Pystykorvapyynnin ABC
Pystykorva on kulkenut suomalaisen metsästäjän mukana vuosisatoja “kaiken viljan koirana”, viime vuosikymmeninä erityisesti kanalintujen metsästyksessä. Ivalolaisella Jussi Sorjosella on pystykorvapyynnistä kattava kokemus.
Vanhassa metsässä, kynttiläkuusien ja käkkärämäntyjen lomassa, raikaa pystykorvan sitkeä, tasainen haukku. Nuori metsokukko tuijottaa koiraa männyn oksalta hypnoottisen haukun pitäessä sitä aloillaan.
Metsästäjä taittaa matkaa lähemmäs kasvillisuuden suomia näkösuojia hyväkseen käyttäen, kunnes havaitsee linnun olinpaikan, laskeutuu varovasti sopivaan ampuma-asentoon ja ottaa linnun jyvälle. Lintu tipahtaa kuusen juurelle ja ikiaikainen yhteistyö metsästäjän ja koiran välillä saa jälleen yhden palkinnon.
Metsästäjän ja koiran yhteisymmärrystä
Jussi Sorjonen Ivalosta on metsästänyt vuosikymmeniä sekä suomen- että pohjanpystykorvan kanssa ja tuomaroinut haukkukokeita.
Mieleisimpien pystykorvan kanssa tehtävien pyyntireissujensa Sorjonen kertoo olevan monen päivän mittaisia rauhallisia jotoksia vanhoilla, rauhallisilla metsäalueilla.
– Ihannetilanteessa sekä koira että metsästäjä oppivat rytmittämään tahtiaan ja löytävät sopivan, kestävän, yhteisen kulkuvauhdin. Matkaa taitetaan joskus lintujen, joskus houkuttelevien maisemien ja maastopaikkojen johdattelemina, Sorjonen sanoo.
Sorjosen mukaan kilpailuissa menestyvän koiran nopeampi ja laajempi haku ei aina tue pitkiä, monen päivän mittaisia metsästysreissuja, ja Sorjonen toteaakin toteutetun metsästystavan määrittelevän ja opettavan myös koiraa sopivaan energiankäyttöön.
– Pystykorvapyynti vaatii metsästäjän ja koiran yhteisymmärrystä ja yhteistyötä, Sorjonen toteaa.
Tyypillisiä metsästysaseita pystykorvan kanssa kanalintuja pyydettäessä ovat kevyemmän kaliiperin kiväärit, haulikko ja myös metsästysjousi. Sorjonen kehuu erityisesti hitaampia kaliipereita, kuten perinteistä Suomen ensimmäisiin tehdasvalmisteisiin luettavaa pienriistakaliiperia 7×33 tai pienempää .22 Hornetia.
– Ampumamatkat jäävät käytännössä usein lyhyehköiksi, jolloin hitaammin lentävä luoti aiheuttaa usein vähemmän vahinkoa syötävään riistalintuun.
Asetyypeistä myös rihlakko on monikäyttöisyytensä tähden monen metsästäjän suosikki. Peitteisemmässä maastossa ja lähietäisyyksiltä haulikon käytettävyys paranee entisestään ja mahdollisuus valita luoti- tai haulipiippu ampumatilanteen mukaan on selkeä etu. Itselleen mieluisimmaksi aseeksi Sorjonen kuitenkin nostaa metsästysjousen.
– Jousella metsäkanalinnun saaminen eräksi pystykorvan haukusta vaatii erittäin sujuvaa yhteistyötä koiran kanssa ja lintua lähestyttäessä maaston tarkkaa tutkimista, Sorjonen toteaa.
Onnistuminen metsästysjousella vaatii Sorjosen mukaan keskimäärin 10 lähestymisyritystä ennen riistalaukausta, ja on omiaan koulimaan sekä metsästäjää että koiraa.
Pohjoisen metsästysmuoto
Pystykorvalla kanalintujen pyynti on selkeästi yleisempää maan pohjoispuoliskolla kuin etelämpänä. Sekä sopivat maastotyypit, laajat erämaa-alueet että paikoitellen vahva metsokanta luovat hyvät olosuhteet pystykorvan kanssa metsästämiselle.
Pystykorvien on usein sanottu olevan yhden metsästäjän koiria, johtuen niiden leimautumisesta yhteen ihmiseen ja metsästyksessä vaadittavasta yhteisymmärryksestä ja keskinäisestä luottamuksesta. Heti pentuvaiheessa koiraan juurrutetaan luottamus omistajaansa niin, että se rohkenee laajentamaan hakuaan ja tietää löytävänsä omistajansa palatessaan lähtöpaikkaansa.
