”Sydän hakkasi tuhatta ja sataa”
Turkulaisen Marko Heikkisen ensimmäinen onnistunut riistalaukaus osui iltalennolla liitävään sepelkyyhkyyn.
Monelle sepelkyyhkyjahdin aloitus 10.8. tarkoittaa metsästyskauden aloitusta. Marko Heikkiselle tuo päivämäärä on jäänyt mieleen hetkenä, jolloin oma metsästysharrastus otti harppauksen eteenpäin: Hän sai tiputettua ensimmäisen riistaeläimensä.
– Oltiin viime vuonna iltalennolla. Tarkkailin horisonttia, jospa kyyhkyt tulisivat lepopuille, Heikkinen kertoo.
Pellonlaidalla, katajikon suojissa, sijaitsevan kyttäyspaikan Varsinais-Suomen Yläneellä oli valinnut Heikkisen appiukko, jolla oli pitkältä ajalta paikallistuntemusta. Appiukolta Heikkinen oli alkujaan saanut kipinän metsästykseen. Hän oli aluksi kiertänyt appiukon mukana metsillä pari vuotta, kunnes kypsyi päätös aloittaa itsekin metsästys. Kesällä suoritetun metsästäjätutkinnon jälkeen alkoi kauden odotus.
Levoton koira ja varma laukaus
Heikkinen joutui jonkin aikaa odottamaan kyyhkyjen saapumista. Odottaminen oli varsin hektistä, sillä mukana ollut kokematon, iso ja vaalea kultainennoutaja ei malttanut pysyä paikallaan. Tästä huolimatta lopulta yksi sepelkyyhky ilmestyi näköpiiriin ja liisi puun latvaan vain 20 metrin päähän.
– Kyllähän se jännitti suuresti, suuta kuivasi ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa, Marko Heikkinen muistelee tapahtumia.
Hän otti linnun hitaasti tähtäykseen, poisti varmistimen ja veti liipaisimesta ilman epäröintiä. Lintu tippui.
– Adrenaliiniryöppy oli vahva. Tuntui kuin olisin toiminut autopilotilla. Tiesin, mitä tehdä, enkä alkanut häsläämään.
– Hienoa se oli. Tuli sellainen ylpeydentunne, mitä on vaikea selittää.
Koira otti nätisti linnun suuhunsa ja kantoi sen ehjänä ampujille.
– Seuraavat riistalaukaukset tuntuivat jo tyystin erilaisilta. Laukauksiin sai mukaan rentoutta. Päivän aikana saadut linnut päätyivät ”pulupataan”.
Sittemmin Heikkinen on käynyt ahkerasti, lähes joka viikko, ampumassa skeettiä ja hionut tekniikkaa ja todennäköisesti pulupataa keitellään tulevanakin syksynä.
