden paikkojen läheisyyteen on asetettu kuvaa lähettäviä riistakameroita. Kun eläin on saatu jäljitettyä ja paikallistettua sopivaan paikkaan niin sanottuun mottiin tai lenkkiin, on sitä ajatettu miesvoimin, koiralla tai eräässä tapauksessa moottorikelkkaa apuna käyttäen ennalta asettuja passimiehiä kohti.
Tutkinnassa on selvitetty, että kaadettuja susia on metsästetty lupailvesten varjolla: mahdollisesti käynnissä olevasta metsästystapahtumasta on kerrottu ulkopuolisille kyseessä olevan luvallinen ilvesjahti. Myös kettujahtia on käytetty niin sanottuna peitteenä laittomille suurpetojahdeille.
Metsästystapahtumista on pääteltävissä, että toiminta on ollut selkeästi johdettua ja eri toimijoilla on ollut omat roolit ja tehtävät. Tällä tavalla on pyritty varmistamaan toiminnan onnistuminen eli laittoman saaliin saaminen. Myös saaliin käsittelystä ovat vastanneet tietyt toimijat.
Takavarikot ja asian eteneminen syyteharkintaan
Case Savukukon yhteydessä poliisi on suorittanut epäiltyjen henkilöiden osalta ampuma-aseiden hallussapitoedellytysten tutkintaa ja ottanut hallinnolliseen takavarikkoon noin 250 asetta. Lisäksi takavarikossa on rikoksentekovälineinä aseita, joilla on ammuttu luvattomissa suurpetojahdeissa tai joilla on metsästetty ja tapettu laittomasti muita rauhoitettuja eläimiä.
Rikostutkinnan yhteydessä on takavarikoitu useita suurpetojen nahkoja ja kalloja, joille on tehty tutkimuksia muun muassa Ruokavirastossa, Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa ja Lukessa. Myös Kuopion luonnontieteellisessä museossa on tutkitettu luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lintujen osia.
Case Savukukko -esitutkintamateriaali on siirtynyt maaliskuussa 2024 syyteharkintaan. Rikoskokonaisuuteen on nimetty kaksi syyttäjää Itä-Suomen syyttäjävirastosta. Asian käsittely Pohjois-Savon käräjäoikeudessa alkaa aikaisintaan loppuvuodesta.
Motiivit — kannanhoidollisen metsästyksen puute ja lupien vähäisyys
Esitutkinnan yhteydessä pyrittiin selvittämään syitä siihen, mikä tai mitkä syyt ovat olleet motiivina tappaa tiukasti suojeltuja lajeja tai luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lintuja.
Rikoksesta epäillyt pitivät nykyistä petopolitiikkaa ja viranomaistoimintaa epäonnistuneena. Useat totesivat, että kannanhoidollisella metsästyksellä petojen ympärillä asuvat ihmiset ovat aiemmin voineet tuntevansa vaikuttaa paikoitellen liian suuriin petokantoihin.
“Kyllä sillä, ettei kannanhoidollista ole, on merkittävä vaikutus siihen, että suurpetojen salametsästystä harjoitetaan”, sanoi epäilty A.
Epäillyt kertoivat, että metsästäjien mielipiteitä ja havaintoja pitäisi kuunnella enemmän ja niillä olla merkitystä. Useat totesivat, että petokannat ovat lisääntyneet merkittävästi ja lupamäärä ovat ”naurettavan” pieniä. Lisäksi tuotiin esille, että pihavierailut ovat yleistyneet ja pedot menevät jopa tuotantorakennusten sisälle etsiessään ravintoa.
“Lupamäärien vähyyden vuoksi ilvekset verottavat merkittävällä tavalla pienriistakantoja”, sanoi epäilty B.
Motiivit — turhautuminen viranomaisten ja Luken toimintaan
Useat epäillyt totesivat, että luottamus viranomaisten (Suomen riistakeskus ja poliisi) toimintaan on menetetty, eivätkä viranomaiset osaa tunnistaa suurpetojen aiheuttamia konfliktitilanteita ja niistä aiheutuvia riskejä ja vaaroja. Lisäksi arvioitiin, etteivät viranomaiset uskalla tehdä päätöksiä luonnonsuojelijoiden tekemien valitusten ja kanteluiden takia. Myös lupamenettelyt ja päätösprosessit koettiin olevan hitaita ja kankeita.
