Mukautuva minkki on viheliäs vieras

Suomeen minkki tuotiin 1920-luvulla turkistarhattavaksi. Yksilöitä karkasi tarhoilta ja laji alkoi vähitellen levitä länsirannikolta muualle Suomeen. Venäjän puolella vapautettiin luontoon satamäärin minkkejä 1930-luvulta alkaen ja niitä vaelsi todennäköisesti Itä-Suomen ja Lapin sopiviin elinympäristöihin. Viimeistään 1980-luvulle tultaessa koko maa oli vallattu.

Minkki on pieni pohjoisen alueen yleispeto, joka lisääntyy tehokkaasti synnyttäen 3–7 pennun pesueita. Se pystyy saalistamaan menestyksekkäästi niin maalla kuin vedessä, mikä on voitokas resepti Suomen kaltaisen maan haltuunottoon! Minkin tietä on mahdollisesti tasoittanut se, että saukkokannat olivat ennen 1980-lukua varsinkin Etelä-Suomessa alhaisella tasolla.

Minkin esiintymisen arviointi perustuu nykyisin riistakolmioiden tuloksiin ja saalismääriin, joista kumpikaan ei anna tarkkaa tietoa minkkien todellisista määristä eri Suomen alueilla.

Mitä minkki syö?

Minkin ravinnonkäyttöä on tutkittu Suomessa erityisesti saaristossa. Minkki syö pääasiassa kalaa, myyriä ja lintuja. Yleispetona laji voi turvautua joustavasti vain johonkin edellä mainituista, jos muita ei ole tarjolla. Talvella minkin ravinnossa ei ole lintuja ja kesällä taas niiden määrä saattaa joillakin yksilöillä olla suuri. Haahka oli 1990-luvulla merkittävä saariston minkkien saaliseläin, mutta sen rooli minkkien ravinnossa on pienentynyt.

Kala on minkille keskeistä ravintoa ympäri vuoden. Etenkin ahven, joka on saaristossa yleisin kalaravinto. Yksilöiden välillä on huomattavaa vaihtelua ravinnon käytössä. Uroksien, joilla ei ole pentuja huolehdittavanaan, on helpompi turvautua energiarikkaampiin ravintokohteisiin, kuten myyriin.

Minkin vaikutukset monimuotoisuuteen ovat haitalliset

Turun yliopiston pitkäaikainen tutkimushanke saariston minkkien vaikutuksista alkoi linnustotutkimuksella 2000-luvun alkuvuosina. Kahdelta koealueelta minkit poistettiin ja kahdella alueella minkit saivat elää kuten ennenkin. Minkkien hävittäminen vaikutti positiivisesti erityisesti tukkasotkien, pilkkasiipien ja karikukkojen määriin. Selkeimmin poistosta hyötyivät pienikokoiset lintulajit.

Minkkien poistaminen vaikuttaa saaristossa myös myyräkantoihin. Myyrät lisääntyivät merkittävästi alueilla, joilta minkit oli poistettu. Se näkyi kuitenkin vain runsassateisten vuosien jälkeen, kun minkin ikeestä vapautuneilla myyrillä oli ravintoa ja naaraat pystyivät lisääntymään vailla rajoitteita. Vastaavaa lisääntymistä ei havaittu alueella, joilla minkit edelleen saalistivat.

Minkkien vaikutus saariston sammakkoeläinkantoihin oli kaksijakoinen. Tavallisten sammakoiden määrissä havaittiin merkittävä lisäys vasta seitsemän vuoden kuluttua siitä, kun minkkien poisto oli aloitettu. Viivästyminen aiheutuu sammakoiden myöhästyneestä lisääntymisestä saariston karuissa olosuhteissa.

Rupikonniin minkin saalistus ei vaikuttanut. Niillä on pahanmakuista eritettä tuottava nahka, jonka avulla ne todennäköisesti välttävät minkkien saalistuksen.

Sammakkojen esimerkki osoittaa, että petojen aiheuttaman vaikutuksen palautumisessa voi olla pitkiä viiveitä.

Huippupedot tulivat takaisin – mitä tekee minkki?

Saaristotutkimuksissa selvitettiin myös eri petojen välisiä suhteita. Merikotkan mahdollisista vaikutuksista minkkiin haluttiin saada selkoa. Tutkimuskohteena olivat erityisesti naarasminkit, joita saatiin kiinni ja merkittiin radiopannoin.

Kun merikotkahavaintoja tehtiin enemmän, minkkien havaittiin vähentävän uimista. Johtopäätös oli, että naarasminkit joutuvat mukauttamaan käytöstään kotkan aiheuttaman saalistusriskin vuoksi. Ainakin muuta kuin pimeään aikaan tapahtuvaa liikkumista, saati uimista on syytä vähentää. Kokonaisuutena merikotkalla saattaa olla vaikutusta siihen, että minkkien mahdollisuudet siirtyä saarelta toiselle heikentyvät.

Myös saukko on palannut saaristoon voimalla. Kaksivuotisessa SOTKA-hankkeessa saatiin lukuisia vahvistettuja saukkohavaintoja Saaristomeren uloimpia vyöhykkeitä myöten. Mitä sitten tiedämme saukon ja minkin rinnakkaiselosta Suomen saaristoissa tai mantereella? Emme valitettavasti juuri mitään. Tutkimuksissa Ruotsista ja Englannista on saatu viitteitä siitä, että saukon paluu syrjäyttää minkkejä. Toisaalta minkin on todettu voivan elää myös saukon rinnalla sitä vältellen. Nykyisessä tilanteessa, jossa haitallista minkkiä yritetään saada pois Suomen luonnosta, olisi asian selvittämiselle huutava tarve.