Sorsakaaveet järjestykseen
Muutaman vesilintukaaveen kuljettaa ja säilyttää miten vain, mutta suurempi määrä vaatii organisointia. Puhumattakaan painoista ja painonaruista, jotka sotkeutuvat helposti toisiinsa. Miten kaaveita olisi parasta kuljettaa ja miten ne saadaan parhaiten käyttöön vesillä?
Omat kaaveeni olivat pitkään jatkuvassa sekasorrossa sullottuina muovipussiin tai -säkkiin, painonarut yhtenä myttynä. Jokainen reissu alkoi narujen selvittelyllä ja pahimmillaan uusien asentamisella. Tässä ei auttanut kaavenarun kieputtaminen sorsankuvan kölin ympärille, koska iloisessa sekamelskassa narut purkautuivat ja sotkeutuivat toisiinsa.
Ahaa-elämys syntyi lopulta kokeneemman vesilinnustajan avustamana. Hän sai minut miettimään kriittisesti, miten syvässä vedessä kaaveita pidetään ja varustamaan kaaveet juuri ja juuri tarvittavaan syvyyteen riittävillä painonaruilla.
Myös vesistön kasvillisuus kannattaa huomioida – monella vesialueella pintakasvillisuutta on niin runsaasti, että kuvat pysyvät sijoillaan ilman ankkurointia. Ankkurointitarpeeseen vaikuttaa myös tuuli ja vesistön pohja. Pienissä sisävesissä metsästävä pärjää kevyillä painoilla, mutta merilinnustaja tarvitsee narun päähän enemmän tavaraa, jotta tuuli ja mainingit eivät vie kaaveita.
Valitse siis paino ja painonarun pituus tarpeen mukaan. Ylimääräinen on turhaa ja aiheuttaa vain sotkua.
Kuminauha ja L-paino
Painoihin ja niiden kiinnitykseen on syytä uhrata muutama ajatus ennen tarvikeostoksille marssimista. Naru ja paino on saatava kierrettyä kaaveeseen niin, ettei se oikene itsekseen ja sotkeudu muihin.
Mikäli kölin korkeus sallii, yksi vaihtoehto on käyttää kaavenarua, jonka päässä on joustava kuminauha, ja sen päässä L:n muotoinen paino. Painonaru kierretään kölin ympäri ja kiinnitetään köliin päätyyn L-painon sakaralla.
”Teksasin takila”
Todellisen patenttiratkaisun etsijä voi tutustua “Texas Rig” -nimiseen ratkaisuun, jossa painonaru on päällystettyä teräsvaijeria. Vaijerin kummassakin päässä on silmukka ja liukupaino kulkee vapaasti pitkin vaijeria, kuten myös lukkoleikari, jolla vaijeri on kiinnitetty kaaveeseen. Kaaveet kerätään kuljetukseen kiinnittämällä ne vaijerin päässä olevasta silmukasta karbiinihakaan, ja puretaan vesille napsimalla yksi kerrallaan irti hakasesta ja heittämällä paikalleen. Liukupaino ja vaijeria pitkin liukuva lukkoleikari pitävät huolen siitä, että kaave ja paino asettuvat oikein ja vaivatta vesille.
Kaavekassit
Lokeroidussa kaavesäkissä on jokaiselle kuvalle oma lokeronsa. Niissä painonarut eivät sotkeudu, vaikka kieppi purkautuisi kölin ympäriltä. Lokeroitu säkki pysyy ryhdissä ja on helppo pakata auton peräkonttiin ja nostaa veneen pohjalle. Kassi pitää myös suuremmat kaaveet paikoillaan ja helpottaa niiden liikuttelua huomattavasti.
Mikäli ei tarvita lainkaan painonaruja, voi kuvat nakella huoletta suurempaan kaavesäkkiin. Tähän tarkoitetut säkit on usein valmistettu verkkokankaasta. Se päästää kaaveet kuivumaan, mutta kestää suuremmankin määrän sorsankuvia. Ratkaisu toimii esimerkiksi Texas Rig -painotetun kaavenipun säilytyksessä. Sorsankuvat tiputellaan säkin pohjalle ja karbiinihaka jätetään säkin suulle helposti saataville.
Mikä parasta, sopivassa säkissä kaaveet säilyvät sekä kauden aikana että kauden ulkopuolella.
Säästää aikaa ja hermoja
Sorsankuvia tarvitaan vaihtelevia määriä kauden ajankohdasta ja ympäröivistä olosuhteista riippuen. Kaaveiden käytön pitää olla helppoa ja sujuvaa, ja ne on saatava varastoitua järjestyksessä, muutoin arvokkaat pyyntihetket valuvat ylimääräiseen selvittelyyn ja näpertelyyn.
Omalla kohdallani kaaveiden käyttö muuttui radikaalisti kaavekassien ja parempien painotusratkaisuiden myötä. Suosittelen aiheeseen panostamista, erityisesti jos vesilinnustus ajoittuu elokuun 20. päivän lisäksi myöhempiinkin ajankohtiin. Loppukauden kylmissä keleissä, muuttosorsia pyydettäessä, kaaveita harvoin on liikaa, ja niiden asettelun ja pois purkamisen on onnistuttava helposti.
