Kevätlaskennalla lisätietoa hirvieläinkannasta
Kevätlaskenta on oikein toteutettuna hyvä menetelmä hirvieläinkantojen, ja etenkin valkohäntäpeurakannan, koon arviointiin.
Valkohäntäpeurakannan arviointi paikallisesti on hyvin vaikeaa. Kokonaiskäsityksen muodostaminen on hankalaa riistakameroidenkin avulla. Keväisin toteutettava peltolaskenta on etenkin peltovaltaisilla alueilla hyvä lisätyökalu. Se antaa indeksinkaltaisen arvion siitä, mihin suuntaan kannan kehitys on menossa.
Lasketulla alueella voi olla hyvin runsaasti eläimiä keväällä, mutta ei välttämättä metsästyskaudella. Siksi yhden metsästysseuran keväinen laskenta ei kerro koko totuutta laajemman alueen kannanvaihtelusta. Jos mahdollista, kevätlaskenta on hyvä toteuttaa esimerkiksi koko riistanhoitoyhdistyksen alueella.
Oleellisinta jatkuvuus
Kun laskenta tehdään useampana peräkkäisenä vuotena samalla tavalla, antaa se kohtuullisen hyvän kuvan peurakannan kehityksestä. Laskenta tulee suorittaa tarkasti samoilla välineillä ja samalla alueella. On huomioitava, että laskenta ei kerro peurojen kokonaismäärää, mutta antaa jonkinlaisen minimikanta-arvion.
Kevätlaskenta ei korvaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arviota. Luken kanta-arviota ja kevätlaskennan tuottamaa tietoa voidaan vertailla toisiinsa ja kaikkia lähteitä käyttää verotussuunnittelun tukena. Samaan tapaan kuin hirvieläinten metsästyksen jäävän kannan ilmoitukset, myös Oma riistaan tallennetut kevätlaskennan tulokset ovat Luken käytettävissä kannanarviointia varten.
Toteutus
Kevätlaskenta on yksinkertainen toteuttaa, mutta vaatii laskentaan osallistuvilta jonkin verran aikaa ja ennakkotyötä. Onnistumisen kannalta on tärkeintä ajoitus illoille, jolloin suurin osa valkohäntäpeuroista ja muista sorkkaeläimistä ruokailee heinä- ja orasmailla lumien sulettua. Laskenta-ajankohta osuu useimmiten huhti-toukokuun vaihteeseen.
Lumen ollessa vielä peltojen varjoisilla reunoilla ovat etenkin peurat usein laumoissa. Paras sää laskennalle on tyyni ja lämmin ilta. Laskentakierrokselle kannattaa lähteä tuntia ennen auringon laskua ja jatkaa pimeän tuloon saakka. Kierros tulisi tehdä kahdesti saman illan aikana, jotta nähdään, milloin suurin osa eläimistä on pelloilla.
Alueen määrittely
Mitä suurempi osa alueesta saadaan kattavasti laskettua, sen parempi. Viljelykierron takia peltoja ei vuosittain kylvetä samalle kasville ja niiden talvipeitteisyys vaihtelee. Jos halutaan kunnolla verrata vuosia keskenään, kannattaa koko seuran alue laskea vuosittain kokonaan.
Laskettava alue kannattaa jakaa tiestön mukaisiin pienempiin lohkoihin, jotta ajelua ei tule kenellekään liikaa ja eläimet nähdään suunnilleen samaan aikaan mahdollisimman suurella osalla aluetta.
Kiikareilla vai lämpökameroilla?
Kiikarit ovat laskijan tärkein työkalu. Kiikarointi kannattaa tehdä autosta käsin, sillä eläimet karkkoavat hyvin herkästi ihmisen nähdessään.
Jos apuna käytetään lämpökameroita tai pimeänäkölaitteita, on niitä käytettävä joka vuosi samalla tavalla. Havaittavuus on lämpökameroilla huomattavasti parempi kuin kiikareilla, jonka takia eri välineillä tehtyjen laskentojen tuloksia ei voi vertailla.
Työkalu Oma riistassa
Oma riista -verkkopalveluun on rakennettu työkalu, jota voidaan käyttää laskennan tulosten tallentamiseen. Seuran yhteyshenkilö pystyy täyttämään laskennan tiedot, ja kaikki seuran jäsenet näkevät niistä luodut raportit. Katso seuran yhteyshenkilöille tarkoitettu ohjevideo Riistainfosta. Tulokset voidaan ilmoittaa myös takautuvasti aiemmille vuosille.
Tärkeää on ilmoittaa tulokset riistanhoitoyhdistykselle, joka hoitaa verotussuunnittelun alueellaan.
Ohjeet metsästäjien kokemusten pohjalta
Pisimpään kirjoittajan tiedossa olevia vuosittaisia kevätlaskentoja on toteutettu Urjalassa, jossa valkohäntäpeuroja on laskettu jo 1970-luvulla. Lounaisessa Suomessa on myös monia alueita, joilla peuroja on laskettu jo vuosia.
Nämä kokeneet laskijat olivat jo pitkään toivoneet yhtenäisiä ohjeita laskentojen toteuttamiseen sekä tulosten raportointityökalua Oma riistaan. Osana laajempaa Oma riistan seura- ja pienriistatoimintojen kehittämistä, vuoden 2022 lopulla kirjoittaja sai toimeksiannoksi kehittää seurojen toivomat työkalut ja ohjeistuksen.
Ensimmäisenä kuultiin laskentoja jo toteuttaneita metsästysseuroja ja kerättiin heidän kokemuksiaan. Monet seurat olivat kirjoittaneet omia ohjeistuksiaan ja pitäneet tarkkaa kirjaa aiemmista laskennoista. Laskentatavat olivat jopa hämmentävän samanlaisia seurojen kesken. Näiden pohjalta oli helppo lähteä muotoilemaan valtakunnallinen ohjeistus.
