1960-luvun alussa silloisen Riistantutkimussäätiön tutkija Ilkka Koivisto osoitti useissa kirjoituksissaan huolestuneisuutensa metsäkanalintukantojen metsästyksen kestävyydestä ja toi esille käyttämättömän mahdollisuuden: sepelkyyhkyn arvon riistalajina. Kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos perustettiin vuonna 1964, aloitettiin myös säännöllinen riistasaalistilastointi.

Sepelkyyhkysaalis oli hyvin vaatimaton koko 1960-luvun, mutta alkoi kasvaa 1970-luvulla. Sadantuhannen saalisyksilön raja saavutettiin 1978 ja 200 000 yksilön raja 2000-luvun alussa, viime vuosina saalis on ajoittain ollut jopa yli 300 000 yksilöä. Sinisorsa oli viime vuosikymmeninä runsain pienriistalaji lintujen joukossa, mutta sepelkyyhkyn saalis ylitti sen ensi kerran vuonna 2014 ja on ollut siitä lähtien suurempi.

Sepelkyyhkyä metsästetään koko sen levinneisyysalueella maassamme; pesimäkanta on hyvin harva Lapissa ja puuttuu puurajan pohjoispuolelta, joten siellä saaliskin on pieni. Suurimmat saaliit tulevat Pohjanmaalta (vuosittainen keskisaalis 2017–2021 lähes 40 000 yksilöä), Oulun eteläiseltä alueelta (yli 33 000 yksilöä) sekä Satakunnasta (lähes 25 000 yksilöä).

Kuinka kestävää sepelkyyhkyn metsästys on?

Sata vuotta sitten sepelkyyhkyn esiintymisalue ulottui etelästä suunnilleen Oulujoen vesistön korkeudelle. Kanta oli ehkä 100 000 paria. Levinneisyysalue on kuitenkin laajentunut jatkuvasti ja ulottuu nykyään Sodankylän korkeudelle. Samanaikaisesti kanta on 3–4-kertaistunut. Voimakas metsästysverotuksen kasvu ei näytä asettaneen kannan voimistumiselle esteitä.

Sepelkyyhkyn kevätmuutto alkaa maaliskuun puolivälissä ja jatkuu koko huhtikuun; muuton ajoittuminen riippuu siitä, missä päin pitkää maatamme ollaan. Rannikon lintuasemien seurantojen perusteella havaitaan, että muutto on aikaistunut kaksi viikkoa viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana.

Sepelkyyhkyn lisääntymistuloksen täytyy olla hyvä. Siihen vaikuttavat pitkä pesimäkausi, joka on vielä aikaistunut varhaistuneen kevätmuuton ansiosta, ja uuttera pesintäyritysten toistaminen epäonnistuneiden jälkeen. Pesimäkausi käynnistyy huhtikuun puolella ja viimeistään toukokuussa, nykyään joskus jopa jo maaliskuussa. Puolisot aloittavat pesänrakennuksen yhdessä, mutta kun pesyeen kaksi munaa on vuorokauden välein munittu ja haudonta alkanut, toinen puoliso jatkaa risujen tuomista ja hautova puoliso asettelee ne pesään. Pesä on aluksi hatara, mutta se jykevöityy oleellisesti pesinnän edistyessä.

Pesintä

Pesyekoko on aina kaksi munaa, mutta pesyeitä on kesän kuluessa kaksi, pesimäkauden alkaessa hyvin varhain ja molempien onnistuessa ehkä kolmekin. Yhteen pesimäkiertoon kuluu 7–8 viikkoa – pesän rakennukseen ja munintaan kuluu vajaa viikko, haudontaan kaksi ja puoli viikkoa ja poikasten kasvattamiseen lentokykyisiksi viisi viikkoa.

Onnistuneen pesinnän jälkeen kyyhkyt voivat pesiä toistamiseen ja kolmannenkin kerran samassa pesässä. Uuden pesän rakentamiselta säästyy aikaa, mutta toisaalta pesää kohennetaan uusilla risuilla haudonnan aikana, jolloin pesä voi lopulta olla lähes variksen pesän kokoinen.

Sepelkyyhky on ollut tunnettu siitä, että pesä hylätään herkästi, kun emolintu häirittynä pakenee hautomasta; munat voivat jopa vierähtää maahan. Hylätyn pesyeen sijaan pariskunta rakentaa nopeasti uuden pesän, jossa on uudet munat jo alle viikon kuluessa. Jos epäonnistumisiin kuluu liikaa aikaa, ei kolmas yritys onnistu.

Pesintäkausi on pitkä ja jatkuu elo-syyskuulle asti. Kyyhkyillä on siten runsaasti aikaa tuottaa ainakin kaksi poikuetta. Ilkka Koiviston Suomen Riistassa vuonna 1959 julkaiseman tutkimuksen mukaan 80 prosenttia kuoriutuneista poikasista selviytyi lentokykyisiksi.

