Metsäpeuran palautusistutuksen tarhausvaihe onnistui

Neljäkymmentä vuotta sitten tehtiin metsäpeurojen ensimmäinen palautusistutus Kainuusta keskiselle Suomenselälle, Salamajärven kansallispuiston maisemiin. Siitä sai alkunsa jo kaksituhatpäiseksi karttunut metsäpeuran osakanta, jonka elinalueet ulottuvat nykyisellään Lappajärven ympäriltä koilliseen Oulujärven tuntumaan.

Vuonna 2017 aloitetun toisen palautusistutuksen kohdealueena ovat Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistojen seudut Suomenselän lounaisimmilla laiteilla. MetsäpeuraLIFE-hankkeen viisivuotinen totutustarhausjakso saatiin päätökseen kesällä 2022, kun loput metsäpeurat vapautettiin kansallispuistoihin. 

Syyskuun lopussa Lauhanvuoren kansallispuiston jäkälälaitumilla tehtiin havainto yli parikymmenpäisestä metsäpeurojen kiimatokasta. Tokka koostui eläintarhoissa ja palautusistutuksen totutustarhassa syntyneistä ja sieltä vapautetuista eri ikäisistä yksilöistä. Myös Seitsemisen alueella näyttää metsäpeurojen elo vapaudessa sujuvan hienosti. 

Sopiva elinympäristö ja suojaa saalistukselta

Malli totutustarhaukselle saatiin Suomenselälle tehdystä ensimmäisestä palautusistutuksesta, jossa elinympäristöltään sopivalle vapautuspaikalle rakennettuun tarhaan tuotiin villejä metsäpeuroja leimautumaan ympäröivään maisemaan ja lisääntymään turvassa saalistajilta. Suurpetojen osalta tuolloin elettiin nykyiseen verraten kovin erilaista aikaa, ja riski saalistukselle oli melko teoreettinen. 

Myös nykyinen metsäpeuran palautusistutus perustuu elinympäristöltään sopivalle seudulle totutustarhauksen kautta tehtäviin vapautuksiin. Tarhat ovat nyt isompia ja aita järeämpää tekoa. Vankan aidan suojissa metsäpeurojen tarhaelämä on ollut turvattua ja varsinainen koetinkivi on vasta edessä. Palautusistutusten onnistuminen on lopulta kiinni siitä, alkaako kanta karttua. Syntyvyyden tulisi olla kuolleisuutta suurempaa. 

Kirjava kantayksilöiden joukko

Palautusistutukseen saatiin totutustarhauksen kuluessa kaikkiaan 45 kantayksilöä. Näistä 35 tuotiin eläintarhoista ja kymmenen pyydystettiin luonnosta. Kaikki totutustarhoissa siitoshirvaina käytetyt peurat olivat peräisin luonnosta. Hirvaita pyydystettiin kolmeen otteeseen aina kaksi kerrallaan. 

Eläintarhoista tuotiin tarhoihin kaikki liikenevät vaatimet sekä luontoon palautettavaksi sopivilta vaikuttaneet nuoret hirvaat. Nuoria valittiin nimenomaan siksi, ettei niistä olisi tarhassa häiriötä villin siitoshirvaan kosiopuuhille. Joidenkin eläintarhahirvaiden kohdalla oli havaittavissa tietynlaista laitostumista, joka näyttäytyi vielä vapautuksen jälkeenkin liian tuttavallisena suhtautumisena ihmisiin. Tästä otettiin opiksi hankkeen loppua kohti. 

Villeillä siitoshirvailla kaksoisrooli

Luonnosta pyydystetyille kuudelle hirvaalle oli jo alun alkaen suunniteltuna ’työuran’ jatko eläintarhoissa totutustarhauksen jälkeen, sillä metsäpeuran eläintarhakanta kaipaa kipeästi uutta verta. Tällä hetkellä metsäpeuroja on 26 eurooppalaisessa eläintarhassa yhteensä 163 yksilöä. Eläintarhakannan perimä on ajan saatossa kaventunut, ja se pohjasi ennen hanketta enää kahdeksaan 1970- ja 1990-luvuilla Kainuusta pyydystettyyn villiin yksilöön. 

Villien hirvaiden totuttautuminen tarhaelämään ja ihmisen huolenpitoon väljissä totutustarhaoloissa sujui hyvin. Ensimmäiset kaksi villiä hirvasta siirrettiin Ranuan ja Ähtärin eläintarhoihin vuonna 2019 ja viimeiset vuoden 2022 alussa. Hankkeen kuluessa eläintarhakantaan on Suomessa syntynyt jo kaikkiaan 21 villien hirvaiden jälkeläistä. 

