Hirvien tautiseuranta – näytteet Ruokavirastoon

Näivetystaudin hirvimuoto (sporadinen CWD) tunnetaan Pohjoismaissa. Pohjois-Amerikassa esiintyy hirvieläinten näivetystautia (chronic wasting disease, CWD), jota on myös Norjassa. Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on lisäksi löytynyt vanhoista hirvistä samaan rappeuttavien aivotautien ryhmään (TSE-taudit) kuuluvia tautitapauksia. Pohjoismainen tutkijaryhmä on nimennyt hirvien taudin sporadiseksi CWD:ksi.

Suomessa on löydetty kolme sporadiseen CWD:hen sairastunutta vanhaa (15-18 vuotiasta) naarashirveä vuosina 2018, 2020 ja 2022. Hirvissä esiintyvä tautimuoto on aivoperäinen eikä se leviä imusolmukkeisiin ja sitä kautta sisäelimiin. Tämän vuoksi tarttuminen eläimestä toiseen on erittäin epätodennäköistä. Myös tutkimusten perusteella Pohjoismaiden tautitapaukset esiintyvät yksittäistapauksina eivätkä tartu eläimestä toiseen.

Hirviekinokokki voi tarttua ihmiseen

Hirviekinokokkia (Echinococcus canadensis genotyyppi 10) esiintyy erityisesti Itä-Suomessa, mutta myös muualla susien ja hirvien levinneisyysalueella. Hirviekinokokki on heisimato, jonka toukkarakkuloita voi olla hirvissä, poroissa ja metsäpeuroissa.

Loisen pääisäntä luonnossa on susi, jonka suolessa ekinokokkimato elää. Myös koira voi toimia pääisäntänä. Pääisännän ulosteissa on madon munia, joista hirvi saa tartunnan. Ihminenkin voi saada tartunnan saatuaan suuhunsa koiran ulosteissa tai turkissa olevia munia.

Loinen muodostaa hirven keuhkoihin ja joskus myös maksaan tai munuaisiin nestetäyteisiä rakkuloita. Samanlaisia nesterakkuloita muodostuu myös tartunnan saaneen ihmisen keuhkoihin.

Hirviekinokokin tarttuminen ihmisiin estetään parhaiten estämällä koirien tartunnat. Koirille ei pidä syöttää hirvien keuhkoja eikä mielellään muitakaan sisäelimiä tuoreeltaan. Hirven teurasjätteet tulisi hävittää niin, etteivät eläimet pääse niihin käsiksi. Jos hirven sisäelimiä haluaa antaa koiralleen, elimet tulisi ensin joko kypsentää hyvin tai pakastaa useita päiviä -20 °C:ssa. Kaikki metsästyskoirat on hyvä lääkitä heisimatoihin tehoavalla lääkkeellä hirvenmetsästyksen alussa ja etenkin sen jälkeen.

Hirven elinten käsittelystä ihminen ei saa ekinokokkitartuntaa

Hirveä teurastaessa kannattaa tutkia erityisesti keuhkot ekinokokkirakkuloiden varalta. Rakkulat ovat yleensä pallomaisia ja halkaisijaltaan 1–4 cm. Ne voivat näkyä keuhkojen pinnalle tai olla kokonaan keuhkon sisällä, jolloin ne voi löytää käsin tunnustelemalla. Jos rakkulan sattuu leikkaamaan auki, sieltä purskahtaa kirkasta nestettä ja rakkulan valkoinen sisäkalvo paljastuu. Rakkula voi ajan myötä rappeutua, jolloin sisältö on tiiviimpää massaa.

Hirvinäytteitä voi toimittaa Ruokavirastoon

Näivetystaudin varalta tutkitaan kuolleena löydetyt tai sairaaksi epäillyt aikuiset hirvet tai muut hirvieläimet. Näytteeksi toimitetaan pää. Tarvittaessa voi näytteeksi ottaa myös sisäelimiä tai muita kudoksia.

Jos löydät hirviekinokokilta vaikuttavia muodostumia hirven keuhkoista tai muista elimistä, toimita ne tutkittavaksi. Ruokavirasto ottaa vastaan hirvien elinnäytteitä myös muun sairauden syyn selvityksen takia.

Huolellinen pakkaaminen on tärkeää

Elinnäytteen voi nykyään lähettää maksuttomana Postin pikapakettina, kun pyytää Ruokavirastosta ensin lähetyskoodin. Näytteitä ei enää toimiteta Matkahuollon paketteina.

Jäähdytä näyte (noin 0 – +5 asteeseen) ennen pakkaamista, mutta pakasta se vain, jos säilytysaika venyy pitemmäksi. Suojaa kätesi pakatessa, ja pese kädet hyvin käsittelyn jälkeen.

Elinnäytteet lähetetään mahdollisimman kokonaisina. Pää kääritään ensin (sanomalehti)paperiin, joka imee mahdollisesti valuvat nesteet, ja sitten ehjään muovipussiin tai -säkkiin. Sisäelinnäytteet pakataan suoraan ehjään muovipussiin. Sulje näyte vielä toiseen vahvaan muovipussiin ja laita pussien väliin paperia tai muuta nesteitä imevää ainetta. Varalta voi käyttää useampiakin muovipusseja. Pakkaa lopuksi tukevaan laatikkoon, joka kestää kuljetuksen kolhut. Täytä tyhjä tila täyteaineella. Laatikkoon voi laittaa lämpimänä vuodenaikana kylmävaraajia näytteen säilymisen parantamiseksi.

Laatikkoon pitää laittaa mukaan myös lähete, jossa on omat yhteystiedot ja näytteen taustatiedot. Laatikko teipataan kiinni. Käytä keltamustaraidallista huomioteippiä. Kirjoita pakkauksen päälle merkintä ”Eläinperäinen näyte – vapautettu”.

Lähettäjä saa tutkimustulokset

Ruokavirasto toimittaa näytteen lähettäneelle tutkimustulokset sähköpostilla tai kirjeitse. Näivetystautiseurannan tuloksia voi katsoa Ruokaviraston avoimesta tiedosta avointieto.ruokavirasto.fi.