Supikoiran pintapyynti – tehoa haaskakameraverkostolla

Pintapyyntiä voi toteuttaa täsmäpyyntinä, jossa lasketaan koiria tuoreisiin tilanteisiin mahdollisimman korkein onnistumisprosentein. Menetelmä perustuu kattavaan haaskaverkostoon. Haaska jokaista neliökilometriä kohden ei ole liioittelua, jotta mahdollisimman moni aluetta asuttava supikoira vierailisi ainakin jollain niistä. Haaskat varustetaan lähettävillä riistakameroilla. Kameroiden avulla opitaan kellonajat, jolloin koirakoiden kannattaa olla öisin lähtövalmiudessa ja osataan resursoida käyttöön riittävä määrä koiria ja pyyntiöitä.

Jotta mahdollisimman moni koiran irrotus tuottaa tulosta, kannattaa haaskat sijoittaa harkiten. Helmi-vieraspetohankkeessa on sovellettu pitkän linjan pintapyytäjän, riistasuunnittelija Tomi Nevalaisen hyviksi osoittautuneita oppeja: Pysäköintipaikan on hyvä sijaita kohtuullisen lähellä haaskaa, mutta silti katveen, kuten korkean kummun tai tiheän metsän takana. Näin koira päästään irrottamaan supikoirien vielä ollessa haaskalla tai sen lähellä. Mitä nopeammin koira tavoittaa ja pysäyttää supikoirat, sitä varmemmin lähtö onnistuu ja sitä useampia lähtöjä ehditään saman yön aikana ottaa.

Tutustuta koira haaskapaikkaan

Haaska sijoitetaan niin, etteivät supikoirat ehdi paeta koiraa läheltä löytyviin luoliin tai louhiin. Myös hyvin upottavien mutalikkojen lähistöjä kannattaa välttää.

Koirat on hyvä tutustuttaa haaskoihin etukäteen. Kun koira muistaa missä mikäkin haaska sijaitsee, se osaa lähteä parkkipaikalta heti oikeaan suuntaan ottamaan vainun. Hyvät ja parhaiten toimivat paikat vakiintuvat kokeillen.

Pintapyyntihaaskoja voi sijoittaa myös peitteisen kasvuston tai puuston sisään, jolloin aratkin supikoirayksilöt uskaltautuvat käyttämään niitä. Vakiintunutta haaskaverkostoa voi täydentää väliaikaisilla ”pikahaaskoilla”. Haaskamateriaaleiksi soveltuvat hyvin riistaeläinten teurasjätteet, kolarieläimet sekä kala. Mikäli operoidaan paljon retkeillyillä tai asutuilla alueilla, esteettisempänä haaskatarpeena toimii tarvittaessa koirannappula, sekä syksyisin vaikkapa omenakasa.

Haaskakameraverkostoon kannattaa panostaa

Teiden varsilla lampuin tai lämpökameroin tapahtuva etsiskely saattaa olla tehotonta harvan supikoirakannan alueella suhteessa ajankäyttöön ja polttoainekuluihin. Vapaahaussa etenkin kevätkaudella on riski, että supikoirat aistivat maastossa liikkuvan koirakon ja painuvat turvaan ennen kuin koira edes ehtii jäljille. Nämäkin menetelmät toimivat alkukaudesta ja tietysti silloin, kun supikoirakanta on runsas. Supikoiria kannattaa etsiä lamputtaen esimerkiksi puiduilta nurmi- tai viljapelloilta sekä marjaviljelmiltä.

Jo tehopyydetyllä seudulla on tarpeen panostaa täsmäpyyntiin haaskakameraverkosto rakentaen, jolloin valvomiset palkitaan paljon todennäköisemmin. Haaskakameraverkosto tarjoaa hyvän tiedon alueen ajankohtaisesta supikoiratilanteesta ja mahdollistaa uusien supikoiratulokkaiden nopean poiston.

Hyvä ja ahkera pohjatyö on tässäkin lajissa onnistumisen edellytys. Jatkuvassa ruuassa pidetty, alueen hyvin kattava kamerahaaskaverkosto motivoi pintapyytäjiä jatkamaan harvennetunkin kannan alueilla työtä, koska valvomista ja vapaa-aikaansa voi pintakoirakko tällöin käyttää joustavasti. Kamerakuvia ja tilanteita voi odotella makkaratulilla tai huoltoasemalla pullakahveilla. Lähdöt saattavat onnistua jopa kotisohvalta käsin. Mikäli haaskaverkosto hiljenee täysin, sitten vain laajennetaan aluetta. Näin pyydettävä ei koskaan lopu.

Motivaatio ratkaisee

Kun Helmi-vieraspetohankkeen pyyntejä aloiteltiin 2021–2022, useimmilla kohteilla supikoirasaalista kertyi runsaasti pyyntitavoista riippumatta. Sovellettuja pyyntimuotoja merkittävämpää oli hankepyytäjien ahkeruus. Onnistumisen avaimia ovat poikkeuksetta olleet motivoituneet pyytäjät ja aktiivinen pyyntiryhmän johtaja.

