Metsäpeuralle valmisteilla uusi hoitosuunnitelma

Lauhanvuoren kansallispuistoon ja Seitsemisen kansallispuiston läheisyyteen on palautusistutusten tuloksena vapautettu parikymmentä yksilöä kuhunkin. Näiden lisäksi Karstulan-Ähtärin kupeessa on pieni lauma, jota MetsäpeuraLIFE-hankkeessa pyritään elvyttämään siirtoistutuksilla. Suomessa metsäpeura on jakaantunut kahteen suurempaan osakantaan Kainuussa ja Suomenselällä. Palautusistutettujen laumojen toivotaan yhdistyvän osaksi Suomenselän kantaa.

Elinympäristökysymykset uutena haasteena

Metsäpeuran haasteita ovat jo edellisen hoitosuunnitelman aikoihin olleet risteytyminen poron kanssa, liikennekuolleisuus sekä Kainuun osakannan lasku. Elinympäristön riittävyyteen ja laatuun liittyvät kysymykset ovat nousseet esiin hoitosuunnitelmaa päivitettäessä.

Elinympäristökysymyksiin tiukasti liittyen metsäpeurakannan haasteisiin kuuluvat myös muiden hirvieläinkantojen koko ja levittäytyminen, sekä niiden myötä suurpedot. Tämä ekologisten vuorovaikutusten verkosto on ollut olemassa jo pitkään, mutta jatkossa sen negatiivisia vaikutuksia metsäpeuraan pyritään vähentämään esimerkiksi monilajisella kannanhoidolla.

Risteytyminen poron kanssa estettävä

Poro ja metsäpeura ovat saman Rangifer tarandus -lajin alalajeja ja pystyvät risteytymään. Tämä ei ole toivottavaa, sillä poro on tunturipeurasta kesytetty muoto, eikä se ole sopeutunut elämään metsäpeuran elinympäristössä. Risteytyminen heikentäisi metsäpeuran selviämistä luonnossa. Porotaloudessa risteymäyksilöt taasen ovat vaikeammin hallittavia.

Risteytymisen ehkäisemiseksi on Kainuussa ollut peura-aita vuodesta 1993. Pohjois-Pohjanmaalla aitaa ei ole. Parhaat metsäpeuran vasomisalueet sijaitsevat aivan poronhoitoalueen tuntumassa, joten alueelle on jatkossa kehitettävä toimiva keino pitää metsäpeurat ja porot erossa toisistaan.

Vaeltaja vaarassa liikenteessä

Pitkät vaellukset kesä- ja talvilaidunten välillä ovat metsäpeuralle tyypillisiä. Vaellusten aikana metsäpeurat ovat alttiita liikenneonnettomuuksille. Erityisen korkea riski on pimeimpinä kuukausina marras- joulukuussa. Liikennekuolleisuus on metsäpeurojen toiseksi suurin kuolinsyy ja se keskittyy usein samoille alueille vuodesta toiseen.

Metsäpeuraonnettomuuksia pyritään jatkossa estämään tutuilla konsteilla liikennemerkkien ja varoitusten avulla, sekä tiiviillä tutkimuksen, riistahallinnon ja tieliikenneviranomaisten yhteistyöllä, jolloin esimerkiksi uusien vaellusreittien muodostuessa varoitukset saadaan nopeasti paikalleen.

Haasteita kannan kasvussa

Suomessa elää noin 2 200 metsäpeuraa. Vaikka laji ei ole uhanalainen, on sen molemmissa pääkannoissa haasteita kannan kasvun kanssa. Kainuun osakanta taantui voimakkaasti 2000-luvun alussa. Vaikka taantuma on saatu pysäytettyä, ei kanta ole lähtenyt kasvamaan. Osakanta on nyt noin 700 yksilöä. Suomenselän osakanta ei myöskään kasva odotettua vauhtia, mutta on nyt noin 1 500 yksilöä. Kainuussa pääsyy taantumaan on suurpedoissa, etenkin sudessa. Suomenselällä asiaa on tutkittu vasta muutama vuosi, mutta todennäköisesti syy-yhteys on monitahoinen sisältäen niin kannan sisäisiä kuin ulkoisia tekijöitä, kuten suurpedot.

Suurpedot saavat helposti syyn niskoilleen metsäpeurakannan vaikeuksista, mutta ne ovat vain osa laajempaa lajienvälistä vuorovaikutusten verkostoa. Metsäpeura on muita hirvieläimiä huomattavasti hitaampi lisääntyjä. Lisäksi sen elinympäristövaatimukset ovat hyvin erilaiset muihin lajeihin verrattuna. Siinä missä ilman suojelutoimia metsäpeuran elinympäristö kutistuu, muita hirvieläimiä hyödyttävää elinympäristöä on yhä enemmän tarjolla. Hirvieläinten runsastuminen luo myös edellytykset suurpetokantojen voimistumiselle. Hitaampana lisääntyjänä metsäpeura ei kuitenkaan pysty vastaamaan runsastuneeseen suurpetokantaan. Yhdistelmän hallintaan tarvitaan useamman lajin yhtäaikaista, ja toisensa huomioivaa kannanhoitoa, mihin tullaankin riistahallinnossa panostamaan.

Tavoitteena yksi kanta

Metsäpeurakannan hoidossa pitkän tähtäimen tavoite on yhdistää Suomen eri osakannat yhdeksi suureksi kannaksi, sekä turvata sen yhteys Venäjän metsäpeurakantaan. Tällä varmistetaan kannan perimän pysyminen mahdollisimman laajana ja terveenä.

Toisena tavoitteena on yhteensovittaa eri näkemykset metsäpeurakannan hoidosta niin, että kanta pysyy elinkelpoisena ja aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa esiintymisalueellaan. Suomen riistakeskus valmistelee luonnoksen uudesta hoitosuunnitelmasta vuoden 2020 loppuun mennessä.

Annika Herrero erikoissuunnittelija, MetsäpeuraLIFE, Suomen riistakeskus