Talkootyö on riistahallinnon perusta
Organisaatioiden uudistamisessa näyttää vallitsevan käsitys: suuri on kaunista. Bulkkitavaroiden tuotannossa suuri on kustannustehokasta, mutta palvelutuotannossa pienet ketterät organisaatiot ovat usein edullisin ja laadukkain ratkaisu.
Nykyinen riistahallinnon organisaatio on 12 vuotta vanha. Sen suunnitteluperiaatteina olivat aikoinaan julkisen hallinnon, tutkimuslaitoksen (RKTL, nykyisin Luke) ja kolmannen sektorin yhteistyö, julkiseen riistakonserniin kumuloitunut alan asiantuntemus, maailmallakin korkealle arvostettu suomalainen riistantutkimus sekä kustannustehokkuus, koska suurin osa tehtävistä tehdään vapaaehtoistyönä.
Riistahallinnon paikallistaso (yli 300 henkilötyövuotta) toteutuu lähes kokonaan vapaaehtoistyönä. Yhteiskunta ”ostaa” talkootyön riistanhoitoyhdistyksiltä, seuroilta ja metsästäjiltä sillä, että metsästäjillä on luottamusmiesten kautta hallinnossa edustus.
Riistahallinto lienee ainoa veronmaksajien kannalta ilmainen hallinnonala. Se kustannetaan metsästäjien maksamilla riistanhoitomaksuilla.
Aika ajoin on kuulunut esityksiä, joiden mukaan riistakeskus pitäisi pilkkoa tai siirtää suurempaan virastoon. Muutos merkitsisi asiantuntijuuden vähenemistä päätöksenteossa ja palvelutason romahdusta. Kun riistakeskus antaa kiireellisissä tapauksissa lupapäätökset muutamassa päivässä, AVI:t antavat vastaavia päätöksiä vajaassa kahdessa kuukaudessa. Huonolla palvelulla romahdutettaisiin metsästäjien motivaatio talkootyöhön. Miksi metsästäjät tekisivät talkoita organisaatiossa, jossa heitä ei kuunnella ja palvellaankin heikosti?
Kuka sen jälkeen hoitaisi vuosittaiset yli 15 000 SRVA-tehtävää, yli 250 000 ampumakoetta, lähes 10 000 metsästäjätutkintoa, yli 12 000 koulutustilaisuutta ja yli 40 000 kilometriä riistakolmiolaskentaa, jotka kaikki vaativat 2–5 tekijää per tehtävä? Tämä on vain otanta siitä, mitä noin 30 000 vapaaehtoista tekee.
Tehtäviä ei yksinkertaisesti voi jättää tekemättä, joten pääosin niitä hoitaisivat nykyiset toimijat. Viraston, Luken ja poliisin (SRVA-toiminta) palkkalistoille palkattaisiin vähintään 20 000 osa-aikaista keikkatyöläistä. Ehkä ampumaratayhdistykset ja metsästysseurat hoitaisivat työt, joista osa on julkisia hallintotehtäviä, ostopalveluna ammattilaisen tuntipalkalla ja kulukorvauksilla. Mikään muu taho ei tehtäviin pysty. Jos nykyinen suoritustaso säilytetään, kustannusvaikutus olisi noin 30–50 miljoonaa euroa vuodessa. Kuka maksaa?
Riistakeskuksen laajalti tunnustettu asiantuntemus on ollut sekä metsästäjien että päätöksentekijöiden käytettävissä. Virastomallissa se hajoaisi virastoon tai useisiin organisaatioihin. Riista-alan asiantuntemus on pidettävä ja sitä on kehitettävä yhdessä paikassa, riistakeskuksessa.
Organisaatiouudistuksia ei pidä tehdä vain muutoksen vuoksi. Näyttää siltä, että hallinnonaloilla rakastetaan hallintohimmeleiden rakentamista ja unohdetaan, miten käytännön prosessit toimivat. En ole yli 40 vuoden työurallani kertaakaan nähnyt, että hallintohimmeleillä olisi parannettu toimintaa. Hyvät uudistukset alkavat toimintaprosessien parantamisesta. Vasta niiden jälkeen pohditaan, millä hallintomallilla käytännön toimintaa ohjataan parhaiten. Näin toimittiin riistahallinnon vuoden 2011 uudistuksessa.
Hallinnon tulee aina palvella ”hallintoalamaisia”, eikä päinvastoin.