Perimältään monimuotoisempia metsäpeuroja on tarkoitus siirtää tulevaisuudessa myös muiden maiden eläintarhoissa oleviin laumoihin. Metsäpeuran eläintarhakannan säilyttämisen ja lisäännyttämisen koordinointi tapahtuu Korkeasaaresta käsin eurooppalaisen eläintarhojen yhteistyöjärjestön (EAZA) puitteissa.

Vapautukset useassa erässä

Totutustarhauksen viisi vuotta sujuivat numeroiden valossa varsin hyvin. Vaikka vaadin saa käytännössä aina vain yhden vasan kerrallaan, syntyi tarhoissa yhteensä 51 vasaa. Kantayksilöistä aikuisia vaatimia oli kaikkiaan kaksikymmentä, ja myös muutamat tarhauksen alkuvuosina syntyneet naarasvasat ehtivät vartuttuaan itse vasoa tarhassa ennen vapautumistaan. 

Ensimmäiset vapautukset tehtiin loppuvuonna 2019, ja eläimiä tukiruokittiin tarhojen tuntumassa talven yli. Ruokinta kuitenkin pidätteli metsäpeuroja turhankin tiiviisti tarhojen liepeillä, eivätkä ne juurikaan tehneet omaehtoista ravinnonetsintää. Eläimiä vapautettiin sen jälkeen vuosittain, mutta vapautukset tehtiin aina kesäaikaan. Tukiruokinnasta luovuttiin kokonaan.

Viimeinen vasonta tarhoissa tapahtui touko-kesäkuussa 2022, ja tarhojen loputkin eläimet vapautettiin heinäkuussa vasojen ensin päästyä tarhan suojissa hyvin elämisen alkuun. Yhteensä palautusistutuksen aikana vapautettiin kaikkiaan 81 metsäpeuraa, joista Seitsemisessä 40 ja Lauhanvuoressa 41.  

Ei varmoja merkkejä saalistuksesta

Vapautetuista metsäpeuroista tiedetään varmuudella kuolleen ainoastaan viisi yksilöä. Kuolemantapauksia voi toki olla enemmän. Tiedetyistä kuolleista kolme kohtasi loppunsa tapaturmaisesti. Yksi paikannuspannalla varustettu vaadin nääntyi vuosi sitten talvella nälkään Lauhanvuoressa keskellä runsaita jäkälälaitumia. Eläin lähetettiin Ruokavirastoon tutkittavaksi, mutta selvyyttä kuolinsyystä ei saatu, ainoastaan epäily ravinnon imeytymishäiriöstä. Yhdestä nuoresta hirvaasta Seitsemisessä löytyi vain kallo sarvineen, sekä jokunen isompi luu. Yksilön kuolinsyy jäi pimentoon.

Suurpetojen saalistuksesta ei ole toistaiseksi ilmennyt merkkejä, vaikka petohavaintoja tehdään säännöllisesti kummankin tarhan lähialueilta. Seitsemisessä karhuhavainnot ovat olleet toistuvia ja yleistyneet hankkeen loppua kohti. Lauhanvuoren tarha on viime vuodet sijainnut kahden susireviirin rajalla. Jälkihavainnot sekä alueella taannoin eläneen pantasuden paikkatiedot ovat paljastaneet susien kulkeneen useamman kerran Lauhanvuoren tarhan liepeiltä. Tarhan valvontakameroihin ne eivät kuitenkaan päätyneet. 

Kameroissa on suurpedoistamme näyttäytynyt ainoastaan ilveksiä, ja niistäkin otoksia on vain vähän. Maastossa tehdyt havainnot viittaavat siihen, että joitain vapautetuille vaatimille syntyneitä vasoja olisi kadonnut ensimmäisten elinviikkojen aikana. Häviämisten syistä ei ole tietoa. 

Vapautetut metsäpeurat lisääntyneet 

Yksilötunnistus valokuvista ja maastohavainnoista on viitannut siihen, että vapautettujen metsäpeurojen elossasäilyvyys on ollut varsin hyvä kummallakin alueella. Vapautetut metsäpeurat myös lisääntyvät luonnossa; molemmissa kansallispuistoissa on kuvattu metsäpeurojen rykimätokkia, ja luonnossa tiedetään syntyneen jo ainakin 13 vasaa, todennäköisesti jokunen enemmänkin. 

Palautusistutuksen totutustarhausvaihe on näin saatu onnistuneesti päätökseen, ja sen tuloksena syntyneiden uusien osakantojen kasvua ja levittäytymistä päästään arvioimaan tulevaisuudessa.