Luke arvioi vuosittain Suomen susikannan koon osana suden kannanseurantaa. Keskeisenä tavoitteena on arvioida maaliskuinen perhelaumojen ja parien määrä, sillä ne kertovat kannan lisääntymispotentiaalista seuraavaa lisääntymisaikaa eli huhti-toukokuuta ajatellen.

Luke käyttää kanta-arviota tehdessään apuna matemaattista mallinnusta, jolloin tulokset kuvataan todennäköisyyksien avulla. Kanta-arvion yhteydessä esitetään todennäköisin arvo ja suluissa haarukka, johon susikannan koko osuu 90 prosentin todennäköisyydellä.

Susireviirejä rajalaumat ja -parit mukaan lukien oli kuluvan vuoden maaliskuussa todennäköisimmin 76 (73–79), mikä on 14 enemmän kuin maaliskuussa 2024. Perhelaumoja oli 57 (54–61) ja pareja 19 (15–22).

Kanta kasvoi selvästi myös yksilömäärän perusteella. Maaliskuussa 2025 Suomessa arvioitiin olleen 430 (413–465) sutta. Kokonaisyksilömäärään lasketaan lauma- ja parireviireillä asuvat sudet, reviirien ulkopuolella elävät yksilöt sekä puolet rajareviirien yksilöistä. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 46 prosenttia.

Kasvu oli poikkeuksellisen nopeaa

Luke arvioi myös poronhoitoalueen ulkopuolella elävän susikannan ilman rajareviirejä. Tämän kannanosan maaliskuiseksi kooksi arvioitiin 53 (51–56) laumaa ja 18 (15–21) paria. Yksilömäärän arvioitiin olleen 394 (379–413) yksilöä. Tältä alueelta on saatavilla riittävästi aineistoa populaatiomallinnusta varten. Mallin avulla kuvataan susikannan vaihtelua sekä vuoden aikana että pidemmällä aikavälillä. Mallilla ennustetaan myös kannan kehitystä lähitulevaisuudessa.

Populaatiomallin mukaan susikanta on poronhoitoalueen ja rajareviirien ulkopuolella kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2017 lähtien. Nyt tällä alueella havaittu noin 38 prosentin vuosikasvu on suurin vuoden 1990 jälkeen. Aikaisemmin vuotuinen kannankasvu on ylittänyt 30 prosenttia vain kaksi kertaa: vuosina 2019–2020 kanta kasvoi noin 30 prosenttia ja vuosina 2013–2014 kasvua oli noin 32 prosenttia. Keskimääräinen kasvu vuosina 1990–2025 on ollut noin 10 prosenttia vuodessa sellaisina vuosina, jolloin ei ole ollut kannanhoidollista metsästystä.

Kanta painottuu länteen

Kannan esiintyminen ja kasvu painottuvat edelleen voimakkaasti länteen, erityisesti Lounais-Suomeen, jossa sudelle on tarjolla paljon ravintoa tiheiden metsäkauris- ja vakohäntäpeurakantojen myötä. Kolme neljännestä reviireistä sijaitsi läntisessä Suomessa.

Pari- ja perhelaumareviirien suhteelliset osuudet poikkesivat toisistaan eri osissa maata: itäisessä Suomessa perhelaumojen osuus kaikista reviireistä oli 60 prosenttia, kun taas läntisessä Suomessa perhelaumat asuttivat jopa yli 80 prosenttia reviireistä.

Poronhoitoalueen reviirit häviävät talven aikana

Poronhoitoalueella ei maaliskuussa 2025 arvioitu olleen yhtään pari- tai laumareviiriä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alueella olisi elänyt susia.

Syksyllä 2024 poronhoitoalueella arvioitiin olleen kuusi reviiriä, joista yhdellä eli perhelauma. Viisi reviiriä kuitenkin hävisi kevääseen mennessä, kun niiltä poistetiin susia poikkeusluvin elokuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana. Yhdeltä reviiriltä ei vuodenvaihteen jälkeen tehty lainkaan pari- tai laumahavaintoja.

