Erä- ja luonto-opetusta monialaisena – anopista raivotautiin
Kun Arppen koulun oppilaat vierailevat metsästysmajalla, erästely- ja luontoaiheiden lisäksi treenataan matematiikkaa, ääneen lukemista ja sukulaissuhteita.
”Sanokaa vain, ei tarvitse viitata”, opettaja Marjo Niskanen vinkkaa Arppen koulun oppilaille.
Piimäjärven Erän metsästysmajan pihassa on käynnissä keskustelu siitä, mistä muusta termi ”Arppe” on tuttu kuin oppilaiden oman koulun ja vieressä läähättävän beaglen nimestä.
Lopulta oppilaat kuulevat lyhyen esittelyn Kiteen seudulla 1800-luvulla vaikuttaneesta teollisuusmiehestä Nils Ludwig Arppesta. Hän muun muassa rakennutti Suomen ensimmäisen höyrylaivan vuonna 1833.
– Retkillä ympäristö usein mahdollistaa ja innostaa myös muiden asioiden ja ilmiöiden opetteluun erä- ja luontoaiheiden lisäksi, Niskanen sanoo.
Opetus jatkuu monialaisena koko vierailun ajan. Yhdellä rastilla tulee harjoitusta ääneen lukemisesta, toisella rastilla lasketaan päässä ja kolmannella mietitään, kuka onkaan anoppi.
Plussaa koulupäivään
Arppen koulun erästely- ja luontovalinnaisryhmän 11 oppilasta kiertävät tuplatunnillaan kahdeksasta rastikysymyksestä koostuvan radan, jonka Niskanen ja Piimäjärven Erä ovat rakentaneet.
Kesken koulupäivän järjestettävän oppitunnin ajomatkoihin on varattu reilu puoli tuntia. Tehokasta peliaikaa paikan päällä on noin tunti.
– Kaikki koulualueen ulkopuolella oleva tekeminen on täyttä plussaa, sanoo ohjelmasta Miro Sallinen.
Moitteita ei tule Jenny Hirvoseltakaan.
– Mukava täällä on käydä, hän sanoo.
Kolmannes ryhmän oppilaista tulee kodeista, joissa vanhemmat tai isovanhemmat harrastavat metsästystä.
Tuttu aihe tasoitti Jenny Hirvosen tietä erästely- ja luontoryhmään.
– Iskä on harrastanut metsästystä, ja meillä on metsästyskoiria. Olen jo monta kertaa kysynyt isältä, milloin mennään metsästämään jänistä.
Rabies-rasti vie pisteet
Kun oppilaat ovat ruksineet monivalintatehtävien vastaukset, rata kierretään uudestaan. Tällä kertaa kysymyksiin ja vastauksiin perehdytään porukalla.
– Kokeilkaahan, tämä on yllättävän painava, Niskanen sanoo ja ojentaa oppilaille ykkösrastilla maassa makaavaa hirven jättösarvea.
– Aatelkaa, kaksi tällaista päässä vuoden loppuun asti. Sitten ne tippuvat ja uudet, entistä isommat kasvavat tilalle.
Kiinnostavimman rastin palkinto menee tehtävälle, jossa on kuvia raivotaudin syöttirokotteista sekä karttaan korostetusta alueesta valtakunnan rajalla.
– Mitäs ne pienpedot ovatkaan? Niskanen aloittaa tarkemman johdattelun aiheeseen.
Lyhyen tietoiskun aikana ryhmä perehtyy siihen, kuinka lentolevityksessä syöttejä saattaa ilmaantua ihmisasutuksen lähelle ja kuinka ihmisten tulee jättää syötit rauhaan.
Koululaisia seuraan
Keski-Karjalan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana Marjo Niskanen tuntee sekä metsästyksen että paikalliset metsästysseurat. Tämä luo poikkeuksellisen hyvät edellytykset lasten erä- ja luonto-opetukseen.
Hän kuitenkin painottaa, että toimintaan voi lähteä mukaan, vaikka ei opettaja olisikaan.
– Metsästysseuroilla on metsästysmajoja, kotia ja laavuja, jotka ovat loistavia paikkoja esitellä harrastusta. Metsästäjät ovat harrastuksensa asiantuntijoita, joilta löytyy paljon tietoa, taitoa ja erätarinoita harrastuksen esittelyyn. Tarvitaan vaan rohkeutta osallistua.
Piimäjärven Erän Esa Hannonen ja Osmo Niskanen ovat mielissään koululaisryhmän vierailusta.
– Marjo pyrkii oppilaiden kanssa kiertämään useamman seuran majalla. Aina kun meillekin pyyntö tulee, vastaamme kyllä, sanoo varapuheenjohtaja Niskanen.
Yli 140 jäsenen seurassa on viime vuosina saatu muutenkin hyviä uutisia nuorten suunnalta.
– Pitkään oli niin, että nuoria ei liittynyt jäseniksi. Viimeisen kolmen vuoden aikana on kuitenkin koululaisiakin ruvennut tulemaan mukaan seuraan. Tällaiset kouluvierailut ovat meille erittäin hyviä tilaisuuksia, puheenjohtaja Hannonen sanoo.
Kolmen kohdan polku nuorisotyöhön
Näillä askelilla kerrot metsästysharrastuksesta lapsille ja nuorille.
1. Kenen käsi nousee?
Ensin on hyvä kartoittaa, ketkä meistä olisivat sopivia esittelemään riistanhoitoa ja metsästysharrastusta. Kenellä on mahdollisuuksia toimia lasten ja nuorten kanssa?
Aiempi kokemus lasten ohjaamisesta on eduksi mutta ei edellytys. Tärkeintä on, että tekijällä on aikaa ja motivaatiota lasten kanssa työskentelyyn.
2. Kilautetaan koululle
Usein nuorisotyölle löytyy kumppani koulumaailmasta. Yleinen yhteistyömalli on, että riistanhoitoyhdistys on yhteydessä kouluun, jonka jälkeen metsästäjät vierailevat siellä 1–2 oppitunnin verran tai järjestävät toiminnallisen teemapäivän.
Jos tekijöitä piisaa, lapsille ja nuorille voi perustaa erähenkisen kerhon koulupäivien yhteyteen tai niiden ulkopuolelle.
Koulun toiveet ovat yhteistoiminnan lähtökohta: millaisia mahdollisuuksia ja toiveita koululla on? Kun tiedämme kysynnän, voimme sovitella omaa tarjontaamme sitä vastaamaan.
3. Jätä raketit kotiin
Etenkin nuorempien lasten kanssa sisältöä on hyvä ohjata elämykselliseen ja käytännölliseen suuntaan. Mitä kauempana ollaan rakettitieteestä, sitä parempi. Tässäkin ideointi opettajan ja metsästäjien välillä on avain onnistumiseen.
Kouluvierailu voi koostua riista-asioihin keskittyvästä oppitunnista. Vaihtelua kouluarkeen tulee, jos tunti järjestetään luokkahuoneen sijaan lähiluonnossa.
Usein eläimet kiinnostavat lapsia eniten. Tunnilla voi kertoa, mitä oman seudun eläimille tällä hetkellä kuuluu. Mukaan voi ottaa täytettyjä eläimiä tai muita metsästysmuistoja.
Vinkit antoi riistasuunnittelija ja nuorisotoiminnan yhteyshenkilö Jouni Tolvanen Suomen riistakeskuksesta. Riistanhoitoyhdistykset voivat tilata Suomen riistakeskuksesta kouluviemisiä, kuten riistahenkisiä postikortteja, heijastimia tai kyniä.
