Riistanhoitoyhdistykset – riistatalouden kivijalkana jo 60 vuotta
Riistanhoitoyhdistysten taival välillisessä valtionhallinnossa alkoi vuonna 1962, jolloin silloinen maatalousministeriö ryhtyi uudistamaan riistahallintoa ja metsästyslakia. Uuden riistahallinnon toiminta lähti toden teolla käyntiin uudessa kokoonpanossaan 1963.
Ennen uudistusta Metsästäjäliitto oli tehnyt työtä jo neljä vuosikymmentä ”järjestäytyneiden metsästysolojen” eli metsästysseurojen ja -kulttuurin kehittämisen parissa. Metsästäjäliitto ei oikeusviranomaisten linjauksen vuoksi yksityisenä rekisteröitynä yhdistyksenä voinut ottaa vastaan maatalousministeriön toimeksiannon mukaisia julkisoikeudellisia velvoitteita. Liiton rinnalle perustettiin ”lakisääteinen metsästäjäorganisaatio”, Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit.
Uuden metsästyslain mukaan järjestäytyneet riistanhoitoyhdistykset uusine sääntöineen asetettiin Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien ohjaukseen ja valvontaan hoitamaan paikallistason riistahallintoa. Toimijat Metsästäjäin keskusjärjestön ja uusien riistanhoitopiirien virkoihin saatiin pääosin liiton kokeneesta väestä.
Tie ollut pitkä ja työsarka leveä
Vuosien varrella on tapahtunut paljon. Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit ovat muuttuneet Suomen riistakeskukseksi. Mutta riistanhoitoyhdistysten paikallistason merkitys on muuttumaton.
Vuoden 1963 Metsästäjä-lehtiä lukiessa aiheet kuitenkin tuntuvat kohtuullisen tutuilta. Esimerkiksi artikkelissa ”Riistanhoitoyhdistysten kirjalliset tehtävät”:
– Kaikilla yhteiskuntaelämän eri aloilla on lieveilmiönä melko suureksi paisunut ”paperisota”. Myöskään riistanhoitoyhdistykset eivät ole onnistuneet kiemurtelemaan irti tuon ”painomustekalan” lonkeroista, vaan niillekin kuuluu sekä lain määräämät että yläportaiden toiminnasta johtuvat kirjalliset tehtävät, jotka useasti nousevat ikään kuin kauhupeikkona rhy:n toiminnan eteen, totesi riistapäällikkö O. Raetpalo.
Samaisista 60 vuoden takaisista Metsästäjä-lehdistä välittyy kuva riistanhoitoyhdistysten suuresta merkityksestä riistahallinnolle ja metsästyskulttuurille Suomessa. Kaikki vanhat kokeneet toimijat haluttiin mukaan työhön.
Yhteiskunnallista tilausta
Metsästäjien lukumäärä on kasvanut, riistalajisto on monipuolistunut ja osin vahvistunut merkittävästi. Riistakantojen hallinnan tarpeet ovat kasvaneet ja tiedon tarve lisääntynyt.
Kansallinen riistapolitikka tarvitsee suunnittelun ja johtamisen tarpeisiin ennen kaikkea tietoa, ja sitä kertyy paikallisten toimijoiden ansiosta. Riistanhoitoyhdistys on edelleen tällaisen tiedon tuottajana ja paikallisten palvelujen, metsästäjäkoulutusten, tutkintojen ja ampumakokeiden järjestäjänä erittäin tärkeä osa riistahallintoa. Riistanhoitoyhdistykset ovat edelleen riistatalouden kivijalka.
