Ravintoa on saaristossa vähän, mikä voi vaikeuttaa kunnollisen rasvakerroksen keräämistä talven varalle. Jääpeite kuitenkin helpottaa supikoiran talvista elämää mahdollistamalla liikkumisen saarelta toiselle. Seuratut supikoirat olivatkin aktiivisia ja liikkeessä myös talvella. Supikoirat hyödynsivät jääpeitettä levittäytyessään kauempana sijaitseville saarille ja ylipäätään liikkuivat kauempana elinpiirillään oleville saarille.

Jäätä on Saaristomerellä erityisesti helmi-maaliskuussa. Tällöin supikoirat lähtevät etsimään ravintoa tai uutta elinpiiriä. Parhaimmillaan jään yli kuljetut matkat ylsivät useiden kilometrien mittaisiksi. Sulan veden aikaan uintimatkat ovat lyhyempiä, mutta silloinkin supikoirat siirtyvät säännöllisesti lähekkäin olevien saarien välillä.

Saaret ja luodot muodostavat elinpiirin

Supikoiran todennäköisimmät elinpiirit sijaitsevat saaristoissa, joissa on runsaasti lähekkäin olevia reheviä saaria. Tällöin supikoiran ei tarvitse uida pitkiä matkoja. Poistopyyntien perusteella supikoiralle erittäin sopivia elinympäristöjä löytyy monilta saarilta: Vänön, Nötön, Tunnhamnin ja Jungfruskärin tapaiset saariryhmät ovat vuosia olleet supikoirapariskuntien majapaikkoja. Supikoirat voivat muodostaa pysyviä populaatioita tällaisiin saariryhmiin.

Supikoirien poikueet voivat saaristossakin olla suuria. Koska hyvät elinympäristöt ovat laikkuina vesien takana, joutuvat nuoret yleensä siirtymään vesien yli. Supikoirien elinpiirien muodostumiseen vaikuttaa myös se, missä määrin niukkuutta tarjoava saaristoelinympäristö on jo toisten supikoirien hallussa.

Kumppanin kuollessa kesävaellukset pitenevät

Supikoirat ovat sopeutuneet elämään pariskuntana. Jos kumppani kuolee, pyrkii supikoira löytämään uuden kumppanin. Pyrkimystä on hyödynnetty muun muassa Lapissa valjastamalla yksin jäänyt urossupikoira etsimään naaraita.

Edellä mainittua judas-pyyntiä toteutettiin myös saaristossa. Siellä havaittiin, että supikoirien kulkema matka kasvaa, kun niiden kumppani poistetaan. Saaristo-olosuhteissa ilmiö tuli esiin kuitenkin vain keväällä ja kesällä.

Suurin liikkumisen kasvu havaittiin kesä–elokuussa, jolloin nuoret supikoirat itsenäistyvät ja yksin jääneille aikuisille on tarjolla uusia potentiaalisia kumppaneita.

Talvinen kumppanin poisto sen sijaan ei lisännyt liikkumismatkoja. Talvella jäljelle jäävän yksilön on todennäköisesti keskityttävä ravinnon hankintaan ja yritettävä pysyä hengissä.

Poista supikoirat pariskuntana

Saariston vieraspetopyynneissä on havaittu, että pariskunnan toinen osapuoli saattaa paeta nopeasti uimalla lähisaarille. Tutkimusten mukaan kumppanin poisto lisää riskiä sille, että jäljelle jäänyt supikoira lähtee liikkeelle uusi puoliso mielessään. Tällöin se voi matkallaan aiheuttaa tuhoa linnustolle aiempaa laajemmalla alueella ja saattaa päätyä linnuston kannalta entistä arvokkaammille alueille. Saaristopyytäjän onkin tärkeää varmistaa, että molemmat parin osapuolet saadaan saaliiksi.

Saaristovankilat

Supikoirien huomattiin jäävän joihinkin saariryhmiin ”olosuhteiden vangeiksi”. Saaret saavutetaan jäitä pitkin, mutta niiltä ei välttämättä jäättöminä talvina päästä pois.

Tämä voi aiheuttaa tilanteen, jossa saman vuoden nuoret supikoirat ovat pakotettuja jäämään lähelle vanhempiensa elinpiirejä. Supikoiratiheys nousee näin poikkeuksellisen korkeaksi.

Jos tilanne on päässyt kehittymään pitkälle, voi kaikkien yksilöiden pyytäminen vaatia usean päivän työrupeaman.

Pannoitukset parantavat pyynnin vaikuttavuutta

Supikoirien pannoituksen suoritti Saaristoluonnon hoito- ja suojeluyhdistys. Työ alkoi yhdistyksen omana projektina vuonna 2019 Tunnhamnissa ja jatkui entistä laajempana Suomen riistakeskuksen Sotka-hankkeessa ja SLHSY:n omassa Kova-Vipe hankkeessa.

– Kymmenien eläinten liikkumistiedot auttavat meitä ymmärtämään, miten supikoirat voidaan poistaa saaristosta kustannustehokkaasti, toteaa yhdistyksen toiminnanohjaaja Tommy Arfman tutkimustulosten julkaisusta.

Tutkimukset avaavat syitä sille, miksei supikoiran ole helppo vallata syrjäisiä saariryhmiä. Jos ilmastonmuutos vähentää merialueille muodostuvat jään laajuutta, voi kilometrien mittaisten selkien ylitys olla supikoirille kova ponnistus.

– Tunnhamnin hoitoalueelta supikoirat poistettiin vuonna 2020, eikä uusia ole saapunut. Tämän jälkeen alue on alkanut tuottaa kymmenittäin pilkkasiipien poikasia vuosittain, toteaa Arfman tyytyväisenä.