Alkukesä on pienten hirvensorkkien aikaa
Luonnonvarakeskuksen vuosina 2008–2011 GPS-pannoittamien hirvien joukossa oli useita vasovia naaraita. Niiden liikkeitä ja elinympäristön valintaa selvittämällä saatiin paljon uutta tietoa vasomisajan käyttäytymisestä.
Aiemmat kenttätutkimukset eri puolilta maailmaa kertovat hirvien vasojen syntyvän pääosin toukokuussa. Aikaisimmillaan hirvien on havaittu synnyttävän jo huhtikuun lopulla ja myöhimmillään kesäkuun alussa. Ajankohtaan vaikuttavat syksyn kiiman ajoittumisen lisäksi naaraan kunto sekä kevään eteneminen: Siellä missä lumi viipyy maassa keskimäärin pidempään, myös vasat syntyvät myöhemmin. Emällä täytyy olla saatavilla paljon hyvää ravintoa, koska imetys vaatii energiaa. Naaraat etsivät elinympäristöjä, jotka tarjoavat sekä suojaa kasvavalle vasalle että ravintoa imettävälle emälle.
Suomessa kysymystä päästiin kunnolla tutkimaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) mittavasta hirvien GPS-pantadatasta. Maastotarkastusten perusteella tiesimme ne naaraat, jotka olivat synnyttäneet. Pystyimme varmuudella analysoimaan tiineenä olleiden naaraiden liikkeitä ja elinympäristönvalintaa ennen ja jälkeen synnytyksen, sekä sen aikana. Analysoimme 22 vasomisjaksoa kahdella alueella, Vaasan ja Kuhmon seuduilla, tuottaen tietoa tästä kriittisestä ajasta.
Milloin vasat syntyivät?
Naaraiden liikkeet muuttuvat vasomisen lähestyessä sekä heti sen jälkeen. Vasan pullauttaminen maailmaan näkyi GPS-datassa vähäisempänä liikkumisena ja melko paikallaan pysyneinä sijainteina. Tästä pystyimme haarukoimaan vasomisten ajankohdat sekä paikat.
Analyysien perusteella kaikki tutkitut hirvet synnyttivät toukokuussa, selvästi suurin osa toukokuun puolenvälin tienoilla. Aikaisimmillaan vasat syntyivät toukokuun ensimmäisellä viikolla ja myöhäisimmillään sen viimeisellä viikolla. Kesäkuussa ei havaittu enää yhtään syntymää, kaikkien vasojen oletettiin tällöin olleen jalkeilla emänsä kanssa.
Tilannetta käytiin tarkastamassa maastossa tiineitä naaraita etsien, ja katsomalla milloin ne kulkevat vastasyntyneen vasansa kanssa. Vaasan seudun tutkimusalueella vasat syntyivät noin viikkoa aikaisemmin kuin Kuhmo-Suomussalmen alueella, joskin yksilöiden välillä oli vaihtelua myös alueiden sisällä.
Millaiseen metsään vasat synnytettiin?
Vasojen syntymäpaikkojen selvittäminen alkoi rajaamalla GPS-datasta oletetut vasomisalueet, eli vasomispäiviltä saadut GPS-sijainnit erotettiin muista. Seuraavaksi analysoimme vasomispaikkojen metsänrakennetta ja maisemaa, jossa hyödynnettiin maastotietokantaa, satelliittikuvia ja laserkeilausaineistoa. Näin saatiin selville muutamia toistuvia kaavoja.
Vasomisen aikaan ja välittömästi sen jälkeen käytetyt alueet sisälsivät enemmän kasvillisuutta pensaskerroksessa. Lisäksi etenkin Kuhmon seudulla suurin osa tutkimistamme hirvistä synnytti vasansa ojitettujen turvemaiden metsiköissä, vaikka ne olisivat voineet valita ojittamattomia soita tai kangasmaan metsiä.
Mieltymystä ojitettuja turvemaita kohtaan havaittiin myös läntisellä alueella, mutta siellä hirvet käyttivät vasomisaikana enemmän muunlaisia alueita, muun muassa rannikon saaria. Kuhmon seudun hirvet taas tuntuivat viettävän myös loppukesän ojitetuissa metsissä. Vasan kasvaminen ja kesän eteneminen saivat naarashirvet kuitenkin hakeutumaan ojitusalueille, joissa metsät sisälsivät vasomisikaa enemmän lehtipuita.
Mielenkiintoisia yksittäistapauksia
Rannikon hirvien tiedetään viettävän kesän usein lähempänä merta ja siirtyen talveksi sisämaahan. Myös osa tutkimistamme naaraista synnytti rannikon saarissa ja palasi vasan kanssa sisämaahan syystalvella.
Ulkomaisissa tutkimuksissa naaraiden on havaittu palanneen samalle paikalle synnyttämään vuosi toisensa jälkeen. Aineistossamme ilmiötä havaittiin vain joillain yksilöillä. Yksi hirvi synnytti tänä vuonna kymmenen kilometrin päässä siitä, missä viime vuonna. Toinen palasi likimain samalle paikalle. Mitään selkeää kaavaa alueiden välillä ei havaittu, yksilöt käyttäytyivät vain eri tavalla.
Kuhmon seudulla eräs naarashirvi tuli synnyttämään ihmisasutuksen lähelle ja vietti siellä myös koko kesän. Pohjois-Amerikassa hirvien on havaittu käyttäytyvän tällä tavalla vähentääkseen karhujen vasoihin kohdistamaa saalistuspainetta. Aineistomme on kuitenkin liian pieni, jotta kysymystä voisi tutkia perusteellisesti.
Alkuperäisartikkeli: Melin, M., Matala, J., Pusenius, J. & Packalen, T. 2019. Calving and post-calving habitat use of female moose in two contrasting areas. Wildlife Biology 2019 (1), p. 1-12, https://doi.org/10.2981/wlb.00569
Seuraavissa osissa
Panta-aineiston pohjalta tehdään yhä uusia tutkimuksia aina kun resursseja löytyy. Muut tutkimukset ovat käsitelleet hirvien liikkeitä muun muassa äärimmäisen kuumuuden aikaan sekä lumen vaikutusta niiden liikkumiseen. Näistä lisää tulevissa numeroissa.
