Varislinnut ovat tehokkaita pesärosvoja
Helsingin yliopiston riistakamerakokeet paljastavat varislintujen olevan tehokkaita löytämään ja tuhoamaan keinopesiä.
Riistakameroita hyödyntävät keinopesäkokeet paljastavat armotta pesien ryöstäjät. Vaikka pesällä kävisi monta petoa, voidaan kuvista päätellä, kuka munat on oikeasti vienyt.
Helsingin yliopiston Kosteikkoekologian ryhmä on tutkinut jo useamman vuoden ajan riistalintujen pesäsaalistusta erilaisissa ympäristöissä. Keinopesiä on perustettu niin peltokanalintujen suosimaan maatalousympäristöön kuin erilaisiin sorsaympäristöihin, vesistöjen laitamilta metsiin.
Pesiin laitettiin tarhattujen fasaanien tai sorsien munia, ja kokeita toteutettiin laajalti Suomessa ja Tanskan Jyllannissa. Yli 500 keinopesän aineisto antaa kattavan kuvan pesiä ryöstävistä lajeista, vaikka keinopesäkokeiden tuloksia ei voikaan aivan suoraan verrata luonnonpesien saalistukseen.
Varislintujen osuus on huomattava
Peltokanakokeiden pesätuhoista varislintujen osuus oli 36 prosenttia ja sorsanpesätuhoista 52 prosenttia. Koko aineistosta eniten pesiä tuhosivat varikset (60 pesää) ja harakat (46 pesää).
Maatalousympäristössä erityisen ahkeria pesien ryöstäjiä ovat varikset ja harakat. Peltokanakokeissa varislinnut tuhosivat erityisesti peltojen keskellä olevia pesiä. Naakkojen tilille päätyi lopulta vain yksi pesä, vaikka niitä riitti koejärjestelyiden maisemissa.
Kirjoittaja Heidi Krüger kertoo ääniraidalla, mikä hänen mielestään tuloksissa oli kaikista yllättävintä:
Metsäisessä ympäristössä kosteikoiden läheisyydessä pesiä ryöstettiin harvoin. Varislinnuista metsässä pesiä tuhosivat närhi (10 tuhottua pesää) sekä korppi (7).
Muita useasti havaittuja pesäpetoja olivat supikoira (39 tuhottua pesää), kettu (14), näätä (12) sekä erityisesti Tanskassa myös ruskosuohaukka (23).
Monta vierailua samalla pesällä
Varislinnuille vaikutti olevan tyypillistä vierailla pesillä useasti, todennäköisesti saman, pesän löytäneen linnun toimesta. Jo ryöstettyä pesää käytiin katsomassa uudelleen, vaikka munia ei ollut enää jäljellä. Käytös viittaa siihen, että varislinnut kävivät tarkistamassa, olisiko emo tuottanut lisää munia. Varsinkin närhet saattoivat vierailla löytämillään pesillä monta kertaa ilman, että tuhosivat munat. Toisinaan närhet vaikuttivat piilottavan löytämänsä pesän paremmin siirtämällä lisää kariketta munien päälle.
On hyvä muistaa, että keinopesiä ei todennäköisesti piiloteta maastoon yhtä hyvin kuin emolintu piilottaa pesänsä, joten visuaalisesti saalistavien lintupetojen osuus luultavasti korostuu keinopesillä. Keinopesäkokeiden heikkoutena pidetään usein myös sitä, että niiltä puuttuu pesää puolustava emolintu. Etenkin isommat linnut kykenevät puolustamaan pesää. Keinopesä kuitenkin jäljittelee tilannetta ennen haudonnan alkua, jolloin munat ovat pitkään ilman emon suojaväriä ja puolustusta, usein hyvinkin avoimesti näkyvillä.
Varislinnut hyödyttävät nisäkäspetoja
Monimuotoisessa petoyhteisössä riskit pesätuhoille korostuivat. Usein varikset, harakat ja närhet nimittäin rikkoivat löytämänsä munat. Rikotuista munista lähtevä haju vaikutti houkuttelevan paikalle nisäkäspetoja. Nisäkkäiden havaittiin löytävän rikottujen munien pesille useammin kuin pesille, joilta munat vietiin kokonaisina.
Useimmiten hajun perässä paikalle ilmestyi supikoira, kettu tai minkki. Luonnollisessa tilanteessa varislintujen aiheuttama munien ryöstely voi näin ollen lisätä pesän paljastumisen ja emon riskiä. Varislinnuista ei ole emolinnulle vaaraa, mutta nisäkäspedot voivat munien lisäksi saalistaa emon. Pohjois-Amerikassa on todettu, että sorsaemot hylkäävät pesänsä useammin, mikäli osittain tuhottuun pesään on jäänyt jäljelle munan kuoria.
Mitä riistanhoitaja voi oppia tutkimuksista?
Varislintujen aiheuttamat pesätuhot ovat kuuma puheenaihe. Toisaalta EU-komission suunnalta tulee painetta vähenevistä harakka- ja variskannoista, ja samaan aikaan on suuri huoli taantuvista sorsalinnuista. Monen kokemus kentältä on, että varislinnut ovat ahkeria pesien verottajia, eikä sympatiaa niiden säästämiselle juuri heru.
Krüger kertoo ääniraidalla saatujen tulosten merkityksestä:
Avokaatopaikkojen ja -tunkioiden katoaminen kerää varislinnut ruokailemaan sinne missä ruokaa on tarjolla, kuten kosteikoille. Poikkeuslupien hakeminen varislintujen häätöön vaikuttaa aiheuttavan vastakkainasettelua lintuharrastajien ja riistanhoitajien välillä.
Maassa pesivien lintujen pesimämenestystä voi parantaa myös seuraavin keinoin:
- Lisäämällä suojaisaa pesimäympäristöä. Korkea kuloheinikko tai vadelmikko estää pesien näkyvyyden ilmasta. Joillakin alueilla on hyviä kokemuksia erilaisista pesälaatikoista ja -putkista sorsien pesinnän edistämisessä.
- Poistamalla varislintujen kyttäyspuut, joista saalistajat tarkkailevat emolintujen liikkumista ja löytävät piilotetut pesät.
- Edistää lokkikolonnian syntyä, koska pienten lokkilintujen pesäkolonian keskellä pesiminen takaa toimivan ilmatorjunnan petoja vastaan. Lokkikolonian pesinnän onnistumista varten vieraspetojen poistaminen kosteikolta on avainasemassa.