Metsästettävä kanta syksyllä

Jos siis pesimäkannan suuruus on alle 400 000 paria, on metsästyskauden alkaessa aikuislintuja maastossa noin 750 000 yksilöä. Jos ne ovat pesimäkauden aikana tuottaneet neljä poikasta, joista lentokykyisiksi on selvinnyt (laskennallisesti) 3,2 yksilöä, niin 375 000 paria on tuottanut 1 200 000 jälkeläistä.

Siten metsästettävä kanta olisi vähän alle kaksi miljoonaa yksilöä ja 250 000 yksilön saalis olisi siitä runsas 20 prosenttia.

Sepelkyyhky on Euroopan metsästetyimpiä riistalajeja. Suomenkin sepelkyyhkyjen tärkein kuolinsyy on metsästys – 95 prosenttia tunnetuista kuolinsyistä on metsästyksen aiheuttamia.

Kaupunkilaistuminen

Keski-Euroopassa sepelkyyhky on pesinyt kaupunkien puistoissa iät ja ajat. Yhtenä syynä siihen nähtiin vanhastaan metsän (pesimäympäristö) ja pellon (ruokailuympäristö) määrän epäedullinen suhde sepelkyyhkyn kannalta. Hyviä metsiköitä on vähän, varsinkin kun sepelkyyhkyt pesivät mieluiten yhdyskuntamaisesti varislinnuilta suojaa antavien hiiri-, haara- tai tuulihaukkojen seurassa. Samanlainen suojan tarjoaminen on meillä tuttua naurulokkien ja sorsalintujen suhteesta.

Puolalainen Ludwik Tomiałojć tutki sepelkyyhkyjen pesintää Wrocławin puistoissa. Kyyhkyjen pesät sijaitsivat korkealla puiden latvustoissa, kunnes varikset alkoivat kaupunkilaistua. Pesintätulos heikkeni korkealla sijaitsevissa pesissä, ja kyyhkyt siirtyivät matalalle, parin metrin korkeudelle jalankulkuväylien lähelle. Pesintätulos koheni selvästi, koska pesät saivat ihmisten läsnäolon kautta suojaa variksilta.

Meillä sepelkyyhky alkoi kaupunkilaistua 1990-luvulla, ja nykyään ihmisasutuksen läheinen pesintä on yleistä kaikissa maaseudun kylissä ja pihapiireissä. Uuden elinympäristön valtauksen vaikutusta pesintätulokseen ei meillä ole tutkittu, mutta pesimistulos näyttää hyvältä ihmisasutuksen piirissä. Uuden elinympäristön valtaus ja siellä mahdollisesti parempi pesintätulos ovat voineet osaltaan kasvattaa pesimäkantaa ja syksyistä metsästettävää kantaa.

Maatalouden muutos

Sepelkyyhkyn menestykseen on epäilemättä vaikuttanut myös maatalouden muutos. 1990-luvun puolivälistä lähtien – EU-jäsenyytemme aikana ja jo sitä ennen – maatalouden maankäyttö on tehostunut, tuotantorakenne on muuttunut ja viljely yksipuolistunut. Maankäytön tehostuminen on seurausta tilusjärjestelyistä ja peltolohkojen koon kasvattamisesta; suuremmat lohkot tarjoavat edellytykset tehokkaammalle viljelylle. Tuotantorakenteen muutos näkyy lypsykarjatalouden vähenemisenä ja laajoilta alueilta loppumisena Etelä-Suomessa ja maatalouden viljanviljelyvaltaistumisena. Viljelyn yksipuolistuminen on näkynyt kasvinvuorottelun vähenemisenä – yhä useammin samalla lohkolla viljellään vuodesta toiseen yhtä ja samaa kasvia, usein kevätviljaa. Tämä on kuitenkin muuttumassa uudella EU:n tukiohjelmakaudella.

Sepelkyyhky on yksi harvoista pesimälintulajeista, joka on hyötynyt muutoksista. Se pesii metsässä tai asutuksen piirissä ja ruokailee pelloilla. Kevätviljapellot ovat mitä parhaimpia ruokailuympäristöjä siemensyöjälle, jonka ravintoa ovat muun muassa vilja, mutta myös esimerkiksi herne. Kannan kasvu on näkynyt 1,5–2-kertaisena Luonnonvarakeskuksen maatalousympäristön pesimälinnustoseurannoissa vuosina 2001–2019.

Huomioitavaa metsästyksessä

Sepelkyyhkyn metsästyksen kestävyyteen liittyy yksi eettinen kysymys. Metsästyskausi alkaa 10. elokuuta, jolloin suuri joukko sepelkyyhkyistä yhä pesii. Jari Valkama tuo esille Luonnontieteellisen Keskusmuseon julkaisemassa rengaslöytöatlaksessa, että 5 prosenttia Suomessa pesäpoikasina rengastetuista sepelkyyhkyn poikasista on rengastettu 10.8. tai myöhemmin. Jos emolinnut joutuvat metsästyssaaliiksi, tuhoutuvat niiden liian keskenkasvuiset poikaset.

 

Kirjoittaja Juha Tiainen on Luonnonvarakeskuksen ulkopuolinen asiantuntija ja erikoistutkija (emer.)