“Laki on sen vuoksi otettava omiin käsiin”, sanoi epäilty C.
Vastauksissa tuli esille, että luottamus Lukeen on menetetty ja Lukella on liian suuri valta kannanhoidon määrittelyssä. Lisäksi arvosteltiin, että kanta-arviot ovat täysin alimitoitettuja ja poliittisesti väritettyjä. Myös luottamus TASSU-järjestelmään koettiin menetetyksi.
“Luonnonvarakeskuksen puolueellisuus valtiovaltaa kohtaan ja luotto metsästäjien tekemiin kanta-arvioihin ei ole toiminut”, sanoi epäilty D.
Motiivit — viha, pelko, huoli ja muut syyt
Erityisesti nousi esiin huoli metsästyskoirista, muista kotieläimistä ja tuotantoeläimistä.
“Jos sudelle saadaan luonnollinen arkuus metsästyksellä, viha ja pelko häviää. Koirat ja kotieläimet eivät ole suden luonnollista ruokaa”, sanoi epäilty E.
Vastauksissa tuli esille, että koirakokeiden järjestäminen on vaikeutunut tai estynyt kokonaan ja ylitiheä susikanta vaikuttaa negatiivisesti koirien kasvattamiseen ja kenneltoimintaan. Esimerkkinä mainittiin, että suomenpystykorvan rekisteröintimäärät ovat osin tästä syystä laskeneet. Lisäksi mainittiin, että erityisesti susialueilla koirametsästys on hankaloitunut ja joillakin alueilla loppunut kokonaan.
“Koiralla pyynti menee mahdottomaksi susivaaran takia”, sanoi epäilty F.
Yksi merkittävä havainto oli se, että ainakin osa toimintaympäristön asukkaista hyväksyy suurpetojen laittoman tappamisen.
”Osa paikallisista asukkaista on tiennyt jahdin kohteena olevan laiton eläin, mutta he hyväksyvät asian hiljaisesti ja hyväksyvät niiden metsästyksen”, sanoi epäilty G.
Luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lintuja tapettiin hetken mielijohteesta ilman vailla mitään järjellistä syytä.
“Hetken mielijohteesta lähdettiin yksi kevätyö ajelemaan ja matkan aikana ammuttiin pelloille yhteensä seitsemän laulujoutsenta”, sanoi epäilty H.
Yhteenveto selvityksestä
Selvityksen kysymykset eivät olleet olennainen asia esitutkinnan kannalta, eikä siinä tullut esiin mitään uutta motiivia tai syytä tappaa laittomasti suurpetoja. Kaikki esiin tulleet motiivit mainitaan useimmissa aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä.
Tärkeimmät motiivit teoille olivat, että metsästäjillä oli huoli erityisesti metsästyskoirien sekä toisaalta koti- ja tuotantoeläin turvallisuudesta. Lisäksi kannanhoidollisen metsästyksen puute ja lupien vähäisyys vaikuttivat siihen, että oltiin valmiita ottamaan riskejä ja valmiita tappamaan tiukasti suojeltuja lajeja. Tästä on edelleen pääteltävissä, ettei kiinnijäämisriskiä pidetty kovinkaan todennäköisenä.
Kaikki case Savukukon rikokset tehtiin yksityisten tai yritysten omistamilla mailla. Tästä voidaan johtaa havainto siitä, että toimintaympäristön asukkaat edelleen hiljaisesti hyväksyvät laittoman toiminnan – ainakin tietyillä alueilla. Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Pertti Rannikko totesi artikkelissaan Suden salametsästys ja vaikenemisen kulttuuri 2020, että ”asukkaiden ilmoitusalttius ei näytä kuitenkaan vielä lisääntyneen, sillä lähiyhteisön sopua ei haluta rikkoa.” Tämä seikka näyttää toteutuneen case Savukukossa. Muutoin ei olisi mahdollista harjoittaa useita vuosia suhteellisen pienellä alueella keskeisen valtaväylän varressa suurpetojen laitonta tappamista ilman, että ainakin osa asukkaista tietäisi tosiasiallisesti tapahtumista.
Kirjoittaja on rikosylikomisario, Case Savukukon tutkinnan yleisjohtaja.
