Kalevalan mukaan telkän munasta on syntynyt koko maailmankaikkeus. Melkoinen meriitti kelle vain, Runko toteaa.

Telkkä vei mennessään

Pentti Runko on rengastanut telkkiä 37 vuotta, mihin hänelle myönnettiin hiljattain Hako Ollikaisen säätiön apuraha. Millaista on omistaa elämänsä telkille?

teksti Johanna Hellman kuvat Pierre-Lou Chapot

Julkaistu9.9.2020

Maaninkalainen Pentti Runko vastaa puhelimeen päivällä, oltuaan aamutuimaan maastossa kiertämässä telkänpönttöjä. Kevät on ollut pesinnälle erinomainen, sillä huolimatta vähäisestä pesien määrästä ne ovat onnistuneet hyvin. Rungon seuraamalla 88 pesällä suuri osa poikasista kuoriutui. Tämä tarkoittaa lähes 600 poikasta, joita hän on rengastanut poikkeuksellisesti melkein kaksi kuukautta toukokuun alusta kesäkuun loppuun.

Rungon keräämät laajat, pitkäaikaiset rengastusaineistot ovat arvokas lahja tieteelle ja telkälle, joka hänen sanojensa mukaan sopisi Suomen kansallislinnuksi. Aineiston pohjalta on kirjoitettu useita tieteellisiä artikkeleita, jotka valottavat Kalevalastakin tutun linnun elämää. Innostus lähti jo lapsuudesta.

– Minulla oli jo pikkupoikana kiinnostusta kaikkeen lentävään. Kun ripustin ensimmäisen telkänpönttöni puuhun niin, eikös siihen mennyt pesimään ampiainen. Näin kuulemma käy vain joka tuhannes kerta, Runko nauraa.

Toivottu eläinlaji kiinnostui pöntöstä seuraavana vuonna, kun telkkänaaras muni pönttöön kuusi kauniin turkoosinvihreää munaa.

– Jotenkin sillä hetkellä telkkä vei mennessään. Muistan vieläkin hyvin elävästi sen näyn, vaikka sittemmin on tullut rengastettua yli 18 000 telkkää ja näin ollen aika monta pesäpönttöä nähtyä.

Runko kertoo juhlistavansa aina tuhannen rengastetun telkän rajapyykin ylitystä. Hän on vapaaehtoistyönä rengastanut arviolta yli puolet Suomen rengastetuista telkistä.

Aitoa omistautumista

Palomiehenä toimiva Pentti Runko käyttää keväisin lähes koko vuoden lomansa telkille. Tarvittaessa hän ottaa lisäksi palkatonta vapaata, johon tänä vuonna saatu apuraha käytettiin. Päivät ovat intensiivisiä, sillä hän herää aamuyöstä kiertämään pesiä. Tavoitteena on häiritä lintua mahdollisimman vähän ja ehtiä pöntölle pesinnän kannalta juuri oikeaan aikaan.

– Ei tämä touhu mitään mukavaa tai nautinnollista ole. Päivät ovat pitkiä, joskus aamuneljästä iltakuuteen, ja vielä useamman tunnin muistiinpanojen puhtaaksikirjoittaminen siihen päälle.

Hän ajaa tarvittaessa lähes 200 kilometriä ja meloo kanootilla päästäkseen pesille. Runko kertoo olevansa äärirajoilla sen suhteen, kuinka monella pesäpöntöllä voi käydä. Kaikesta huolimatta telkkä pitää otteessaan.

– Telkkä on todella kiehtova ja pehmeäluontoinen lintu, jonka sosiaalisen elämän seuraaminen muistuttaa saippuaoopperaa. Näiden vuosien aikana olen oppinut, etten tiedä telkästä vielä mitään. Koko ajan löytyy jotain uutta.

Runko kertoo vuosien tuoneen työhön enemmän harmaan sävyjä. Hän haluaa entistä enemmän myös kunnioittaa telkän pesimärauhaa.

– Kevät on telkän vuoden kohokohta ja sen koko elämän tarkoitus on lisääntyä. Yritän olla enemmän hyödyksi kuin haitaksi pitämällä pönttöjä kunnossa, vähentämällä minkkejä ja häätämällä naaraan pesältä vain tarvittaessa.

Pentti Rungolla on tavoitteena käydä pesillä kolme kertaa. Ensin käymään munat läpi, sitten pyydystämään naaraan ja lopulta rengastamaan poikaset.

Pesintä on aikaistunut

Suomi on telkälle tärkeä pesintäalue ja täällä pesii suuri osa maailman telkistä. Pentti Runko on rengastuksien aikana huomannut, että pesintä on aikaistunut jopa kolme viikkoa.

Osa telkistä on hyvin paikkauskollisia, ja suvut jäävät samoille alueille useiksi sukupolviksi. Itsekin vesilinnustusta harrastavaa Runkoa nämä asiat pohdituttavat. Metsästyksen tulisi olla maltillista, jotta pesiviä lintuja olisi tulevinakin vuosina.

– Jos jälkeläisten verotus on kovin voimakasta, vaikuttaa se pesivään kantaan ja sen tulevaisuuteen. Kannan täytyy antaa uusiutua. Miten verotus olisi paikallisesti kestävä toteuttaa, ettei sahaisi omaa oksaansa? Runko miettii.

Naakan pyynnin sallimisesta hän on iloinen, sillä ne vievät telkille kallisarvoiset pesimäpöntöt. Naakka oppii nopeasti vaihtamaan maisemaa, jos niitä häiritään. Myös osa minkeistä on oppinut telkkien makuun ja tyhjentävät taitavasti pöntöt. Minkin pyynnin lisäksi pönttöjen ripustaminen on yksinkertainen tapa auttaa telkkää.

– Pönttö ei saa olla kovapohjainen, eikä sitä pidä missään nimessä siivota. Näin tieto pesinnän onnistumisesta tai epäonnistumisen syistä jäävät seuraavalle pöntöstä kiinnostuneelle telkälle arvioitavaksi, Runko neuvoo.

Kaikista suurin onnistumisen hetki on, kun löydän pöntöstä naaraan, jonka olen poikasena rengastanut, Runko kertoo.

Telkkä tietää temput

Pentti Rungolle on vuosien aikana jäänyt vahvasti mieleen kerta, kun hänen piti ottaa tutulta telkkänaaraalta mitat tutkijoita varten. Naaraasta merkitään ylös paino, siiven ja pyrstön mitat sekä silmän värikalvon, nokan kärjen ja jalkojen värit, joiden perinnöllisyyttä halutaan selvittää.

– Tyypillisesti ensimmäisellä kerralla emo syöksyy suoraan haaviin. Toisella kerralla ne ovat jo oppineet pysymään pöntössä, jolloin nostan ne katon kautta hissun kissun kuin hissillä. Tämän yhden tietyn naaraan olin kohdannut jo ainakin 12 kertaa, joten se tiesi mitä odottaa. Ajatteli, ettei auta vastustella.

Naaras nousi pöntön lentoaukon reunalle ja käänsi päätään vasemmalle ja oikealle katsoakseen ensin Runkoa ja hänen seurassaan ollutta miestä. Sitten se ”huokaisi syvään” ja hypähti puolivoltilla haaviin.

Vaikka se tuli näin kiltisti, taisi sitä silti harmittaa. Kun päästin sen vapaaksi, se jäi lähelle kiroilemaan.

Lisää samasta aiheesta