Metsästyskoirien käyttö itärajan läheisyydessä

Aikojen saatossa suomalaisia metsästyskoiria on mennyt rajan yli lukuisia kertoja. Jotkut tarinat ovat päättyneet onnellisesti venäläisten rajaviranomaisten palauttaessa koiran rajanylityspaikalla takaisin omistajalleen. Mutta useat koirat ovat jääneet sille tielleen: ehkä joutuneet tapaturmaan, susien saalistamaksi tai saaneet itselleen uuden omistajan.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022, itäisen raja-alueemme tilanne muuttui merkittävästi. Yhteydenpito ja vierailut Venäjälle suorastaan romahtivat. Tällä voi olla vaikutusta myös koirien palautumiseen itärajan yli suuntautuvilta reissuiltaan. Kaiken kaikkiaan viranomaisyhteistyö on sujunut toistaiseksi erittäin hyvin ja koiria on palauteltu puolin ja toisin.

Kokemuksia rajan pinnasta

Pekka Kunnaksen pihapiirin itälaidalla seisoo rajavyöhykemerkki. Tätä lähempänä itänaapuria ei oikeastaan voi asua. Innokkaana erämiehenä Kunnaksella on paljon kokemusta metsästyskoirien käytöstä rajan läheisyydessä. Hänellä on Venäjän puolella myös paljon henkilökohtaisia ystäviä, mutta nyt kriisin aikana yhteydenpito on ollut vähäistä.

Häneltä ei ole yhtään koiraa hävinnyt Venäjän reissuillaan, vaan ne ovat aina palanneet isäntänsä luo omia jälkiään.

– Monia asioita täytyy huomioida jo ennakkoon. Kun ollaan itärajan läheisyydessä, on jahtipäälliköllä paljon suunniteltavaa. Hyvin usein suurriista Venäjän rajan tuntumassa pyrkii jahtitilanteissa itään. Tämän vuoksi itärajan tuntumassa oleva passiketju on aina tiivis, Kunnas kertoo.

Koirien rokotuksien tulee olla kunnossa ja nykyisten koiratutkien kaikki lukitustiedot purettuna, jotta koiria voidaan seurata tarvittaessa vapaasti myös itärajan takana. Jos haavoittunutta eläintä joudutaan seuraamaan rajavyöhykkeelle, se tehdään aina mahdollisuuksien mukaan kytketyllä koiralla.

Uusi itärajan aita mietityttää rajan varressa metsästäviä. Miten riistan käyttäytyminen muuttuu ja miten riistaportit toimivat.

Itätuulella koira kytkettynä

Yrjö Eronen Lieksasta on ollut lukuisia kertoja odottelemassa omia pyyntikavereitaan takaisin pilkotuksen tuolta puolelta. Toistaiseksi yhtään koiraa ei ole niille reissuille jäänyt.

– En laske koiria rajan läheisyydessä irti, jos vallitsevat tuulet ovat idästä tai pohjoisesta. Tällöin riski koiran harhautumiseen kauemmas rajan taakse on suuri. Haukussa oleva riistaeläin sekä koira suuntaavat mielellään vastatuuleen. Jos puhuri käy Venäjän suunnasta, matka jatkuu usein syvemmälle itänaapurin saloille, Eronen sanoo.

Hän korostaa metsästyskoirissa ominaisuutta, joka on erityisen tärkeä rajan varressa: kun haukku on päättynyt, koiran tulisi palata omia jälkiään tai suorinta tietä takaisin omistajan luo. Valitettavasti nykyajan tutka-aikakaudella tämä on usein toisinpäin; omistaja menee koiran luo. Mutta Venäjän rajan yli ei tuosta vaan mennäkään perässä.

Jälleennäkemisiä

Erosellakin oli kerran lähellä oman sitkeän karhukoiran menetys. Koira oli mennyt hirven perässä Venäjälle ja hävisi. Suomalainen rekkakuski oli työreissullaan huomannut siviiliauton etupenkillä karjalankarhukoiran tutkapanta kaulassaan ja pysäyttänyt auton. Hetken neuvottelun jälkeen koira lähti lieksalaisen kuljettajan mukaan ja palautui Erosen tarhaan. Jos rajan ylittänyt koira joutuu siviilien käsiin, on riski häviämiselle paljon suurempi kuin viranomaisten käsissä.

Pisin hirvihaukku, jonka Eronen on rajan varressa tavannut, kesti leikkisästi ilmaistuna kokonaisen vuoden. Myöhään syksyllä marraskuussa lumien aikaan eräs lupaava norjanharmaa meni hirven kanssa Ilomantsin Kivivaarassa Haapajoen kohdalta rajan yli. Koiran omistaja teki venäläisille luovutuspyynnön, mutta koiraa ei saatu takaisin.

Seuraavana vuonna keskitalvella suomalaiset rajavartijat havaitsivat samoilla kohdilla norjanharmaan, joka tuli Venäjän puolelta hirven kanssa Suomeen. Lunta oli paljon ja rajavartijat ottivat koiran kiinni moottorikelkalla. Venäläiset rajavartijat huitoivat käsiään raja-aukolla ja vaativat koiraa takaisin. Suomalaiset rajavartijat arvasivat, että kyse on edellisenä vuonna kadonneesta koirasta, joka oli otettu Venäjällä metsästyskäyttöön. Omistaja tunnisti sen omakseen. Venäjältä tuli koirasta luovutuspyyntö, mutta Ilomantsin nimismies teki koirasta hallinnollisen takavarikon.

Yhteistyötä rajavartiolaitoksen kanssa

Aina kun Venäjän rajan tuntumassa tulee metsästykseen liittyviä ongelmia, kannattaa olla välittömästi ja matalalla kynnyksellä yhteydessä alueen rajavartioasemaan tai jopa komentopaikkaan.

Metsästäjät muualtakin Suomesta suuntaavat usein reissunsa Karjalan laulumaille, jonne tullaan karhujen, hirvien sekä metsäkanalintujen perässä. Tällöin on tärkeä tietää, kuinka rajan läheisyydessä toimitaan. Rajavartiolaitokselta tulee ohjeistuksia metsästyksen osalta ennen jokaista jahtikautta:

• rajan suuntaan sekä yli ampuminen on kiellettyä.
• haavakkotilanteissa, joissa metsästysseurueella ei ole rajavyöhykelupaa, voi johtokeskus myöntää suullisen luvan kiireellisenä.
• 500 metriä lähempänä rajaviivaa tapahtuvasta tai aiotusta aseen käytöstä tulee aina ilmoittaa johtokeskukseen.
• rajavyöhykelupa myönnetään aina tapauskohtaisen harkinnan perusteella ja sen myöntämisen keskeisimpänä edellytyksenä on, ettei toiminnasta saa aiheutua haittaa tai vaaraa rajaturvallisuuden ja -järjestyksen ylläpitämiselle.