Korkeimman hallinto-oikeuden karhupäätökset ­– mistä on kyse?

Suo­men riis­ta­kes­kuk­sen valituksenalaisilla pää­tök­sil­lä oli sal­lit­tu yh­teen­sä 111 kar­hun pyytäminen Kai­nuus­sa, Itä-Suo­mes­sa ja Poh­jois-Hä­mees­sä kan­nan­hoi­dol­li­sin pe­rus­tein. Kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den (KHO) pää­tös­ten mu­kaan met­säs­tys­lais­sa ja EU:n luon­to­di­rek­tii­vis­sä sää­de­tyt pe­rus­teet poik­keus­lu­pien myön­tä­mi­seen ei­vät täyt­ty­neet.

Karhu on luontodirektiivillä suojeltu laji, jota voidaan metsästää vain poikkeusluvalla. Ja jotta suojelusta voidaan poiketa, pitää sille olla hyväksyttävät perusteet.

Jo vuosien ajan harjoitettu ja käytännössä kaikin puolin toimivaksi osoittautunut karhun kannanhoidollinen metsästys on ollut juuri tällaista poikkeuslupametsästystä. Kannanhoidollisen metsästyksen aikana karhukanta on kasvanut ja levittäytynyt merkittävästi ilman kohtuuttomia ongelmia ja myös kansalaisten suhtautuminen karhuun on säilynyt positiivisena.

Poikkeusluvat on myönnetty tähän saakka Suomen riistakeskuksen käyttämän harkintavallan perusteella luontodirektiivin joustavuuselementtejä soveltaen, mutta nyt KHO:n päätökset tekivät niistä lainvastaisia. Tulkinnallisuutta kuvaa se, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus piti asetettua päämäärää lainmukaisena.

KHO:n päätökset ovat tosiasia, jotka riistakeskuksen on otettava huomioon tulevia kannanhoidollisia poikkeuslupahakemuksia käsitellessään. Seuraavassa käydään läpi keskeisiä päätöksiin kirjattuja linjauksia ja niiden vaikutusta tulevaan.

Lupia lupa-alueen ongelman ratkaisemiseen

Korkein hallinto-oikeus totesi olevan sinänsä selvää, että liian tiheä karhukanta aiheuttaa ongelmia, joiden ratkaiseminen on käytännössä mahdollista vain metsästyksellä. Se myös piti mahdollisena, että karhukannasta johtuvien sosiaalisien ongelmien lieventäminen voisi tapahtua hallitusti karhujen määrää vähentämällä.

KHO:n linjauksen mukaan poikkeusta voidaan kuitenkin soveltaa vain, jos on olemassa erityinen, esimerkiksi karhukannan liiallisesta kasvusta aiheutuva, alueellinen ongelma tai tilanne, johon on puututtava. Siksi poikkeusluvan perusteena tulee olla riittävä selvitys mainituista vaikutuksista nimenomaan poikkeuslupahakemusta koskevalla alueella.

Tämä KHO:n päätökseensä kirjaama asia johtaa siihen, että jatkossa luvanhakijan pitää osoittaa juuri kyseiseltä alueelta ongelma, tai mahdollisesti muu hakemusalueeseen sidottu peruste. Perusteen pitää olla luontodirektiivin mukainen.

KHO:n ratkaisut eivät valitettavasti kerro, miten luontodirektiivin mukaiseen hyväksyttävään päämäärään liittyen karhun kannanhoidollinen metsästys olisi alueellisesti mahdollista.

Karhunmetsästyskulttuuri voi olla lisäperuste

KHO:n päätösten mukaan karhunmetsästyskulttuuriin liittyvät näkökohdat on mahdollista ottaa poikkeuslupapäätöksessä huomioon, jos edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle kannanhoidolliseen metsästykseen ovat muilta osin olemassa. Eli jos on osoitettavissa hakemusaluetta koskeva peruste tai tilanne.

Aluetalous ei vaikuta lupamäärään

Päätöksessään KHO linjasi myös aluetalouden merkityksettömyyden lupaharkintaan.  Sen mukaan suojeltujen lajien metsästystä ei voida perustella metsästyksen tuottamilla aluetaloudellisilla hyödyillä.

Lue lisää: Suurpetojen metsästys Suomessa puhututtaa (riista.fi)