Vaikka maaliskuussa reviirejä ei ollut enää jäljellä, poronhoitoalueella liikkui silti yksittäisiä susia.

Poronhoitoalueen susien alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta on varsin todennäköistä, että suuri osa niistä saapuu Venäjältä. Alueella 1.8.2024–31.3.2025 kaadetuista 26 yksilöstä vain neljä oli kotoisin tunnetuilta Suomen reviireiltä. Yksilöt, joiden alkuperästä ei DNA:han perustuvien sukulaisuusanalyysien perusteella ole tietoa, ovat todennäköisesti peräisin itärajan takaa. Venäjän susikannan tilanteesta on kuitenkin tällä hetkellä hyvin vaikeaa saada tietoa.

Osa reviireistä menettänyt lisääntyvän yksilön

Tänä vuonna havaittiin aiempaa enemmän reviirejä, jotka eivät saaneet perhelauma- tai paristatusta maaliskuulle 2025. Tämä johtui joko siitä, että perhelauman toisen lisääntyvän yksilön tiedetään kuolleen tai siitä, että pari tai lauma koostui vain samaa sukupuolta olevista yksilöistä.

Tällaisia reviirejä ei lasketa perhelauma- tai parireviirien kokonaismäärään, koska kanta-arviossa pyritään arvioimaan susikannan lisääntymispotentiaalia. Näiden reviirien yksilöt lasketaan kuitenkin mukaan kannan kokonaisyksilömäärään.

Kun perhelauman toinen lisääntyvä yksilö kuolee, lauma usein hajoaa ja reviiri häviää. On myös mahdollista, että jäljelle jäänyt voi löytää itselleen uuden puolison, mutta ehtiikö näin käydä ennen seuraavaa lisääntymiskautta, on käytännössä arvioitavissa vasta jälkikäteen, mahdollisen pentueen synnyttyä. Uuden puolison löytyminen on sitä todennäköisempää, mitä tiheämpi susikanta alueella on, ja toisaalta sitä epätodennäköisempää, mitä myöhemmin talvella parin toinen yksilö kuolee.

Ennuste kannan kehityksestä

Susikannan koko vaihtelee merkittävästi vuoden mittaan. Kanta on pienimmillään keväällä ennen pentujen syntymää ja kasvaa pentujen myötä suurimmilleen. Tästä huipusta kanta lähtee pienenemään eri kuolleisuustekijöiden vuoksi.

Lukessa kehitetty susikannan populaatiodynamiikkaa kuvaava tietokonemalli auttaa ennustamaan kannan kokoa ja sen rakenteen vaihtelua vuoden kierron aikana. Malli kuvaa poronhoitoalueen ulkopuolella elävää susikantaa, johon ei lasketa mukaan rajareviirien susia. Ennusteessa ei ole otettu huomioon mahdollista kannanhoidollista metsästystä.

Ennusteen mukaan kannan koko poronhoitoalueen ulkopuolella on tämän vuoden marraskuussa 557 yksilöä (476–669). Maaliskuussa 2026 tämän alueen kannan ennustetaan olevan todennäköisimmin 436 yksilöä (362–553). Määrä on 10 prosenttia suurempi verrattuna maaliskuuhun 2025 (todennäköisimmin 394 yksilöä). Ennusteen lukuhaarukan yläraja vastaisi noin 40 prosentin kasvua ja alaraja puolestaan noin 8 prosentin pienenemistä.

Aineistoa ennätysmäärä

Susikanta-arviossa aineistoina käytetään Tassu-järjestelmään kirjattuja havaintoja, DNA-seurantaa, tietoja tunnetusta kuolleisuudesta sekä tutkimustietoa. Tänä vuonna aineistoa kertyi ennätysmäärä.

1.8.2024–15.3.2025 Tassu-järjestelmään kirjattiin 3 439 pari- ja 2 634 laumahavaintoa. Yhteensä niitä oli noin 78 prosenttia enemmän kuin 2023–2024 havaintojaksolla. On huomattava, että nyt havaintojaksoa pidennettiin kahdella viikolla petoyhdyshenkilöiltä saadun palautteen perusteella.

