Vesilintujen taantuma jatkuu
Vesilintulaskentojen päätavoitteena on seurata pesimäkantojen muutoksia ja selvittää sorsien vuotuinen lisääntymistulos erityyppisillä vesillä eri puolilla Suomea. Aineisto koostuu vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien suorittamien pari- ja poikuelaskentojen tiedoista.
Sinisorsan valtakunnallinen kanta oli huipussaan vuoden 2015 tietämillä, josta kanta on vähentynyt kymmenessä vuodessa noin 23 prosenttia. Pohjoisessa kanta on jatkanut kasvuaan. Vuoteen 2023 verrattuna parimäärä on noin 10 prosenttia pienempi ja 11,5 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Kannat ovat tänä vuonna pienempiä erityisesti pohjoisessa (−22 %) ja keskisessä Suomessa (−17 %).
Poikasten kokonaismäärä on pysynyt vakaana, mutta sinisorsan parikohtainen poikastuotto on pienentynyt. Vuonna 2024 poikasten kokonaismäärä oli 7 prosenttia ja parikohtainen poikastuotto noin 5 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Vuoteen 2023 verrattuna poikasia oli hieman vähemmän, ja parikohtainen poikastuotto edellisvuotisella tasolla.
Tavin Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä vähentynyt 26 prosenttia. Jyrkintä taantuma on maan pohjoisosissa (−58 %) ja keskiosissa (−37 %). Vuoden 2024 parimäärä on noin 24 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja lähellä viime vuoden tasoa. Sekä poikasten kokonaismäärä että parikohtainen poikastuotto on pitkällä aikavälillä pienentynyt, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana se on ollut vakaa. Vuonna 2024 poikasten kokonaismäärä oli 21 prosenttia ja parikohtainen poikastuotto 8 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja vuoteen 2023 verrattuna hieman pienempiä.
Haapanan parimäärä on pienentynyt 39 vuodessa 59 prosenttia ja on ollut 16 vuotta pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Kanta on vähentynyt pohjoisessa 65 prosenttia, maan keskiosissa 38 prosenttia ja etelässä 66 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana haapanakannan taantuminen on jatkunut, mutta merkitsevästi vain maan keskiosissa (−30 %).
Vuonna 2024 haapanan valtakunnallinen parimäärä on viime vuoden tasolla ja 40 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Poikasten kokonaismäärä on pienentynyt voimakkaasti (−39 %) parimäärän vähenemisen myötä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana poikasten kokonaismäärä on ollut vakaa ja parikohtainen poikastuotto on kasvanut (16 % pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella). Sekä poikasten kokonaismäärä että parikohtainen poikastuotto olivat tänä vuonna lähellä viimevuotisia tasoja.
Telkän valtakunnallinen parimäärä on pienentynyt pitkällä aikavälillä 13 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana parimäärä on pienentynyt etelässä 22 prosenttia, kun taas pohjoisessa kanta kasvoi 32 prosenttia.
Vuoden 2024 telkän valtakunnallinen parimäärä on 19 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja noin 17 prosenttia pienempi kuin vuonna 2023. Erityisesti maan keskiosissa telkkäkanta oli edeltävää vuotta pienempi (29 %). Parikohtainen poikastuotto sekä poikasten kokonaismäärä ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana ne ovat olleet vakaita. Vuonna 2024 poikastuotto oli kehnoa. Poikasten kokonaismäärä oli 22 prosenttia ja parikohtainen poikastuotto 23 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja vuoteen 2023 verrattuna selvästi pienempiä.
