Mitä linnun nahan alta voikaan löytyä?

Linnustuksen käynnistyttyä Ruokaviraston villieläinterveyden tutkijat tapaavat saada joitakin puheluita ja joskus valokuviakin onnistuneen pyynnin jälkeisistä löydöksistä.

Kyyhkyn ihonalaiset hypopus-toukat

Metsästäjä saattaa havaita sepelkyyhkyn ihon alla ja täkkälihaskalvolla valkeita noin millimetrin mittaisia pitkulaisia loisia. Tarkkasilmäinen saattaa nähdä niiden hieman liikahtelevan. Kyseessä ovat pesäpunkkien niin sanotut hypopus-toukat eli -nymfit. Aikuiset punkit elävät linnunpesässä ja vain nämä toisen asteen toukat eli deutonymfit loisivat.

Loisivien hypopus-punkkien olemassaolo on tunnettu yli 150 vuoden ajan ja niitä tiedetään esiintyvän erilaisilla linnuilla, esimerkiksi pöllöillä ja kahlaajilla. Kuitenkin niiden elämä on edelleen hyvin huonosti tunnettu. Uskotaan, että aikuiset punkit, joilla on sentään suuosat, eivät syö mitään. Sen sijaan hypopus-toukat, joilta suuosat puuttuvat, kasvavat linnun ihon alla ottaen ravintoa pehmeän kuorensa läpi.

Hypopus-punkkeja tiedetään olevan eri sukuihin kuuluvia, useita lajeja, mutta kyyhkylajien loisena eri puolilla maailmaa tyypillinen hypopus on nimeltään Hypodectes propus. Oletettavasti juuri se voi löytyä myös suomalaisten kyyhkyjen ihon alta. Yleensä uskotaan, etteivät nämä loiset aiheuta paljoa haittaa lintuisännilleen, eikä vaaraa aiheudu ihmisellekään niiden syömisestä. Voi kuitenkin vaatia hiukan karskia luontoa syödä lihaa, jossa tietää olevan punkkiloisia.

Ruokaviraston villieläinterveystutkimusta kiinnostaa kyseisten loisten esiintyminen Suomessa. Toivommekin saavamme linnuista näytteitä, joista myöhemmin olisi mahdollista varmistaa loislajin esiintyminen eri puolilta Suomea. Näin voisimme saada paremman käsityksen mystisten pikkuotusten elämästä.

Jos kyyhkyn kynii ja paistaa nahkoineen, hypopus-toukkien (monikko hypopi) mahdollisesta olemassaolosta voi säilyä autuaan tietämättömänä. Mitään makuhaittaa niistä tuskin on.

Sorsan lihaksensisäiset alkueläinrakkulat

Sarcocystis-suvun alkueläinten elämänkiertoon kuuluu kaksi isäntäeläintä.

Pääisännän suolen seinämässä tapahtuu loisen suvullinen lisääntyminen. Siitä syntyy kestomuotoja, jotka leviävät ympäristöön isännän ulosteiden mukana. Nämä kestomuodot joutuvat ruokailun mukana väli-isäntään, jossa loinen lisääntyy suvuttomasti jakautumalla. Se muodostaa lihaskudokseen rakkuloita, jotka voivat olla lajista riippuen kooltaan mikroskooppisen pieniä tai jopa kauranjyvän kokoisia, niin kuin sorsalintujen Sarcocystis rileyi -lihasrakkulat. Elämänkierto täyttyy, kun pääisäntä syö tartunnan saanutta väli-isäntää kypsentämättä.

Sorsien S. rileyi -loisen elämänkierto on selvitetty Pohjois-Amerikassa, missä pääisäntä on skunkki eli haisunäätä, ja väli-isäntänä voivat toimia monet sorsalintulajit. Viimeisten vuosikymmenten aikana näitä loislöydöksiä on enenevästi raportoitu Euroopasta, erityisesti mantereen itäosasta, johon Suomikin maantieteellisesti kuuluu. Liettuasta ja Suomesta kymmenkunta vuotta sitten kerätyt loisnäytteet sinisorsista, haapanasta ja tavista olivat kaikki tutkittujen geenien osalta identtisiä. Tämän katsottiin todennäköisimmin osoittavan, että loinen on täällä uusi tulokas. Nyttemmin on havaintoja myös Unkarista, Tanskasta ja Brittein saarilta.

Liettualaistutkijoiden löydösten perusteella sekä kettu että supikoira voivat toimia loisen pääisäntänä. ehkä muutkin koiraeläimet. Loisen leviämisen ehkäisemiseksi ei tartunnankantajasorsalintuja pitäisi jättää maastoon. Ihmisen kannattaa oman omantuntonsa rauhoittamiseksi tehdä voitavansa ja hävittää alkueläimet. Raakana lihaa ei pidä tarjota ainakaan koiralle, läpikypsennettynä se on turvallista. Sorsien ruokinnassa kannattaa ottaa huomioon, että vilja saattaa houkutella myös supikoiria.

Sarkokystia voi sorsassa olla niin runsaasti, ettei niitä voi välttyä huomaamasta, vaikka linnun paistaisi kynittynä nahkoineen. Viimeistään lihaa lautaselle leikatessa ne tulevat esille. Mausta emme osaa sanoa, mutta jo ulkonäkö tekee lihasta monelle syömäkelvottoman.

Loisiminen on luonnollinen elonkirjon perustoiminto, eikä sikäli moraalisesti tuomittavaa. Mutta erittäin loisittua lihaa ei kenenkään tarvitse pakottautua syömään.