Monilajinen kannanhoito Suomessa

Pienet hirvieläimet ovat lisääntyneet lounaisessa Suomessa, hirvikantaa on leikattu tavoitetasolle, Itä-Suomen karhukanta on voimistunut historiallisen suureksi ja susikannan runsaudessa on tapahtunut siirtymä idästä länteen. Riistakannat muuttuvat ja niiden hoidon on reagoitava muutoksiin.

Mitä monilajinen kannanhoito tarkoittaa?

Monilajisella kannanhoidolla tarkoitetaan kannanhoitoa, jossa otetaan huomioon lajien keskinäiset riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteet. Luonnossa petoeläimet ovat riippuvaisia saaliseläimistä, samoin kuin kasvinsyöjät kasviravinnosta. Susi saalistaa pääasiassa hirvieläimiä ja ravintotilanteen muuttuminen vaikuttaa täten susikantaan. Karhukanta ei ole samalla tavalla riippuvainen hirvieläimistä. Tilaisuuden tullen nekin pyrkivät hyödyntämään hirvieläinten vasoja, mikä vaikuttaa hirvieläinten vasatuottoon.

Kun mietitään eri lajien kannanhoitotavoitteita, riippuvuussuhteita ei voida ohittaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hirvikannan kokoa määritettäessä ja metsästystä suunniteltaessa otetaan mukaan myös suden ja karhun alueellinen esiintyminen ja runsaus. Vastaavasti eri hirvieläinlajien runsaus huomioidaan suurpetojen kannanhoidossa. Keskeistä on ottaa huomioon alueelliset erot. Esimerkiksi Pohjois-Karjala ja Varsinais-Suomi eroavat huomattavasti toisistaan niin maisemaltaan kuin lajistoltaan.

Lajien väliset suhteet käytännössä

Susi on ravinnonkäytössään vahvasti riippuvainen nimenomaan hirvieläimistä. Erityisesti suden kannankehityksessä alueellisten erojen vaikutus on selkeästi nähtävissä. Lounais-Suomen vahva valkohäntäpeurakanta on mahdollistanut monen uuden reviirin synnyn alueelle, jolle aiemmin ei uskottu olevan edes mahdollista muodostua runsasta susikantaa pirstaleisen elinympäristön takia. Lännessä itärajaa vahvempi hirvikanta on tukenut susikannan vahvistumista hyvän ravintotilanteen muodossa.

Oletettavasti osin Venäjältä tulleen muuttovoiton ansiosta itärajan tuntuman karhukanta on kasvanut viime vuosina tavanomaista suuremmaksi. Koska karhu saalistaa kesäisin hirvenvasoja, on voimistuneella karhukannalla ollut suora vaikutus alueen vasatuottoon, mikä onkin muuta maata pienempää. Tämä puolestaan on jouduttu huomioimaan hirvenmetsästyksen verotussuunnittelussa pienentämällä lupamääriä ja saalista.

Vaikutukset ihmistoimintaan

Hiljattain Ilpo Kojolan ja kanssakirjoittajien julkaisemassa tutkimuksessa todettiin susien aiheuttamien koiravahinkojen todennäköisyyden pienenevän, kun hirvieläinkanta alueella kasvaa. Koiravahingot ovat merkittävä konfliktin aiheuttaja ihmisten ja petojen välille. Niiden ennaltaehkäisy on kuitenkin muita petovahinkoja haastavampaa. Vahinkojen pienempi määrä on ollut omiaan tukemaan läntisen Suomen susikannan kasvua, koska konfliktia ylläpitäviä vahinkoja ei ole juuri syntynyt. Voidaan jopa sanoa, että Lounais-Suomen vahva valkohäntäpeurakanta on edesauttanut suden suojelua.

Riistapolitiikka on konfliktiherkkää ja päätöksenteossa joudutaan hakemaan kompromisseja. Kahden tekijän välillä on huomattavasti helpompi tehdä arvovalintaa kuin neljän toisiinsa linkittyvän asian kesken. Tavoitteita asetettaessa tulee ymmärtää, että keskenään ristiriitaisten tavoitteiden saavuttaminen on haastavaa. Monin paikoin vaaditaankin nykyistä kokonaisvaltaisempaa hahmotusta ja tahtotilaa kannanhoidolle ja riistakantojen kehitykselle.

Hirvieläinten aiheuttamat vahingot maa- ja metsätaloudelle sekä liikenneturvallisuudelle ohjaavat osaltaan hirvieläinkantojen hoitoa. Jatkossa hirvieläinkantojen tavoitteet tulee huomioida nykyistä monipuolisemmin myös suurpetokantojen hoidossa ja päin vastoin.