Yksi virhe voi muuttaa kaiken

Kun liipaisinta painaa, ei laukausta saa takaisin. Vahinkoja sattuu, mutta meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten paljon niitä tapahtuu.

Haulikko on nopeiden tilanteiden ase ja kohteena on yleensä liikkuva maali, jonka kanssa aikaa on vähän. Juuri tämän vuoksi haulikon kanssa on oltava tarkkana. Väärin käytettynä se on vaarallinen ase.

Vahingonlaukauksen anatomia

Haulikon tehoa kuulee joskus vähäteltävän, mikä on kummallista. Haulikko on yksi lähietäisyyksien vaarallisimmista aseista, alle 30 metrin päästä hauliparvi tekee pahaa vahinkoa. Haulikko-onnettomuudet ovatkin lähes aina vakavia.

Valtaosan onnettomuuksista tuottavat aseen käsittelyvirheet eli turvallisuussääntöjen laiminlyönnit. Se kuuluisa ”lataamaton ase” onkin ladattu. Jos siihen yhdistyy huolimaton heiluminen kohti toista henkilöä, voi tuloksena olla vakava vahinko. Samaan kategoriaan kuuluvat kompastumiset ja aidan ylitykset ladatun aseen kanssa. Neljä turvallisuussääntöä on syytä opetella niin, että ne tulevat selkärangasta.

Toinen asia on oman aseen syvällinen tunteminen. Miten se toimii? Miten sitä on turvallista käsitellä?

Kokemuskin voi altistaa onnettomuuksille

Asia, josta harvemmin puhutaan, on kokemus. Sitä voi olla joko liian vähän tai liikaa.

Kokenut metsästäjä voi kokemukseensa perustuen ryhtyä olettamaan asioita. Se on erittäin vaarallista. Pitkän metsästysuran tehneen pitää varoa liiallista itsevarmuutta ja suhtautua turvallisuuteen nöyrästi. Kukaan ei ole immuuni hölmöilylle.

Kokematon metsästäjä voi tehdä asioita väärin juuri kokemuksen puutteen vuoksi. Into voi ajaa järjen yli. Innokkuudelle on sukua kilpailuhenkisyys, joka voi johtaa onnettomuuksiin: halutaan olla ”jahtikuningas” ja otetaan siksi turhia riskejä.

Ennen jahtia sovitaan säännöt

Passituksessa eli kyttäämisessä asioita voi kontrolloida helpommin. Etukäteen käydään läpi ja sovitaan, mihin voi ampua turvallisesti, missä toverit ovat ja millaisissa tilanteissa ammutaan.

Jos ollaan veneessä, joka ei ole tukeva alusta, on todella syytä sopia selvät säännöt turvalliselle tekemiselle ennen jahdin alkua. Liikkuvassa metsästyksessä haasteena ovat vaihteleva maasto ja nopeasti syntyvät tilanteet. Metsästystoverien sijainnit pitää tietää koko ajan. Muuten riistalaukaukset pitää jättää ampumatta.

Eläinten käytös on pidettävä mielessä. Sorsalinnut ja kyyhkyt lentävät korkealla ja niiden kohdalla laukaus yleensä suuntautuu kohti taivasta. Myös osa kanalinnuista pyrkii ottamaan korkeutta, mutta erityisesti riekko ja pyy luovat vaarallisia tilanteita. Pyyn pärähdys voi suuntautua mihin vain, joskus aivan metsästäjän vierestä. Riekko lentää yleensä matalalla, ja suuntautuessaan metsästystoverin ja ampujan väliin voi tilanne johtaa onnettomuuteen. Fasaaneistakaan ei aina tiedä, mihin ne liikkuvat. Jänis- tai kaurisjahdissakin on omat vaaranpaikkansa, ellei pyyntitapahtumaa suunnitella huolella.

Säännöt kerrataan aina

Seurueen on syytä käydä yhteiset säännöt läpi jokaisella kerralla ja mietittävä etukäteen, mitä ollaan menossa tekemään. Yhä uudestaan ja uudestaan. Olipa kyseessä sitten kyttääminen tai jahti seisojalla tai karkottavalla koiralla.

