Sorsalammen baletti
Metsälle lähtiessä yhdenkin asian unohdus voi muuttaa reissun luonteen. Vaikka näin kävisi, voi jäädä kivoja muistoja ja retki olla onnistunut ilman saalista.
Aurinko oli jo laskemassa. Piti toimia ripeästi, sillä halusimme lähteä vielä käymään sorsalammella. Mukaan Hilla-koira sekä iltapalaa. Kiireen tuntu hävisi vasta, kun huristelimme isäni kanssa määränpäähän kauniin taivaan alla.
Ennen rantautumista kysyin, pitäisikö Hilla laittaa hihnaan. Pelkäsin, että se lähtisi omille poluilleen karkottamaan sorsia. Isä piti koiraa sen verran kokeneena, että se tietäisi kyllä, miten toimia. Hillalle kävi ilmeisesti pieni väärinkäsitys: kun vene oli tarpeeksi lähellä rantaa, koira ampaisi heti matkaan ja juoksi lammelle lätistelemään ja ratsaamaan puskia pitäen huolta, ettei yksikään lintu erehtyisi jäämään.
Perillä huomasin, että kuulosuojaimet unohtuivat. Toisen piiput jäisivät siis kylmiksi, jos tilanteita tulisi. Onneksi selkkaus ei paljoa haitannut. Ajatuksemme oli muutenkin jäädä passiin, eikä kahta ampujaa tarvittaisi.
Onni onnettomuudessa
Olimme istuneet jo hyvän aikaa, eikä lintuja ollut näkynyt. Söin rauhassa jogurttia, kun keskelle lampea pyrähti kolme nuorta heinäsorsaa. Olimme aivan paikoillamme, ja tällä kertaa koirakin malttoi mielensä. Sorsat eivät huomanneet meitä, mutta ne uivat kaislikon taakse pois näköpiiristä. Odotimme, jos ne uisivat taas lammen keskelle. Kun mitään ei kuulunut, menin varovasti lähemmäs kiikaroimaan. Palattuani kerroin isälle, ettei lintuja näkynyt.
Olin juuri istahtamassa takaisin passiin, kun näin kaikki kolme sorsaa, nyt todella lähellä. Ikään kuin ne olisivat kulkeneet perässäni. Otin haulikon, mutta olin epävarma, kantaisiko laukaus sorsille asti. Kysyin asiaa isältä useamman kerran, mutta hän piti sormia korvissaan eikä kuullut mitään. Itselläni oli ainoat kuulosuojaimet.
Ampumatilanne meni ohi, mutta aivan toisenlainen näytös alkoi. Sorsat uivat aivan nipussa, ja pyllistivät meille aina yksi kerrallaan tai kaikki yhdessä etsien vedestä ruokaa. Meille tämä näytti kuitenkin luodulta koreografialta, jota ne esittivät meille ilkkuen. Musiikki vain puuttui taustalta. Tätä jatkui todella kauan.
Kuulin isän nauravan takanani, ja yritin itsekin pidätellä naurua. Lopulta palasin takaisin huvittuneen isäni luo ja lähdimme kotiin. Illassa oli ollut jo viihdettä ja kommelluksia kerrakseen. Kotona nauroimme vielä yhdessä tilanteelle, ja olin iloinen, etten ollut ampunut ja kaikki oli mennyt niin kuin oli. Muuten olisi jäänyt hieno show näkemättä.