Kanta-arviota varten analysoitiin 1 414 DNA-näytettä aikaväliltä 1.8.2024–31.3.2025. Näytteet sisältävät maastosta kerätyt uloste- ja virtsanäytteet, kuolleiden susien kudosnäytteet sekä muutamat sylkinäytteet, jotka otettiin petojen hyökkäyksen kohteiksi joutuneiden kotieläinten haavoista tai karvapeitteestä.

Maastosta kerätyistä näytteistä onnistui 73 prosenttia. Se on jonkin verran alhaisempi onnistumisprosentti kuin aikaisempina vuosina, mikä selittyy osittain sillä, että maastosta kerättiin aiempaa enemmän ei-kohdelajien, kuten ketun ja supikoiran jätöksiä.

Näytteistä tunnistettiin 383 susiyksilöä, joista 68:n tiedetään kuolleen maaliskuun 2025 loppuun mennessä. Marraskuun 2024 yksilömääräksi koko Suomessa arvioitiin 530 (510–577) sutta, joten DNA näytteisiin osui 73 prosenttia (68–75 %) marraskuussa elossa olleista susista.

Susikanta pienenee talven mittaan, ja myös osa maastonäytteisiin osuneista susista voi kuolla sen jälkeen, kun ne on tunnistettu DNA-analyysissä. Tästä syystä näytteissä esiintyvien yksilöiden määrän vertaaminen maaliskuun kanta-arvioon ei anna oikeaa kuvaa siitä, kuinka suuri osa susipopulaatiosta on näytteisiin saatu.

Vapaaehtoisilla oli jälleen erittäin merkittävä panos maastonäytteiden keruussa, sillä he keräsivät näytteistä yli 70 prosenttia. DNA-näytteitä saatiin kerättyä hyvin kattavasti, sillä 92 prosentilla potentiaalisista reviireistä kerättiin vähintään yksi virtsa- tai ulostenäyte.

Suurempi havaintomäärä tarkentaa kanta-arviota

Reviiriltä kerättyjen DNA-näytteiden ja Tassu-havaintojen määrällä on vaikutusta siihen, kuinka tarkka arvio reviirin yksilömäärästä saadaan. Mitä enemmän DNA-näytteitä on kerätty ja Tassu-havaintoja kirjattu reviireiltä, sitä tarkempi on arvio reviirien ja sitä kautta koko maan susien yksilömäärästä. Ja kääntäen, mitä vähemmän DNA-näytteitä on kerätty, sitä todennäköisemmin reviirillä on susia, jotka eivät osu näytteisiin.

Kanta-arviomalli huomioi tämän ja arvioi keräyksen ulkopuolelle jääneiden susien määrää todennäköisyyslaskennan avulla. Myös reviiriltä kirjatut Tassu-havainnot auttavat arvioimaan reviirin yksilömäärää erityisesti silloin, kun DNA-näytteitä ei ole tai niiden määrä on pieni.

Suurempi DNA-näytteiden ja Tassu-havaintojen määrä helpottaa susien lukumäärän arvioinnin lisäksi reviirien erottelemista toisistaan, etenkin tiheän susikannan alueella. DNA:n avulla yksilöityjen susien toistuminen näytteissä ja perhelaumojen jäsenten tunnistaminen sukulaisuusanalyyseilla auttaa hahmottelemaan reviirien rajoja.

Lukumäärää tärkeämpää kuitenkin on, että näytteitä kerätään ja havaintoja kirjataan kattavasti sieltä, missä susipareja ja -laumoja esiintyy. Näin saadaan paras kuva koko susikannasta.

Vapaaehtoiset ensiarvoisen tärkeitä

Luotettavat ja kattavat suurpetojen kanta-arviot ovat toimivan kannanhoidon perusta. Luke kiittää lämpimästi kaikkia vapaaehtoisia, jotka ovat keränneet DNA-näytteitä sekä ilmoittaneet ja kirjanneet Tassu-havaintoja.