Sovitaan esimerkiksi, ammutaanko vain ilmassa olevia lintuja tai mihin suuntaan lentävät linnut ovat kunkin sektorilla. Voidaan sopia, että esimerkiksi vasemmalla sivustalla saa ampua vain vasemmalle lentävää, poispäin lentävää tai selvästi ketjun ylittänyttä lintua taaksepäin.

Pukeutumisestakin on hyvä puhua etukäteen. Piiloutuminen ei ole tarpeen pomppulintujahdissa. Päinvastoin siinä on syytä lisätä metsästäjän näkymistä. Monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa lintujahdeissa vaaditaan oranssi vaatetus ja käytännössä kaikki metsästäjät sitä käyttävätkin. Saman soisi yleistyvän Suomessa.

Ja sitten ne viinakset. Ne jätetään siihen aikaan, kun aseet on pantu pois, sauna lämpiää, eikä yhtäkään laukausta ammuta kuin sormella. Päihtyneenä metsästäminen lisää onnettomuusriskiä. Onneksi siinä kulttuuri on parantunut vuosien saatossa merkittävästi.

Näön ja kuulon suojaaminen on viisasta

Kuulosuojaimia on nykyään monenlaisia ja ampujanlaseja saa myös vahvuuksilla. Lasien hankinnassa kannattaa olla tarkkana. Esimerkiksi kaverini silmiin osui haulien ohella lasien sirpaleita. Lasien luokitus onkin syytä tarkastaa ennen ostamista. Jos lasien luokka on Z87, suojaavat ne hauleilta.

Asenne ratkaisee

Turvallinen jahti riippuu metsästäjän henkisistä ominaisuuksista ja erityisesti asenteesta. Rauhallisuus ja maltti pitää säilyttää jokaisessa tilanteessa. Isäni tähdensi aikoinaan, ettei luotia tai haulia saa koskaan takaisin piippuun.

Kiire on onnettomuuksien äiti. Se pitää jättää kotiin yhdessä kilpailuhenkisyyden kanssa. Jahti ei ole kilpailu suurimmasta saaliista. Ahneus on viides kuolemansynti ja jahdissa se on sitä joskus kirjaimellisesti. Jos yritetään ehtiä ensin, syntyy väistämättä riskitilanteita. Esimerkiksi oma korvani soi pitkään, kun fasaanijahdissa selkäni takana kulkenut ”ehti ensin”.

On myös osattava sanoa “ei nyt”, jos tietää olevansa huonossa terässä. Eli ei ammuta, jos on väsynyt, hermostunut, päihtynyt tai keskittymiskyvytön.

Oikea asenne on asettaa toisten turvallisuus oman onnistumisen edelle. Kun ollaan liikkeellä, on jatkuvasti pidettävä mielessä turvallisuussäännöt, yhdessä sovitut asiat ja ympäristö: missä ovat muut ihmiset, missä koirat, mikä on turvallinen ampumasuunta.

Turvallisuutta ei voi ulkoistaa

Kaverini joutuu nyt rakentamaan koko elämänsä uudelleen. Tapaus koskettaa paitsi häntä, myös hänen perhettään ja lähipiiriään. ”Luulin sen olevan tyhjä” tai ”en huomannut” ei yksinkertaisesti riitä. Jokaisen on oltava vastuullinen teoistaan.

Ampumaradalla kohtasin kerran vanhemman miehen, haulikkomiehen kiireestä kantapäähän. Hän istui penkillä katsellen muiden touhuja ja tuuletteli jalkojaan kauniina kesäpäivänä. Oikeassa jalassa ei ollut lainkaan varpaita. Kun kysyin mitä oli tapahtunut, vastaus pysäytti minut. Haulikko oli lauennut ja leikannut varpaat pois. Hän oli luullut, muttei tiennyt. Luulo vei varpaat.

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Kerro kommenteissa.