Aidoilla suojataan vahinkoherkkiä viljelyksiä
Hirvieläinten maatalousvahinkojen ehkäisyssä keskeisin toimenpide on kannanhallinta ja kohdistettu metsästys. Vahinkoja voidaan arvokkailla viljelyksillä ehkäistä myös aitaamalla.
Pienten hirvieläinten kasvaneet kannat tuottavat muun muassa virkistyskäytön ja sen mahdollistaman sosiaalisen kanssakäymisen kautta paljon arvoa laajalle joukolle metsästäjiä. Kantojen runsastuminen näkyy kuitenkin myös viljelyksillä.
Arvioitujen, korvauskynnyksen ylittäneiden vahinkotapauksien määrä on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana vajaasta 200 tapauksesta runsaaseen 600 tapaukseen ja yhteenlasketut korvausarvot ovat olleet 170 000–670 000 euroa. Korvattavia ovat luvanvaraisten hirvieläinten aiheuttamat vahingot, eli metsäkauriin aiheuttamat eivät kuulu korvausten piiriin.
Paikallisen kannan hallinnalla ja herkkien vahinkokohteiden läheisyyteen kohdistetulla pyynnillä voidaan tehokkaasti vähentää vahinkoja. Suurin osa vahingoista tapahtuu kuitenkin metsästyskauden ulkopuolella kesäisin, kun sato on kypsymässä.
Metsävahinkojen kohdalla voidaan käyttää syönninestoainetta, joka on osoittautunut tehokkaaksi. Vaikutus kuitenkin perustuu pahaan makuun, joten karkotetta ei voi käyttää syötävien kasvien suojaamiseen.
Viljelyksiä voi suojata sähkö- ja riista-aidoilla, joita myös Suomen riistakeskus myöntää tuottajille. Teräksisiä riista-aitoja myönnetään vain monivuotisille arvokkaille viljelyksille, kuten hedelmäpuille. Varat riistakeskuksen myöntämiin aitoihin tulevat hirvieläinten pyyntilupamaksuista, minkä vuoksi niitä voidaan myöntää vain luvanvaraisten hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn. Myöntöperusteisiin kuuluu vahinkotilanteen arvio ja viljeltävien lajien korvausarvo, joka määräytyy markkinahinnan ja vuotuisen keskisadon perusteella. Omavastuuosuudeksi katsotaan työ, joka aidan pystytykseen käytetään.
Aidan pystytys ja ylläpito voi varsinkin pinta-alaltaan suurilla viljelyksillä olla työlästä. Paikallisen metsästysseuran kanssa on usein mahdollista sopia talkooavusta.
Sähköaita – virtaa akusta vai verkosta?
Sähköaidan pystytys on verrattain yksinkertaista. Muutamia olennaisia asioita tulee kuitenkin ottaa huomioon.
Ensinnäkin tulee valita tarkoitukseen sopiva sähköpaimen. Käytännössä niitä on kahdenlaisia – akku- tai verkkovirtapaimenia. Näistä jälkimmäinen on usein sekä edullisempi että toimintavarmempi, mutta tarvitsee verkkovirtaa, eli aitauksen lähistöltä tulee löytyä toimiva pistorasia.
Laadukas akkupaimen ajaa toki asiansa ja niihin on saatavilla aurinkokennoja, joiden ansiosta aurinkoisina jaksoina akkua ei tarvitse vaihtaa ja ladata jatkuvasti. Akuksi kannattaa valita noin 130 ampeeritunnin matalajänniteakku. Akku suojataan sään vaikutukselta.
Pystytä huolellisesti
Ennen pystytystä tulee tehdä perusteellinen esivalmistelu, johon kuuluu maaperän tasaus ja aluskasvillisuuden poisto niin, ettei kasvillisuus ole kosketuksissa nauhoihin. Niitto tulee tehdä kasvukauden aikana aina, kun kasvillisuus kasvaa riittävän korkeaksi.
Sopiva tolppaväli on noin viisi metriä. Pitkillä suorilla voi väliin pystyttää puisia tai metallisia tukipylväitä, jotta aita pysyy ryhdikkäänä. Vastaavat pylväät tulee asentaa myös kaikkiin kulmiin.
Sähköiseen hirvieläinaitaan laitetaan yleensä neljä aitanauhaa päällekkäin, joista alin on 30 senttimetrin korkeudella maasta, toinen 25 senttimetrin etäisyydellä alimmasta nauhasta ja kaksi seuraavaa 50 senttimetrin välein. Aitanauhat yhdistetään toisiinsa siten, että virta kulkee kaikissa nauhoissa. Liitoksia varten käytetään nauha- tai hyppyliittimiä. Solmuja tulee välttää.
Aitaan voidaan asentaa leveydeltään 4,5 metrin jousiveräjiä eristimineen, mikä mahdollistaa esimerkiksi maatalouskoneen siirtämisen viljelyksille ilman aidan purkamista. Veräjiä varten tulee niin ikään asentaa puiset tai metalliset pylväät. Niihin kiinnitetään kiristimet ja kiristinjouset niin, että nauhaa kiristettäessä jouseen tulee kevyt veto.
Maadoitusta varten tarvitaan vähintään kaksi metrin pituista maadoitussauvaa, jotka upotetaan maahan noin metrin etäisyydelle toisistaan ja yhdistetään paimenen maadoitusnapaan. Maadoitus toimii parhaiten kosteassa maassa, esimerkiksi ojan pohjalla. Maadoitus ei saa vuotaa yhtä kilovolttia enempää, jottei aita menetä tehoaan.
Aidassa ja maadoituksessa kulkevaa jännitettä ja iskuenergiaa voidaan mitata digitesterillä. Iskuenergian aidassa tulisi olla noin viisi joulea ja jännitteen vähintään viisi kilovolttia.
Huolla säännöllisesti
Aitaa pitää huoltaa säännöllisesti, eli löystyneitä nauhoja tulee kiristää, aurinkopaneelin pinta pyyhkiä puhtaaksi ja aluskasvillisuutta poistaa tarpeen mukaan. Jännite kannattaa tarkastaa huollon yhteydessä. Kauden ulkopuolella tarvikkeita säilytetään sisätiloissa ja akku kannattaa ladata säilytyksen ajaksi.
