Karhukannan hoitosuunnitelmaa päivitettiin talven aikana maa- ja metsätalousministeriön (MMM) johdolla yhteistyössä Suomen riistakeskuksen kanssa. Luonnonvarakeskus tuki valmistelua. Suunnitelmaa ei laadittu kokonaan uudelleen, vaan päivityksen pohjana oli vuonna 2022 vahvistettu karhukannan hoitosuunnitelma.

Kirjoitushetkellä hoitosuunnitelmaluonnos on lausunnolla eli siihen saattaa tulla täsmennyksiä. Seuraavassa kuvataan hoitosuunnitelmaan kaavaillut muutokset.

Kannanhoitoalueet

Nykyisten kahden alueen sijaan poronhoitoalueen ulkopuolinen Suomi jaetaan jatkossa neljään kannanhoitoalueeseen: itäiseen, keskiseen, läntiseen ja eteläiseen.

Alueiden määrityksessä huomioitiin karhujen levittäytyminen, runsaus sekä niiden vaikutus ihmistoimintaan ja saaliseläimiin. Lisäksi on linjattu, että MMM arvioi säännöllisesti poronhoitoalueen ulkopuolisten kannanhoitoalueiden määrää ja rajoja sekä vahvistaa vuosittain kannanhoitoalueiden rajat asetuksella. Tällä menettelyllä hoitosuunnitelma pysyy ajan tasalla ja vastaa karhukannan hoidon muuttuviin tarpeisiin.

Kannanhoidollinen metsästys

MMM:n asetuksella vahvistetaan vuosittain kannanhoitoalueittain päämäärä kannanhoidollisille poikkeusluville. Aiemmin Suomen riistakeskuksen tekemät lupapäätökset todettiin hallintotuomioistuimissa lainvastaiseksi juuri puutteellisen päämäärän vuoksi.

Metsästyksen tarpeellisuus arvioidaan vuosittain ja MMM asettaa edelleen suurimman sallitun saalismäärän, jotta kanta säilyy suotuisalla suojelun tasolla. Tässä huomioidaan nykyistä paremmin saaliin ikä- ja sukupuolirakenne.

Itäisellä alueella kannanhoidollinen metsästys on keskeisenä keinona ihmisarkuuden ylläpitämisessä, kannan kasvuvauhdin hallinnassa sekä vahinkojen ehkäisyssä.

Keskisellä alueella seurataan karhutihentymien syntymistä, ja niitä pyritään tarvittaessa purkamaan. Tarvittaessa alueelle on mahdollista asettaa karhusaaliille naaraskiintiö, jotta varmistetaan kannan tuottopotentiaali ja levittäytymiskyky.

Läntisellä kannanhoitoalueella kannan annetaan kasvaa, jotta se edelleen levittäytyy laajemmalle sopiviin elinympäristöihin.

Eteläisellä kannanhoitoalueella kanta saa kasvaa ja levittäytyä sopiville elinympäristöille.

Tavoitteena on, että karhukannan levittäytyessä luodaan edellytykset karhujen hyväksymiselle ja arvostamiselle ennakoivalla viestinnällä ja vahinkojen ennaltaehkäisyllä.

Poronhoitoalueella tavoitellaan karhujen aiheuttamien vahinkojen pysymistä kohtuullisella tasolla. Poronhoitoalueen metsästyksen mitoituksessa seurataan karhun aiheuttamien vahinkojen kehittymistä alueellisesti ja kokonaisvahinkokertymän kautta.

Monilajisuus

Monilajisuuden huomioiminen koskee erityisesti itäistä kannanhoitoaluetta, jossa hirvitiheydet ovat paikoin erittäin alhaiset ja alueella esiintyy myös metsäpeuran taantuva Kainuun osapopulaatio. Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään rajoittamaan karhun saalistusvaikutusta hirvikantaan.

Itäisellä kannanhoitoalueella hirvitiheystavoitteita asettaessa riistaneuvostot perustelevat, miten karhun saalistus ja monilajisuus huomioidaan tavoitteissa. Hirvivahinkokorvausjärjestelmää uudistetaan niin, että korvaukset ovat suurempia alueilla, joilla tarvitaan nykyistä suurempaa hirvikantaa. Lisäksi hirven metsävahinkoja pyritään vähentämään metsänhoidollisin keinoin. Tästä jaetaan tietoa maanomistajille.

Metsäpeuran esiintymisalueilla huomioidaan edelleen kannan tila ja kehityssuunta myönnettäessä poikkeuslupia ja tiedon tuotantoa monilajisen kannanhoidon tueksi jatketaan.

Viitearvo

Suomen karhukannan suotuisan suojelutason viitearvoksi katsotaan hoitosuunnitelmassa 1 400 yksilöä. Tässä on hyvä huomioida, ettei viitearvo ole tavoitetaso kannan koolle. Se on määrä, jonka alle kanta ei saa laskea.

Karhukannalle ei ole tarkoituksenmukaista asettaa yksilömääräistä tavoitekantaa, koska tavoitteena on hakea tasapainoa ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten seikkojen muodostamaan kokonaisuuteen.

Muita keskeisiä toimenpiteitä

Vahinkojen ennaltaehkäisyä jatketaan Suomen riistakeskuksen välittämien suoja-aitojen ja kokeilutoiminnan avulla. Lisäksi Suomen riistakeskus antaa neuvontaa ja koulutusta vahinkojen ennaltaehkäisystä.

Viestintää ja tiedonvaihtoa tehostetaan. Esimerkkinä tästä on keväällä käynnistetty valistuskampanja, jossa on tiedotettu keinoista ehkäistä karhujen pihavierailuja. Lisäksi on aloitettu kokeilu jäteastioilla, joista karhut eivät pääse helposti hyödyntämään jätteitä.

Karhukannan hoidon kannalta on keskeistä kehittää suurpetoyhdyshenkilöverkostoa, karhukannan seurantaa sekä suurriistavirka-aputoimintaa.

Vuosi 2025

MMM:n antaman tiedon mukaan metsästystä suunnitellaan aluksi vain itäiselle alueelle. Tänä keväänä, kuten aiempina vuosina karhujen aiheuttamat ongelmat painottuvat itäiseen Suomeen. Keskiselle alueelle metsästystä voidaan harkita tarvittaessa.