Ukin jalanjäljissä uusiin seikkailuihin
Jokainen metsästäjä muistaa ne hetket, kun palo luonnossa kulkemiseen syttyi. Kulmakivet, jotka auttoivat luomaan minusta metsästäjän, ovat ukki ja Riku.
Ukkini Paavo Timosen ja Riku-koiran kanssa opin tiiviin yhteistyön koiran ja omistajan välillä ja koin ensimmäiset metsästysretkeni ja saaliini. Paavo-ukki oli kulkenut metsällä jo nuoresta asti, ensin yksin, sitten koiran tai seurueen kanssa. Hän oli osa muuttuvaa metsästyskulttuuria ja jakoi mielellään tarinoita vuosikymmentenkin takaa.
Minulle, joka rakasti viettää isovanhempien kanssa aikaa, luonnon tärkeys ja sen arvostaminen tulivat selväksi jo lapsena. Olin aina kiinnostunut lähtemään ukin mukaan metsäretkille, mutta jossain vaiheessa pelkkä seikkailunhimo vaihtui oppimisen haluun. Ukki otti tehtäväkseen opettaa sen, minkä hän oli nuorena oppinut muilta metsästäjiltä. Kuljin ukkia seuraten ensimmäiset metsästysretkeni ilman asetta tai reppua. Suoritin 14-vuotiaana metsästyskortin ja täytettyäni 15 vuotta hain aseen rinnakkaislupaa.
Parhaat opettajat: Ukki ja Riku
Kun olin 8 vuoden ikäinen, ukki toi kotiin uuden metsästyskaverin, suomenpystykorvan Rikun. Olen aina rakastanut eläimiä, mutta vasta myöhemmällä iällä tajusin koiran merkityksen metsästäjälle. Ukin ja Rikun yhteistyö oli kaunista katsottavaa. Lempeän ja hupaisan touhun sekaan mahtui niin kurinpitoa kuin valtavia ylistyksiäkin. Heidän kanssaan metsästäessä opin paljon uutta: kärsivällisyyttä ja yhteisymmärrystä.
Aloin vanhempana kulkemaan Rikun kanssa pidempiä lenkkejä myös yksin. Ukki jätti minut Rikun kanssa kauemmas, ajoi auton määränpäähän ja odotti minua nuotiolla. Opin näillä reissuilla luottamaan itseeni suunnistuksen ja koiran kanssa kulkemisen suhteen. Syksyllä 2022 ammuin ensimmäisen lintuni Rikun haukkuun ja ensimmäinen asia, mitä ajattelin: “Nyt kyllä pitää soittaa ukille”.
Nuotiolla hiljeni
Ukki nukkui pois lokakuun lopulla 2024. Silloin tajusin, kuinka paljon toisen ihmisen palo ajoi minuakin nousemaan sängystä aikaisin aamulla ja lähtemään metsälle. Metsästäminen jäi väliaikaisesti tauolle minun, mutta myös Riku-koiran isännän kaipuun takia. Touhusimme koiravanhuksen kanssa kaikenlaista metsästyksen ulkopuolella heinäkuuhun 2025 asti, jolloin myös Riku liittyi Ukin seuraan paremmille metsästysmaille.
Katsoessani nyt menneisyyteen, arvostan ja vaalin kaikkea mitä ukki ja Riku yhteisillä metsäretkillämme opettivat minulle. Jaettu taito ja tieto sekä kerrotut tarinat rakensivat minusta luontoa ja perinteitä kunnioittavan metsästäjän, joka on valmis jatkamaan seikkailujaan uudessa seurassa.
Uudet seikkailut odottavat
Nyt uutta suuntaa etsivänä olen päätynyt kokeilemaan myös uusia, minulle vieraita metsästystapoja kokeneemman väen seurassa. Viime syksynä istuin ystäväni Krista Suorsan kanssa ensimmäistä kertaa teeripassissa ja tammikuussa hän esitteli minulle latvalinnustuksen saloja. Olen keskustellut somesta tai metsästysseurasta tuttujen metsästäjien kanssa ja etsinyt mahdollisuuksia päästä tutustumaan myös muiden koirien kuin pystykorvien toimintaan metsällä.
Hirvenmetsästyksen jatkuessa omalla painollaan, olen kuitenkin salaisesti toivonut ja etsinyt itselleni ikiomaa pikinokkaa jatkamaan Rikun perintöä lintumetsien samoajana.
Kuka on ollut sinulle tärkeä opastaja omalla eräpolullasi? Kerro kommenteissa.
Toimitus kiittää Siiriä ja toivottaa hänelle menestystä elämään ja eräpolulle! Siirin seikkailuja voi jatkossa seurata Instagramissa @siirukka05