Metsäjänis on helppo huomioida metsäsuunnitelmassa

Metsäjänisten määrä on vähentynyt, samoin kuin saalismäärät. Vuonna 1996 saaliiksi saatiin 450 000 jänistä, mutta vuonna 2021 saalismäärä oli enää 90 500 yksilöä. Kannat ovat vaihdelleet perinteisesti 4–11 vuoden sykleissä, mutta nykyisin tätä tapahtuu enää lähinnä Keski- ja Pohjois-Suomessa. Tällä hetkellä suurimmassa osassa maata on kannan kasvamisvaihe.

Jäniksen monet uhat

Jäniskannan laskun syiksi on arveltu ilmastonmuutosta sekä metsien käsittelyä. Myös rusakon lisääntyminen on potentiaalinen uhka metsäjänikselle. Metsäjänisnaaraan ja rusakkouroksen tiedetään voivan risteytyä keskenään, jolloin ei synny puhtaita metsäjäniksiä. Rusakkonaaras taas parittelee vain rusakkourosten kanssa, joten risteymät eivät ole rusakoille haitallisia. Rusakot ovat myös sopeutuneet metsäjänistä paremmin leudompiin talviin ja voivat uhata metsäjäniksen menestymistä levittäytymällä yhä pohjoisemmaksi samaan aikaan kun lumettomat talvet vaikeuttavat metsäjäniksen selviytymistä.

Jänis vaihtaa talviturkkinsa valon määrän perusteella. Ilmastonmuutos lyhentää pysyvän lumen aikaa sekä syksyllä että keväällä. Lumettomasta maastosta valkoinen jänis erottuu helposti ja jää siksi helpommin petojen saaliiksi. Paksun lumen olosuhteissa metsäjänis pysyy rusakkoa paremmin pinnalla ”lumikenkiensä” avulla, mutta lumen vähetessä se menettää etunsa. Elinympäristön suojaavuuden merkitys siis kasvaa. Suoja on erityisen tärkeää kantaville ja imettäville emoille sekä poikasille.

Apua hyvästä elinympäristöstä

Vaikka pedot vaikuttavat jäniskantoihin, suurin vaikutus on elinympäristöllä. Valtaosa metsäjänisten elinympäristöistä on metsässä, joten metsänhoidolla on suuri merkitys. Keskeistä riistametsänhoidossa ovat puuston tiheys- ja kokovaihtelut, eri puulajit, riistatiheiköt sekä runsas alikasvillisuus.

Metsäjäniksen kannalta hyvässä metsässä pääpuulajia saisi olla enintään 80 prosenttia ja vaakanäkyvyys olla noin 20–70 metriä. Tämä on useimmilla metsätyypeillä helppo saavuttaa riistatiheiköiden ja alikasvoskuusten avulla. Toimia voidaan tehdä missä tahansa kehitysvaiheessa sekä tasa- että eri-ikäisrakenteisessa metsässä.

Jänistä suosiva metsäsuunnitelma

Kuusamossa tehtiin opinnäytetyönä erityisesti metsäjäniksen huomioiva metsäsuunnitelma noin 50 hehtaarin kokoiselle metsätilalle. Alue sisälsi sekä kivennäis- että turvemaata, josta osa oli suota.

Talven aikana tehtiin kaksi maastokäyntiä. Niiden aikana tehtyjen jälkihavaintojen avulla määritettiin alueet, joissa metsäjänikset viihtyivät. Jänistä huomioivat metsänhoitotoimet kohdistetaan näille suosituille alueille. Ne olivat usein metsätaloudellisesti vajaatuottoisia metsikkökuvioita, mutta myös nuorista tai varttuneista kasvatusmetsistä löytyi jälkihavaintoja. Alueita yhdisti lehtipuiden esiintyminen sekä tiheä aluskasvillisuus.

Metsäjänistä on helppo huomioida jokaisessa metsänhoidon vaiheessa. Riistatiheikkö on tehokas keino, sillä sen avulla vaikutetaan sekapuustoisuuteen, aluskasvillisuuden suojaavuuteen sekä puuston rakenteelliseen vaihteluun. Tiheiköt koostuvat yleensä kuusista sekä eri lehtipuista. Kuusi tuo metsäjänikselle ja muulle riistalle suojaa ja lehtipuut ruokaa. Sopiva riistatiheikön koko on noin 0,5 aaria.

Maastokäyntien perusteella metsäjänis oli vältellyt hakkuuaukkoja sekä taimikkoja. Näille alueille jätetyistä riistatiheiköistä löytyi kuitenkin merkkejä jäniksestä ja metsäkanalinnuista.

Kirjoittaja opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa agrologiksi. Hän teki opinnäytetyönään metsäsuunnitelman, joka huomioi luonnon monimuotoisuutta erityisesti metsäjäniksen näkökulmasta.