Mitä pidemmälle supikoirakannan leikkaamisessa alueella päästään, sitä merkittävämmäksi pyyntimuodoksi nousee edellä kuvailtu täsmäpyynti pintakoirilla. Malliesimerkki tällaisesta on Nummi-Pusulan Koisjärvi, jossa aktiivinen pintapyynti on edesauttanut maakunnan Helmi-hankekohteista kaikkein alhaisimman supikoiraindeksin saavuttamista – vaikka lähtötilanteessa kohde oli koko valtakunnan pahimpia supikoiratihentymiä.

Hankkeen edetessä saadaan kokemuspohjaista tietoa siitä, kuinka intensiivistä pyyntitoiminnan tulee olla, jotta tärkein onnistumisen mittari – linnuston toipuminen – on tulevaisuudessa todennettavissa. Alustavasti esimerkiksi Uudenmaan perinteisissä supikoiratihentymissä Turun yliopiston seuraamat tiheysindeksit osoittavat kohteilla huomattavaa kannanlaskua ja keinopesäkokeissakin munat säästyvät aiempaa selvästi paremmin. Supikoiran merkitys aiemmin merkittävimpänä munien tuhoajina tippui hoitokohteilla jo huomattavasti esimerkiksi varislintuja vähäisemmäksi.

Voitko olla ylpeä oman metsästysalueesi supikoiratilanteesta ja oman metsästysseurasi vastuunkannosta riistan- ja luonnonhoidon osalta? Mikäli supikoira on alueillasi yhä tavanomainen näky riistakameroissa tai autonvaloissa, pintapyynnin edistäminen on ensimmäinen asia, josta kannattaa ratkaisua hakea. Olisivatko tulevan syksyn hirven- ja peuranmetsästyksen suolikasat sekä teurasjätekuopat heti syytä hyödyntää ja varustaa ne lähettävin riistakameroin?

Pintapyyntikoiraa ei ole karvoihin katsominen

Myös sekarotuiset toimivat pintapyynnissä ja sellaiseen itsekin aikoinani päädyin. Ajatus oman pintapyyntikoiran hankinnasta vahvistui luolapyyntien sivutuotteena.

Luolapyynti on tehokasta luolien ollessa asuttuja, mutta monena lämpimänä talvena supikoirat juoksentelivat pinnalla tammikuussakin. Luolakoirien kaveriksi suunnittelin ottavani suomenpystykorvan, sillä lapsuudenkodissani sellainen pysäytti supikoiran pihamme marjapuskan alle heti ensikohtaamisella.

Marjapuskaepisodista yli kolme vuosikymmentä myöhemmin minulle tarjoutui mahdollisuus saada pentu itäsiperianlaikan ja karjalankarhukoiran vahinkopentueesta. Olin nähnyt molempia rotuja petopyynneissä, joten ajatus suomenpystykorvan hankkimisesta jäi tulevaisuuteen. Meille muuttanut pentu sai nimekseen Remu.

Selvää on, ettei monirotuisilla ole asiaa Kennelliiton kokeisiin eikä näyttelyihin, vaan tarvinneeko kaikkien käydäkään? Käytännössä pysäyttävistä koirista on kuitenkin vaikeaa löytää vain ja ainoastaan petojen pyyntiin jalostettua puhdasta rotukoiraa. Hyviä ajavia koiria löytyy kyllä, mutta sellaista en nyt havitellut. Tarpeeni muodostui pimeällä tapahtuvista pyynneistä, joissa ääneen ajavat koirat eivät aina ole omimmillaan. Erityisesti supikoirapariskunnan löytymistä ja pysäyttämistä helpottaa, kun koira ei volise seuraamisen aikana. Se onnistuu sekuliltakin.

Rotuhygieenikkojen ei tarvitse huokaista. En ole jalostustyötä tekemässä tai uutta rotua keksimässä, vaan vastaamassa tarpeeseen löytää potentiaalinen petokoiran pentu pintapyytäjille.

Remu näyttää nauttivan leipätyöstään supikoiran pintapyynneissä. Kelpaavat sille toki tarvittaessa muutkin pedot ja nuorempana olisi ollut vetoa muullekin riistalle, mutta hoksaavaisena koirana se nopeasti huomasi, mikä isäntää kiinnostaa ja mikä ei. Lukuisilla riistakameralähdöillä vahvistettiin yhteistä tahtotilaa hakea supikoiraa sotkeutumatta muuhun. Pintapyynti on tehokasta ja mukavaa silloin, kun ei tarvitse stressata, hairahtaako koira sorkan tai jänisten perään.

Kuluneena keväänä Remu löysi itselleen morsmaikun päijäthämäläisestä petojen kauhusta Raikusta, itäsiperianlaikan ja harmaan norjanhirvikoiran yhdistelmästä. Syvällisen pohdinnan jälkeen koirien romanttiselle kohtaamiselle oli omistajilta täysi siunaus. Kahdelle tervepäiselle ja hyvälle sekarotuiselle pystykorvalle syntyi kesällä yhdeksän pentua.

