Vieraspetojen torjunta antaa pesimärauhan saaristossa

Vieraspetoja on poistettava saaristossa, vaikka edelleen runsastuva kotoperäinen peto – merikotka – onkin vastuussa suuresta osasta haahkan kuolleisuutta.

Uusi tutkimus osoittaa selvästi, että minkkien ja supikoirien poistaminen saaristosta lisää haahkan pesimishaluja, pesintämenestystä ja hengissä säilymistä. Torjumalla vieraspetoja, minkkiä ja supikoiraa, voidaan siis tehokkaasti auttaa uhanalaista haahkaa.

Pitkäaikaistutkimus toteutettiin Hangon Tvärminnen saaristossa osittain maa- ja metsätalousministeriön rahoittamana.

Tutkimus alkoi haahkalle loistokkaalla 1990-luvulla. Saalistuspaineen kasvu alkoi 2000-luvun alussa pistää tutkijoiden silmään. Luonnollista saalistusta lisäsi merikotkan paluu ja vieraspetojen leviäminen Tvärminnen saariin nosti kuolleisuuden uusiin lukemiin.

Ennätystuhot herättivät toimimaan

Vuonna 2010 havaittiin ennennäkemätön määrä supikoirien ja minkkien tuhoja: 74 kuollutta haahkanaarasta ja 148 aikaisessa vaiheessa tuhottua pesää. Moni tapettu naaras oli värirengastettu ja tutkijoiden vuosia tarkkaan seuraama. Tällöin päätettiin ryhtyä toimiin. Saman vuoden aikana eräästä saaresta yhytettiin supikoirapariskunta ja seuraavana keväänä saaristoon asetettiin parikymmentä hetitappavaa minkkiloukkua.

Kevään 2011 ja pesimäkauden 2012 välisenä aikana toteutettiin systemaattista minkkien loukutusta ja saaliiksi saatiin 13 minkkiä. Se ei ole huima määrä, mutta antoi osviittaa, että ollaan oikealla jäljellä. Tvärminnen tutkimusasemaa lähinnä oleva saari reagoi hätkähdyttävän nopeasti ja pesivien haahkojen määrä yli kolminkertaistui kahdessa vuodessa. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että monet pitkäikäiset, jopa yli kaksikymppisiksi elävät haahkanaaraat olivat vuosi toisensa jälkeen jättäneet pesimättä aistiessaan vaaran. Torjunnan alettua totesimme iloksemme monen, jopa viisi vuotta pesinnän väliin jättäneen, naaraan palanneen pesimään.

Koirapartioilla varmistus

Positiivisista merkeistä huolimatta loukutus vaikutti olevan riittämätön torjuntamuoto tyhjentämään saaristoaluetta minkeistä. Vieraspetoja ryhdyttiin torjumaan myös koirapartioilla, joiden avulla saadaan niin minkit kuin saaristoon levinneet supikoirat poistettua ennen lintujen pesimäkautta.

Vaikka Tvärminnen haahkantutkimusalueella kolme neljäsosaa minkeistä on poistettu loukuilla ja neljäsosa koirilla, alueen minkkityhjyyttä ei voida todeta muuten kuin intensiivisellä koirapartiotyöllä. Nämä viimeiset minkit teettävätkin usein eniten töitä ja yksikin supikoira keskellä haahkojen pesimäpuuhia on katastrofi. Koirapartiot ovat tämän vuoksi hyvin tärkeitä.

Torjunnalla selvä vaikutus haahkan menestymiseen

Haahka ei ole ehtinyt sopeutua minkin ja supikoiran saalistukseen. Samaan aikaan haahkan luonnollinen saalistaja – merikotka – on palannut, joten haahkalla riittää saalistajia myös ilman vieraspetoja. Pelkona oli, ettei vieraspetojen torjunnan vaikutuksia voitaisi osoittaa tutkimuksissa. Pelko osoittautui turhaksi.

Vieraspetoja torjumalla parannettiin ylipäätään naaraiden halua pesiä. Se nosti naaraiden pesintätodennäköisyyttä reilusta 50 prosentista miltei 80 prosenttiin. Kun haahkat kipusivat pesilleen, niiden kuolleisuus oli huomattavasti matalampi mitä enemmän vieraspetoja oli poistettu edellisen ja nykyisen pesimäkauden välissä. Pesintä myös onnistui huomattavasti paremmin.

Taitamattomuudella armottomat seuraukset

Vieraspetojen torjunnan jatkuvuuden tärkeydestä kielii kesken tutkimusjakson tapahtunut lipsahdus. Vuosina 2015 ja 2016 tutkijoiden luottoloukuttaja rakensi taloa ja loukkuja hoitamaan tuli aloittelija (artikkelin kirjoittaja). Saaliiksi jäi vain yksittäisiä minkkejä.

Samaan aikaan voitiin todeta historiallisen korkea määrä minkin tappamia naaraita. Minkit tappoivat enemmän naaraita kuin ne olivat tehneet ennen vieraspetojen poiston aloittamista vuonna 2011. Syitä tähän voi olla monia. Voi olla, että samaan aikaan sattui minkeille erinomaisia vuosia. Toinen vaihtoehto on, että suhteellisen vasta aloitettu torjuntatyö ei riittävässä määrin ollut karsinut lisääntyviä naaraita tai niiden tilalle oli tullut nuoria ja lisääntymiskykyisiä naaraita.

Lipsahdus on varoittava esimerkki siitä, miten tehotonta on toteuttaa vieraspetojen kevyttorjuntaa tai aloittaa tehotorjunta ja lopettaa se kesken. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa entistä huonompaan tilanteeseen pesivien lintujen kannalta. Tämä ei tietenkään ole kehotus olla aloittamatta vieraspetojen torjuntaa, vaan pikemmin aloittamiseen ja jatkuvaan tehokkaan torjunnan ylläpitoon kannustava löydös.

Vuodesta 2016 eteenpäin loukutus jatkui ammattilaisen toteuttamana ja koirapartiotoimintaa tehostettiin entisestään. Vieraspedoista johtuvat haahkatappiot ovat tutkimusalueella nykyään olemattomia.

Tutkimus on osa Luonnon- ja riistanhoitosäätiön ja Åbo Akademin yhteistyössä vetämää haahkantutkimushanketta, jota toteutetaan Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Oecologia-tiedelehdessä.