Riistaruokintaa ja petojen vaikutusta sorkkaeläimiin tutkitaan Lounais-Suomessa
Luonnonvarakeskus (Luke) aloittaa laajan tutkimuksen petojen vaikutuksista pieniin hirvieläimiin ja riistaruokinnan ympäristöterveysriskeistä.
Pienten hirvieläinten määrän kasvaessa petoeläimet ovat alkaneet hyödyntää kasvanutta saalisresurssia. Lajien välisistä peto-saalissuhteista ei ole kotimaista tutkimustietoa. Myöskään riistaruokinnan ekologisia ja ympäristöterveydellisiä vaikutuksia ei ole Suomessa tutkittu perusteellisesti, vaikka ruokinta on paikoin mittavaa.
Luonnonvarakeskus (Luke) toteuttaa tutkimuksen Lounais-Suomessa, jossa pienten hirvieläinten, erityisesti valkohäntäpeurojen, kannat ovat kasvaneet 2000-luvulla voimakkaasti. Alueella on myös aktiivista riistaruokintaa.
Tautien ja loisten leviäminen ruokintapaikoilta vakava uhka
Suomessa ruokitaan etenkin kauriseläimiä ja villisikoja. Ruokinnoilla käy myös pienpetoja ruokinnan ja lisääntyneen jyrsijämäärän houkuttelemina.
Ruokintapaikoilla eläintiheydet kasvavat ja eläinten väliset kontaktit lisääntyvät, mikä lisää tautien ja loisten kertymistä ruokintapaikoille ja leviämistä muihin eläimiin. Tätä pidetään ruokintojen yhtenä vakavimmista haitoista.
– Hankkeessamme kartoitetaan riistakameraseurannalla, mitkä eläinlajit ruokintapaikoilla vierailevat ja kuinka runsaina määrinä. Näytteenotolla selvitetään eläinten mukana ruokintapaikoille kulkeutuvat taudit ja loiset sekä arvioidaan riskit näiden leviämisestä villi- tai tuotantoeläimiin tai ihmisiin, Markus Melin Lukesta selventää.
Riistaruokinnan ympäristöterveysriskeihin keskittyvän RiskiRuokinta-hankkeen toteuttavat yhdessä Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto.
Miten pedot vaikuttavat valkohäntäpeura- ja metsäkauriskantoihin
Toisessa alkavassa hankkeessa selvitetään pienten hirvieläinten liikkumista ja käyttäytymistä suhteessa niitä saalistavien petojen esiintymiseen sekä petojen vaikutusta pienten hirvieläinten kantoihin.
Tiheiden peura- ja kauriskantojen alueella lounaisessa Suomessa runsaslukuisimmat pieniä hirvieläimiä saalistavat suurpedot ovat ilves ja susi. Ravintotutkimuksen tavoitteena on selvittää pienten hirvieläinten merkitys ilveksen ja suden ravintona. Suosiiko ilves esimerkiksi enemmän metsäkaurista ja susi enemmän suurikokoisempaa valkohäntäpeuraa?
Tutkimusta varten pannoitetaan valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita lounaisessa Suomessa helmikuun puolenvälin ja maaliskuun lopun välillä yhteistyössä metsästysseurojen kanssa. Pannoituksia tehdään alueilla, joilla on susireviirejä ja alueilla, joilla esiintyy vain ilvestä. Näin pyritään erottamaan, mikä on kummankin lajin vaikutus pienten hirvieläinten kantoihin. Ilvesten pannoitukset alkavat myöhemmin. Hankkeessa ei pannoiteta susia.
