Keväällä on paras aika hakea aselupa

(Vieraskynä julkaistu aiemmin 8.3.2022)

Metsässä voi samoilla vaikkei saalista saisikaan. Luonnon, sen ilmiöiden, äänien ja tuoksujen havainnoiminen ja ulkoilmassa rauhoittuminen ovat myös metsästäjälle tärkeitä motiiveja lähteä korpeen. Jos kotiin tuomisina on saalista, voi hyvän mielen lisäksi saada erinomaisia makunautintojakin.

Nykyisen kiireisen ja usein hieman stressaavankin työelämän vastapainoksi metsästys harrastuksena tarjoaa oivallisen pakopaikan arjesta ja mahdollisuuden käydä rauhassa läpi omia ajatuksia. Siinä ohessa metsästäjä tulee hirvi- ja peurakantaa harventaessaan edistäneeksi osaltaan myös liikenneturvallisuutta.

Metsästys on kuitenkin harrastus, jota ei voi aloittaa sormia napsauttamalla. Erilaisia lupia tarvitaan vino pino. Sitä edellyttää lainsäädäntömme. Aselupien kokonaismäärä maassamme on jopa 1,8 miljoonaa. Vuositasolla myönnetään noin 40 000 aselupaa, josta reilut 30 000 metsästysperusteella.

Metsästäjän velvollisuudet eivät toki lopu aseen hankkimiseen, vaan ampuma-aselainsäädännössä on asetettu erilaisia velvollisuuksia ja rajoituksia, joista luvanhaltija on velvoitettu huolehtimaan. Pyrkimyksenä lainsäätäjällä on ampuma-aseturvallisuuden ylläpitäminen.

Vastuullinen metsästäjä huoltaa aseensa säännöllisesti, jotta se on tarvittaessa toimintakunnossa eikä aiheuta vahinkoa käyttäjälleen tai sivullisille.

Aseiden säilyttämiseenkin on sääntönsä ja yli viiden aseen säilyttäminen edellyttää asekaapin hankkimista. Jos tuo määrä uhkaa ylittyä, voi olla paikallaan pysähtyä miettimään, onko kaikille aseille tosiasiassa käyttöä, vai voisiko osasta luopua. Onko harrastaminen kenties muuttunut niin, että jotkut aseet ovat tarpeettomia tai jääneet niin vähälle käytölle, että niiden huoltaminenkin on jäänyt toisinaan tekemättä. Ikääntyminen saattaa myös vaikuttaa metsästysharrastukseen siten, ettei kaikkein raskaimpiin jahteihin enää ole halua osallistua. Tällöin on hyvä pohtia aseiden määrän karsimista.

Aselupa myönnetään yleensä toistaiseksi voimassa olevana, mutta rinnakkaisluvat ovat tästä poikkeus. Luvan voimassaolo onkin syytä tarkastaa aina, kun aseen ottaa käyttöönsä. Kun tämän ottaa tavakseen, ei luvan voimassaolon päättyminen tule yllätyksenä ja uusimistoimiin voi ruveta ajoissa.

On kyseessä sitten luvan uusiminen tai luvan hakeminen uuden aseen hankkimista varten, lupaprosessi kannattaa käynnistää ajoissa. Näin syksyn aina liian lyhyttä metsästysaikaa ei kulu luvan odotteluun. Paras aika aseluvan hakemiseen onkin juuri nyt kevättalvella; heinä-elokuussa jonot hakemusten jättämiseen ja sen myötä käsittelyajat ovat pitkiä.

Osana lupavalvontaa metsästäjien edellytyksiä hankkia ja pitää hallussa aseita seurataan poliisin toimesta. Aseturvallisuus on poliisille tärkeä asia ja sen edistäminen on osa hallinnollista rikostorjuntaa. Jos lupavalvonnassa ilmenee sellaista käyttäytymistä, jonka perusteella aseluvan haltijan voidaan katsoa olevan tavalla tai toisella vaaraksi itselleen tai muille, aseluvat peruutetaan.

Pelkästään metsästyksessä käytettävän ampuma-aseen hankkimiseen liittyy paljon huomioon otettavaa. Poliisilta on tulossa kuluvan kevään aikana voimaan ohje, jossa on käsitelty aseluvan hankkimisprosessia; minkälaisia asioita poliisi ottaa lupaharkintaa tehdessään huomioon ja minkälaista selvitystä luvanhakijoilta tarvitaan asian ratkaisemiseksi. Ohjeesta itse kukin voi myös todeta, millainen epätoivottava käyttäytyminen voi johtaa aseluvan menettämiseen tai siihen, että hakemukseen tehdään kielteinen päätös.

Kun näistä velvollisuuksista on huolehdittu, voi metsästäjä nauttia luonnon helmassa vaeltelemisesta kevein mielin.