Riistapelto – monipuolinen vaihtoehto hirvieläimille
Riistapellot tarjoavat luonnonmukaisen ja kestävän tavan tukea riistaeläinten ravinnonsaantia sekä parantaa niiden elinympäristöä. Ne lisäävät biodiversiteettiä, suojaavat viljelykasveja ja ohjaavat eläimiä pois liikenneväyliltä.
Riistapellon perustaminen on monivaiheinen prosessi, joka edellyttää huolellista suunnittelua, viljelymenetelmien tuntemusta sekä lainsäädännöllisten reunaehtojen huomioon ottamista.
Suunnittele sijainti tarkoin
Riistapellon tulisi olla eläinten luontaisten kulkureittien varrella, mielellään metsän reunamilla tai pellon ja metsän välissä olevalla vyöhykkeellä. Eläimille on silloin tarjolla suojaa ja helppo pääsy ravinnon äärelle. Lisäksi sijainnissa tulee huomioida laadukas viljelysmaa ja riittävä auringonvalo, jotta riistapelto kasvaa hyvin.
artikkeli jatkuu
Ensisijaisen tärkeää on välttää pellon sijoittamista liian lähelle vilkkaita liikenneväyliä tai asutusta, jotta eläimille taataan turvallinen ja stressitön ympäristö.
Riistapeltoa ei myöskään tule sijoittaa arvosatoa tuottavien peltojen välittömään läheisyyteen, jotta mahdollisilta vahingoilta säästytään. Riistapelto voidaan perustaa myös suojelemaan arvokkaita satokasveja. Tällaisilla riistapelloilla metsästys tulee aloittaa vasta sadonkorjuun jälkeen. Näin metsästyspaine ei ohjaa eläimiä satokasvien alueelle, vaan ne pysyvät ruokailemassa riistapellolla kasvukauden loppuun asti.
Laadukas maa on onnistumisen edellytys
Riistapellon maan tulee olla hyvin kuivattu ja rakenteeltaan sopiva viljelyyn. Maanmuokkaus alkaa yleensä kyntämisellä, jota seuraa äestäminen, jolla varmistetaan tasainen kylvöalusta. Maaperäanalyysi on suositeltava, jotta ravinnetasapainoa voidaan tarvittaessa säätää lannoituksella ja maanparannusaineilla. Näin varmistetaan, että maaperä tarjoaa parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet valituille kasveille.
Riistapellot tarvitsevat lannoitusta aivan kuten tuotannolliset viljelykasvit. Yleisesti parhaiten soveltuvia ovat NPK-lannoitteet, jotka sisältävät pääravinteita typpeä, fosforia ja kaliumia. Vaikka typpi on tärkein ravinne suurten kasvustomäärien saavuttamiseksi, fosforilla on merkittävä rooli erityisesti kasvien alkukasvun aikana. Niinpä kannattaa suosia fosforipainotteisia tuotteita, joihin on lisätty hivenaineista erityisesti sinkkiä, mangaania sekä magnesiumia.
EU:n tukiehtojen mukaisilla monimuotoisuuspelloilla saa käyttää korkeintaan 60 kiloa typpeä hehtaaria kohden kylvövaiheessa. Mikäli tavoitteena on mahdollisimman runsas ja rehevä kasvusto, se ei useinkaan riitä.
Jos peltolohkolla ei ole rajoituksia lannoitukselle, typpeä voidaan lisätä jopa 120 kiloon hehtaaria kohti. Tällöin lannoitus on hyvä jakaa kahteen vaiheeseen: kylvön yhteydessä 60 kiloa typpeä ja toinen 60 kiloa myöhemmin kasvukauden aikana.
Kasvit kohderiistan mukaan
Riistapellon kasvilajit valitaan niiden houkuttelevuuden, ravintoarvon ja paikallisten olosuhteiden perusteella. Kaura, herne, rypsi ja apila ovat yleisesti käytettyjä, mutta erilaiset riistaseokset voivat tarjota monipuolisuutta ja pidemmän ruokintakauden.
Ravintorikkaat juurikkaita ja kaalikasveja sisältävät seokset ovat hirvieläinten suosiossa, kun taas esimerkiksi auringonkukkaa, kukkia, pellavaa ja retikkaa sisältävät seokset on tarkoitettu peltolinnuille.
Keskeistä on kasvuston monipuolisuus. Se tukee eri lajien tarpeita eri vuodenaikoina ja lisää pellon houkuttelevuutta laajemmalle eläimistölle.
Usein riistapeltojen reunoille kylvetään lisäksi riistan suojaksi vyöhykkeitä korkeammista kasveista, kuten esimerkiksi auringonkukista tai maissista.
Riistapelto on hyväksi monelle
Riistapeltojen edut verrattuna perinteiseen tukiruokintaan ovat merkittäviä. Ne tarjoavat eläimille luonnollisemman ympäristön ja ylläpitävät luonnonmukaista ruokailukäyttäytymistä. Se edistää etenkin hirvieläinten selviytymiskykyä ja vähentää niiden riippuvuutta ihmisen tarjoamasta ravinnosta.
Ekosysteemin näkökulmasta riistapellot ovat parempi vaihtoehto, sillä ne tarjoavat ravintoa ja suojaa myös hyönteisille, linnuille ja piennisäkkäille. Näin ne edistävät alueen ekologista monimuotoisuutta ja vahvistavat luonnon tasapainoa.
Riistapellon jatkuva hoito sisältää säännölliset tarkastukset ja huoltotoimet, kuten kasvuston kunnon seurannan ja tarvittaessa täydennyskylvöt. Talvikauden ylläpito voi sisältää myös lumen aurausta ja polkujen avaamista, jotta eläimille taataan jatkuva pääsy ravinnon luokse.
Kokonaisuutena riistapellot ovat pitkäjänteinen ja ekologisesti arvokas ratkaisu, jolla voidaan merkittävästi tukea riistaeläinten hyvinvointia ja edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä.
Kylvöprosessi riippuu pellon tukikelpoisuudesta
Kylvössä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Käytettävä menetelmä riippuu siitä, onko pelto tukipoliittisten rajoitteiden piirissä vai ei.
Jos ilmoitat peltosi monimuotoisuuskasvustoksi, tapahtuu kylvö seuraavasti:
- Pelto kynnetään tai kevytmuokataan keväällä ja äestetään tasaiseksi heti, kun pinta on ehtinyt kuivahtaa.
- Edellisenä syksynä kynnetyt tai muokatut alat pikakesannoidaan esimerkiksi äestämällä.
- Maa jätetään koskemattomaksi, kunnes rikkakasvit alkavat taimettumaan, ja äestetään taas uudelleen ja uudelleen.
- Siemenet kylvetään heti viimeisen äestyksen jälkeen touko-kesäkuussa pintalevittimillä tai kylvökoneilla.
- Konekylvössä vantaat säädetään kulkemaan pinnan tuntumaan, sillä liian syvältä siemenet eivät jaksa nousta pinnalle.
- Kylvön jälkeen pelto jyrätään huolellisesti.
Jos peltosi ei ole tukipoliittisten rajoitteiden piirissä ja kasvinsuojeluaineiden käyttöön ei ole rajoitteita:
- Muuten sama, mutta ennen kylvöä pelto ruiskutetaan glyfosaatilla tai vastaavalla kasvinsuojeluaineella.
