Rihlakon kohdistaminen täyteiselle
Täyteisen käyttämiseen liittyy usein kohdistusongelmia. Onneksi ainakin osa ongelmista on ratkaistavissa.
Haulikkorihloja valmistetaan rinnakkais- ja päällekkäispiippuisina, luotipiippu ylä- tai alapuolella. Oleellisin ja aseen käyttäjään eniten vaikuttava ero on, voidaanko luotipiippua säätää vai ei.
Täyteiskäytössä säädettävät piiput ovat ykkösvalinta, kakkosena vapaasti värähtelevä luotipiippu ja vasta viimeisenä yleisimmin valmistettu versio, jossa piiput on juotettu toisiinsa kiinteästi lähes koko pituudeltaan.
Jälkimmäisessä tapauksessa ainoa keino vaikuttaa osumapisteisiin on eri patruunoiden kokeileminen. Suosittelisinkin kiinteäpiippuisia yhdistelmäaseita täyteiskäyttöön vain patruunansa itse lataavalle metsästäjälle.
Haulikkorihla ilman säätöjä
Kiinteä piippurakenne eroaa muista selvimmin siinä, että osumapiste muuttuu nopeasti ammuttaessa joka laukauksella. Luotipiipun sijainnista riippuen osumat alkavat heti nousta tai laskea 5–10 cm askelmin (100 metrin etäisyydeltä). Alapuolella sijaitseva luotipiippu tavallisesti nostaa osumia ja yläpuolella laskee. Sama vaikutus on täyteisellä ja vastaavasti rinnakkaisella osumat siirtyvät sivulle.
Aseen omistajan on syytä tietää, kuinka suuri muutos on ja mihin suuntaan, sillä metsästystilanteissa joudutaan silloin tällöin ampumaan parikin nopeaa laukausta. Vikkelimmät ehtivät lataamaan useammankin.
Kiinteillä piipuilla eri latausten osumapiste-erot ovat suuria ja piippujen ampumajärjestys voi vaikuttaa osumiin. Kohdistettaessa tuleekin päättää, kummalla piipulla yleensä ammutaan ensin. Kohdistus tehdään samoin kuin metsästystilanteessa; ensin toinen piippu ja toinen heti perään. Aseen annetaan jäähtyä täysin ennen seuraavaa kahden sarjaa.
Kohdistuksen jälkeen tarkistetaan, kuinka piippujen ampumajärjestyksen muuttaminen vaikuttaa osumiin.
Aseissa, joissa ei ole säätöä, mutta luotipiippu on vapaasti värähtelevä (esimerkiksi vanhemmat Tikat, Valmet Leijona, Baikal Taiga) ampumajärjestyksen muuttaminen tai usean laukauksen ampuminen ei yleensä muuta juurikaan osumapistettä.
Näiden aseiden luotipiipusta on suhteellisen helppo tehdä säädettävä. Aseseppä voi tehdä säädön keskelle piippua, suupuolelle tai molempiin. Samalla piippuja voidaan tarvittaessa lyhentää ja lisätä haulipiippuun vaihtosupistajat. Jos piipunseinämät ovat liian ohuet tavanomaisille supistajille, voidaan piippu holkittaa tai asentaa ohutseinäiset (Thin Wall) supistajat. Näihin on saatavana myös teräshaulisupistaja, jota voidaan käyttää myös täyteisille.
Haulikkorihla säädettävillä piipuilla
Kun luotipiippu on säädettävä (esimerkiksi Valmet 412, Verney-Carron Sagittaire), kohdistaminen helpottuu huomattavasti, eikä piippujen ampumajärjestyksellä ole yleensä väliä.
Tilanne muuttuu vasta, jos piippuja joudutaan säätämään niin paljon, että säätövarat alkavat loppua. Tällöin kova jännitys vie asetta lähemmäs kiinteiden piippujen toimintaa. Näissä tapauksissa kannattaa vaihtaa luotipiipun latausta tai täyteistä niin, että päästään helpottamaan piipun jännitystilaa.
Teoriaa ja käytäntöä
Teoriassa patruunan tehon / nopeuden lisäämisellä piiput alkavat ampua ristiin ja päinvastaisessa tapauksessa erkanevat toisistaan. Tätä voi hyödyntää kohdistuksessa. Tosin monissa aseissa tämä ei käytännössä toteudu ja asia vaatii enemmän kokeiluja.
Teoriassa täyteiset toimivat vastaavalla tavalla, mutta pitkän piippuajan vuoksi rekyylin vaikutus sotkee tilannetta. Myös patruunapesän ja piipun viat sekä supistajat saattavat muuttaa tilanteen todella sekavaksi.
Onkin selvintä ensin kokeilla, mitkä täyteiset käyvät aseessa parhaiten (minimi kolme laukausta 50 metrin ampumaetäisyydeltä). Jollei riittävää käyntiä löydetä, on syytä tutkia asetta. Ylimeno voi olla liian jyrkkä, patruunapesä vinossa piippulinjaan nähden tai patruunapesä väljä. Myös vaihtosupistin on usein vinossa, joskus jopa niin paljon, että täyteisten ampuminen rikkoo aseen lyijyn kertyessä supistajan takaosan ja piipun väliin.
Yleisesti voidaan todeta, että mitä pidempi piippu ja mitä tiukempi supistus, sitä suuremmat erot eri täyteisten osumapisteissä. Riittävä käynti täyteiselle on saavutettu, kun osumat ovat toistuvasti 10 cm sisällä. Maksimiampumamatka on se, miltä tämä vaatimus vielä täyttyy, oli se sitten 20 tai 70 metriä.
Poikkeus vahvistaa säännön eli kaikki, mitä teoriassa tiedetään yhdistelmäaseiden tai tuplakiväärien kohdistamisesta ei kuitenkaan päde jokaiseen aseeseen. Jollet ole valmis viettämään paljon aikaa ampumaradalla, älä hanki yhdistelmää.
Muuta huomioitavaa
Aina ennen tähtäimen säätämistä tulee sovittaa piippujen osumat mahdollisimman lähelle toisiaan.
Peurajahdissa lämpötila voi olla mitä vain erittäin lämpimästä ankaraan pakkaseen. Pakkanen heikentää patruunoiden tehoa, erityisesti täyteisen, jolloin myös osumapiste voi muuttua paljonkin. Ase tulee siis koeampua myös pakkaskeleillä.
Pinnoitettu täyteinen on lyijyistä parempi, koska sen kitka on pienempi (piipun lämpeneminen hitaampaa) ja se likaa vähemmän piippua.
Haulikkorihla ja täyteinen peurajahdissa
- mahdollisuuksien mukaan valitse ase, jossa luotipiippua voi säätää
- etsi koeampumalla riittävän hyvin käyvä täyteinen, suosi pinnoitettuja ammuksia
- jos koeammut tuelta, tarkista osumapiste myös ilman tukea
- vaihdettavat supistajat ovat eduksi
- eri täyteiset käyvät eri kohtaan taulussa
- perehdy ammuksiin, älä koskaan käytä vain rihlattuun piippuun tarkoitettuja täyteisiä sileäpiippuisessa aseessa
- muista täyteisen hitaus – vältä liikkuvaan eläimeen ampumista, ellet ole sitä erityisesti harjoitellut
- varaa reilusti aikaa ampumaradalle, jotta voit kohdistaa aseesi kylmillä piipuilla
Drillingit
Kuvatut toimenpiteet soveltuvat myös drillinkeihin. Niissä yleensä oikea haulipiippu on jo tehtaalla sovitettu käymään perinteisellä Brennekellä samaan kuin luotipiippu 50 metristä.
