Saavutettava teerisuo
On aurinkoinen aamu ja pieni pakkanen tuntuu nenänpäässä, kun katselen Lintusuota. Nimensä mukaisesti riistarikas suo on mitä otollisin kohde teeren soitimelle. Tänä aamuna luodaan taistelujen kautta marssijärjestys sille, kuka jatkaa teerien sukua.
Parhaassa tapauksessa teeriemolla on poikaset kesäkuun alkupuolella. Kuoriuduttuaan teerenpojat odottavat lämpimiä kelejä ja mustikan kukintaa, jotta teerien pääruoka eli mustikka valmistuisi heinäkuussa popsittavaksi. Mutta sitä ennen teerenpojat saavat napsia ötököitä nälkänsä sammuttamiseksi.
Mukanani kuvauskojulla on Pentti Kumpulainen, jolle tämä on ensimmäinen mahdollisuus pitkään aikaan päästä teerensoitimelle. Tauon syynä on ollut Kumpulaisen liikuntarajoite – hän liikkuu pyörätuolilla.
artikkeli jatkuu
Pohjois-savolainen yrittäjä on tarjonnut tämän mahdollisuuden: tulla kuvaamaan kuvauskopille, jonne pääse myös pyörätuolilla. Arvostan idean keksimistä. Monella meistä metsästäjistä ase on vaihtunut kameraan tai kuvaaminen on tullut metsästyksen rinnalle – laukausten määrä vaihtelee tilanteen mukaan.
Nautimme Kumpulaisen kanssa suonäkymästä, joka leudon tuulen humistessa tuo auringon sarastaessa teeriparven aivan kuvauskojumme eteen. Valmiiksi viritetyt kameramme napsuttavat laukauksia.
Muutamia vuosia sitten kettuja ja supikoiria oli niin runsaasti, että kanalinnut hupenivat vähiin – myös tällä suolla. Mutta kun metsästäjät ottivat asiakseen vähentämisen, se myös tepsi.
On aika natustella eväät ja juoda kahvit. Sen jälkeen huomaamme kaksituntisen esityksen päättyneeksi. Lähdemme hyvillä mielin kotia kohti, tyytyväisinä aamun antimiin ja siihen iloon, jonka se tarjosi myös liikuntarajoitteiselle luonnon ystävälle. Toivotamme mielessämme metsien kulkijoille rikasta ja lisääntymiskykyistä kesää ja kaikkea hyvää.