Minulla on kaksi puhdasrotuista terrieriä luolakoirana ja yksi puhdas noutaja lintuhommiin, mutta ei vielä puhdasta pintakoiraa petotyöskentelyyn. Olisiko jollain puhdasrotuisten kasvattajalla sellaista tarjota kysyjille? Toisille hirvi, lintu tai jänis kun on korkeintaan lisämauste.

Ilkka Järvinen

Kattava riistakameraverkosto tehosti pyyntiä Rantasalmella

Rantasalmella Putkilahden Helmi-hoitokohteella pintapyyntiä on saatu organisoitua ja tehostettua entisestään ja se ulottuu yli seurarajojen.

Helmi-hankkeelta saadut riistakamerat ja haaskatarpeet ovat olleet yksi suurimmista pyynnin tehostajista, mutta tärkeintä on ollut motivoitunut ja tiivis ryhmä, joka on pystynyt suunnittelemaan pintapyyntiverkoston kolmen seuran alueelle.

– Kattavan haaskakameraverkoston avulla supikoirien liikkeistä on saatu tietoa reaaliajassa ryhmän sisällä ja se on tehostanut ajankäyttöä merkittävästi. Nopeat täsmälähdöt ovat lisänneet saalisvarmuutta ja siten poistettujen supikoirien määrä on lisääntynyt paljon, kertoo pyyntiryhmänjohtaja Jani Auvinen.

Auvisen mukaan kattavan haaskakameraverkoston avulla supikoirakannan arviointi alueella on parantunut. Monesti on tullut yllätyksenä se, että haaskalta poistetun pariskunnan jälkeen paikalle ilmaantuu nopeasti uusi pariskunta eli haaskalla onkin käynyt useampi supikoirapari yhden sijaan.

Auvisen mukaan kattavan haaskaverkoston perustamisessa tärkeää on paikallistuntemuksen omaavat henkilöt, jotta haaskat perustetaan sopiviin paikkoihin. Aktiivinen syötittäminen sekä valmius vaihtaa haaskapaikkaa ovat tärkeitä haaskojen pidossa. Lisäksi haaskojen pidossa on oleellista helppo tavoitettavuus, jotta haaskoja on tehokasta huoltaa. Myös koirien turvallisuus sekä maanomistajien kanssa sovitut pelisäännöt on huomioitava.

Vaikka pintapyynti on oikein toteutettuna erittäin tehokas pyyntimuoto, Auvinen muistuttaa alueellisen supikoirakannan hallitsemiseen tarvittavan silti muitakin toimivia pyyntimuotoja.

Veijo Kröger

Mitä haluaisit tietää lisää pintapyynnistä? Kommentoi alle!

Lämpökameralla lisätehoja

Usein pintapyynnissä supikoiraparin puolisko, jota koira ei seuraa, hakeutuu päinvastaiseen suuntaan harhauttaakseen koiraa. Mikäli koiranohjaajalla on pintapyynnissä kaveri mukana, tällaiselle ”passihenkilölle” jää aktiivinen rooli seurata koko ympäristöä toisen supikoiran havaitsemiseksi.

Jahtikaverin mahdolliset havainnot nopeuttavat tuplan löytymistä, kun koiralla ei tarvitse haetuttaa kuuminta hajujälkeä jälkikentästä, jota haaskan ympärille muodostuu.

Viime syksyn hankepyynneissä kokeiltiin pintapyyntiä pienissä porukoissa. Hankkeella oli lainata lämpökameroita niin, että niitä voitiin käyttää useita samanaikaisesti.

Lämpökameroiden ja porukkapyynnin avulla saatiin saaliiksi sellaisiakin pariskuntia, joista vain toinen näyttäytyi kameraan toisen jäädessä piiloon. En olisi välttämättä laskenut koiraa uusintahakuun vain yhden kameravierailijan perusteella. Muiden tekemät aktiiviset lämpökameratarkkailut kuitenkin paljastivat nuo piilottelevat ”lesketkin”.

Lämpökameroiden avulla saadaan ympäristöstä muutakin arvokasta tietoa. Niillä voidaan lisätä koiraturvallisuutta sekä minimoida mahdollisia lieveilmiöitä. Syksyn Helmi-pyynneissä havaitsimme lämpökameralla suden alueelta, jonne olimme juuri laskemassa kaksi koiraa vapaaseen hakuun. Koirat jäivät tietysti irti laskematta.

Hyvät pintakoirat eivät petojahdeissa hairahda sorkan tai jäniksen perään. Nuorten koirien koulutusvaiheessa lämpökameroista saadaan hyvää apua, kun pystytään ennalta poissulkemaan irtilaskut muiden eläinten kuin supikoirien perään. Kokeneella petokoiralla voi huoletta pyytää pedot pois aivan sorkkalauman jaloistakin, mutta nuorella koiralla kannattaa harjoitukset tehdä vahingot minimoiden.

Ilkka Järvinen