Kuumat kesät ja paksut hanget

Kun lämpötila on pudonnut kesän +20 °C:sta talven vastaaviin pakkaslukemiin, osa eläimistä on vaihtanut maisemaa ja osa horrostaa. Osa on kasvattanut paksun turkin ja muuttanut käytöstään olosuhteiden mukaisiksi. Näin toimii hirvi.

Sorkkaeläimistämme hirvi on yksi parhaiten lumeen ja kylmyyteen sopeutuneista: sillä on vartaloon nähden hyvin korkeat ja voimakkaat jalat, joiden lisäksi sorkille tuleva paine on hirven suureen kokoon nähden verrattain pieni. Tämä yhdessä hirven voimakkaan rakenteen kanssa mahdollistaa liikkumisen syvässäkin hangessa, samalla kun paksu talviturkki pitää lämpimänä.

Syvän lumen aikaan hirvi pyrkii minimoimaan liikkumisensa säästääkseen energiaa. Vaan miten paljon lunta tulee olla, että se näkyy hirven liikkumisessa? Tästä on aiemmin ollut vain ulkomaista tutkimustietoa, eikä sekään perustunut aktiiviseen GPS-seurantaan.

Lumi ja liike

Kun artikkelisarjassa aiemmin esiteltyä pantahirvien GPS-aineistoa yhdistettiin Ilmatieteen laitoksen lumensyvyysaineistoon, voitiin tutkia hirvien liikkumisen muuttumista lumentulon myötä.

Tutkimusaineistona oli 49 urosta, 73 vasatonta naarasta ja 44 eri vuosina vasonutta naarasta. Niiden liikkumista seurattiin läpi talven. Tutkimus tehtiin kolmella alueella: Häme-Uusimaa, Rannikko-Pohjanmaa sekä Kainuu-Etelä-Lappi.

Hirvien liikkuminen alkoi vähentyä melko tasaisesti lumen tullessa. Kun lumen syvyys saavutti noin 30–40 cm, lisälumi ei enää aiheuttanut merkittävää muutosta. Eläimet olivat siis tarpeelliset vaelluksensa tehneet ja talvilaidun oli löytynyt.

Pohjoisella tutkimusalueella hirvet liikkuivat enemmän kuin eteläisellä alueella, jopa silloin kun lunta oli pohjoisessa lähes metri: karummassa ympäristössä ravintoa täytyy etsiä laajemmalta alueelta. Vasallisten tai vasattomien naaraiden tai uroksien välillä ei ollut merkittäviä eroja liikkumisen määrässä tai siinä, miten ne reagoivat lumeen.

Ääripäästä toiseen

Siinä missä hirvi on erinomaisesti sopeutunut kylmyyteen, niin lämpöön se ei ole. Tutkimusten perusteella talviaikaisella lämpimällä ilmalla voi olla fysiologisia haittavaikutuksia jo nollan tienoilla ja kesällä vastaavasti jo +15 °C:n jälkeen.

Kesähelteiden vaikutusta hirven liikkeisiin päästiin tutkimaan ennätyskuumana kesänä 2010. Tutkimus toteutettiin länsirannikon pantahirvillä, 7 uroksella ja 11 naaraalla. Niiden liikkeisiin yhdistettiin GPS-paikannusten aikaista säätietoa Ilmatieteen laitokselta sekä metsän rakennetta kuvaavaa laserkeilausdataa; miten sekä millaisissa metsissä hirvi kuumimpaan aikaan liikkui.

Panta-aineiston perusteella hirvi joutui selvästi tasapainottelemaan vuorokausirytminsä kanssa, etenkin kun päivät olivat kuumimpia. Pahimmillaan eläimet viettivät suurimman osan vuorokaudesta paikallaan ja kävivät syömässä viileimpään yöaikaan. Kun päivälämpötilat ylittivät +20 °C, myös elinympäristö valittiin tarkemmin: kuumat päivät pötköteltiin suurien, tiheiden latvusten alla, missä ei muulloin viihdytty, ja yöaikaan tehtiin nopeita vierailuja nuoriin metsiin ja aukoille ruokailemaan.

Hirvet siis hakivat metsistä niin sanottuja lämpösuojia, joissa varjostus piti lämpötilan päiväsaikaan siedettävänä. Käytös on normaalia, mutta sen voimakkuus ja selvyys kuumina päivinä osoittaa kuumuuden olevan hankalaa hirvelle. Elinympäristön valintaa ja käytöstä ajoi olosuhteiden pakko, ei valinta siitä, mikä olisi muutoin ollut mieluisinta.

Hirvi on eläimistämme kenties herkin nouseville lämpötiloille, sekä kesällä että talvella. Tulevaisuus näyttää, kuinka muuttuva ilmastomme hirveen vaikuttaa. On syytä todeta, että Suomen keskilämpötilat ovat nousseet jo yli 2 °C kuluneen 200 vuoden aikana – selvästi maapallon keskilämpötilaa nopeammin. Lämpenevän ja muuttuvan ilmaston vaikutukset eläinlajeihin nousevat ajankohtaisiksi tutkimusaiheiksi.