Onnistu vesilintujen käsittelyssä

Kun noutava koira tuo vesilinnun metsästäjälle, alkavat tulevan riista-aterian kannalta tärkeät työvaiheet. Jatkokäsittelyyn vaikuttaa se, miten kaukana ollaan paikasta, jossa jatkokäsittely on tarkoitus hoitaa. Jos ollaan useamman päivän jahtireissussa sähköttömässä mökissä, niin vaihtoehtoja on vähemmän kuin kotona kylmälaitteiden äärellä.

Kun linnun saa koiralta käteen, niin tarvittaessa se ensin lopetetaan. Tässä vaiheessa linnun voi pistää, eli laskea veret. Pistäminen tapahtuu katkaisemalla puukolla henki- ja ruokatorvi nokan alapuolelta ja nostamalla lintu oksaan roikkumaan pää alaspäin, kunnes jahti on ohi.

Suolistus

Riippumatta siitä puhkaiseeko linnun vai ei, on se suolistettava mahdollisimman nopeasti jahdin päätyttyä. Suolistuksessa sisäelimet poistetaan peräpäähän tehdyn viillon kautta. Jos suolistus pitkittyy, jo muutaman tunnin kuluttua linnun suoliston bakteerit alkavat heikentää lihan laatua.

Syötäväksi kelpaavat sisäelimet maksa, sydän ja kivipiira otetaan talteen. Kupu kannattaa poistaa, ettei siihen mahdollisesti jäänyt ravinto anna lintuun makua.

Suolistuksen jälkeen vatsaonteloon työnnetään havuja, jotta se pysyy avoimena ja jäähtyy nopeammin.

Raakakypsytys

Suolistuksen jälkeen vesilintuja voi muutaman päivän riiputtaa, eli raakakypsyttää, viileässä noin + 4-8 asteessa. Ulkona riiputettaessa linnut on suojattava hyönteisiltä.

Jos ollaan sähkön ja kylmälaitteiden äärellä, vaihtoehto riiputukselle on lihojen raakakypsytys vakumoituna. Kaikki metsästäjät eivät pidä sorsalintujen raakakypsentämistä välttämättömänä, mutta esimerkiksi hanhien kohdalla sitä kannattaa vakavasti harkita.

Vesilinnustuksen alkaessa voi olla vielä lämpimiä kelejä, joten jos riiputusta ei voi tehdä viileässä, ja kylmälaitteiden luokse on pitkä matka, saalis kannattaa valmistaa ruoaksi mahdollisimman nopeasti. Myös pahasti hauleista hajonneet linnut kannattaa pakastamisen sijaan valmistaa ruoaksi heti. Jos lämpö on lihan säilymisen suhteen riskitekijä, liha ei kestä myöskään riiputuksen aikaista jäätymistä.

Kyniminen vai nylkeminen?

Monet metsästäjät suosivat nylkemistä, koska se on huomattavasti nopeampaa kuin kyniminen.

Nylkeminen ja raakakypsytys vakumoituna sopii erityisen hyvin kokosukeltajille ja merilinnuille, joilla on taipumus traanirasvaan (esimerkiksi telkkä, tukkasotka, alli, isokoskelo). Kun rasvat poistetaan heti nyljettäessä, ne eivät anna lihalle makua.

Sen sijaan esimerkiksi hanhille, joiden rasva on neutraalin ja hyvänmakuista, sopii loistavasti kyniminen, jolloin arvokas rasva jää ruhoon. Puolisukeltajasorsille sopivat molemmat tavat.

Kynityllä linnulla nahka suojaa lihaa kuivumiselta ruoanvalmistuksen aikana. Kannattaakin toisinaan kokeilla kynimistä, jotta voi vertailla, miten nahka vaikuttaa lihan pysymiseen mehevänä. Rapeaksi paistunut nahka on myös varsin herkullista.

Vakuumissa pakkaseen

Kynityltä linnulta kärvennetään loput untuvat esimerkiksi kaasuliekillä, jonka jälkeen sen voi vakumoida joko kokonaisena tai jalat, täkkä tai fileet nahan kanssa irrotettuina. Myös nyljetyn linnun voi vakumoida kokonaisena tai paloiteltuna.

Jos lihat pakastetaan paloiteltuna, jäljelle jäävistä rangoista kannattaa keittää lintuliemi.

Vakumointi on nykyaikainen ja paras tapa pakata riistaliha. Ilmatiiviissä paketissa lihat säilyvät parhaiten, eivätkä kuivu pakastamisen aikana niin kuin löyhissä muovipusseissa usein käy. Tärkeää on, että paketin päälle kirjoitetaan mitä se sisältää, sekä koska saalis on metsästetty. Mikään ei ruoanlaittoa aloitellessa ärsytä niin paljon, kuin pakastetut lihanyssäkät, joista ei tiedä mitä ne sisältävät.

Vakumoidut linnunlihat säilyvät pakastimessa seuraavaan jahtikauteen, mutta rasvaa sisältävät lajit kannattaa käyttää 6-8 kuukauden kuluessa. Nyrkkisääntönä voi pitää, että yhdestä sorsalinnusta riittää pääruokaan kahdelle hengelle. Toki riittävyys riippuu paljon siitä, mitä muuta aterialla tarjotaan.

Kaikessa riistan käsittelyssä, tapahtui se luonnossa tai kotona, on hyvä käyttää kertakäyttöisiä kumihanskoja tai vähintään pestä kädet hyvin ennen toimeen ryhtymistä. Itsestään selvää on, ettei käytettyjä kumihanskoja jätetä luontoon, vaan ne tuodaan kotiin roskikseen.