– Jos nuoren koiran opetellessa hakua aikoo kävellä, pitää kävellä hyvin rauhakseen ja hitaasti. Tärkeintä on, ettei koira koe jääneensä yksin.
Suomen- tai pohjanpystykorvan hankintaa metsästyskäyttöön pohtiessa kannattaa Sorjosen mukaan kiinnittää erityistä huomiota, kuten muidenkin metsästyskoirien kohdalla, pennun vanhempien menestykseen metsällä ja mahdollisesti kilpailuissa. Ensimmäisen pystykoiran hankintaa pohtiessaan kannattaa keskustella osaavan harrastajan, tai vaikkapa lähimmän jalostusneuvojan kanssa. Lisätietoa löydät esimerkiksi Suomen Pystykorvajärjestön sivuilta www.spj.fi.
Katso video pystykorvan kanssa metsästämisestä
Jussi Sorjosen 10 vinkkiä onnistuneeseen pystykorvajahtiin:
- Toimiva haku kehittyy olemalla kärsivällinen. Luo koiralle luottamus omistajaansa.
- Tarjoa jo aikaisessa vaiheessa kosketuksia lintuun ja ole kärsivällinen, koiran työskentely käynnistyy ennemmin tai myöhemmin.
- Älä ammu lintuja, joita koira ei ole merkannut ja havainnut. Ja myöhemmin, joille se ei ole työskennellyt.
- Haukun alkaessa tutki rauhassa mahdollisia lähestymisreittejä.
- Pidä lähestyessäsi aurinko selkäsi takana. Häikäisevä aurinko antaa tasoitusta linnun tarkinta aistia, näköä, vastaan.
- Vältä sivuttaisliikkeitä. Tee ne aina mahdollisimman hyvän näkösuojan takana.
- Lähestyessäsi koeta pitää lintu vaikkapa viereisen puunlatvuksen takana. Sinun ei ole tarvetta nähdä itse lintua ennen ampumapaikkaan asettumista.
- Maastokuvioinen vaatetus ei pelasta metsästäjää havaitsemiselta. Liike, erityisesti sivuttaisliike, karkottaa linnun varmimmin.
- Lähimatkoilla vaaleat kasvot voivat silti paljastaa, joten esimerkiksi metsästysjousella tai haulikolla metsästettäessä kasvosuojuksesta voi olla hyötyä.
- Jätä kiire ja tulostavoitteet pois!
Mitä pystykorvalla pyynti on?
Pystykorvan kanssa metsästys on usein yhden metsästäjän ja koiran välinen metsästystapahtuma, mutta pyyntiä voi kuitenkin tapauskohtaisesti harjoittaa myös pienellä porukalla.
Pystykorva totutetaan pienestä pitäen hakemaan omatoimisesti lähimaastosta metsäkanalintuja, hakualueen ollessa paristasadasta metristä noin puoleen kilometriin.
Koiran löytäessä riistalinnun ja linnun pysähdyttyä puun oksalle, koira ryhtyy haukkumaan kohdettaan tasaisen terhakkaasti, pitäen sekä linnun huomion itsessään, että merkaten metsästäjälle olinpaikkansa. Ihannetilanteessa koira haukkuu tasaisesti, mutta ei liian kiihkeästi karkottaen lintua.
Haukun alkaessa metsästäjä ensin tutkii ja arvioi maastoa, liikkumiseen sopivia kasvuston tai maaston muodostamia näkösuojia, ja aloittaa varovasti lähestymisen. Hyvällä yhteistyöllä kokenut koira oppii siirtämään linnun huomiota poispäin metsästäjästä siirtymällä hieman puun vastapuolelle metsästäjään nähden.
Lähestymisessä metsästäjältä vaaditaan malttia, sillä metsäkanalinnut ovat hyvin tarkkanäköisiä. Tarkoituksena on päästä koiran haukun aikana siirtymään hiljalleen sopivaan ampumapaikkaan suorittamaan riistalaukaus. Tyypilliset ampumamatkat riippuvat käytetystä metsästysaseesta ja maaston peitteisyydestä.
Hyvällä yhteistyöllä sekä metsästäjä että koira auttavat toisiaan onnistuneeseen riistatilanteeseen. Linnun karkotessa kokenut koira onnistuu silloin tällöin seuraamaan lintua ja ottaa uusintahaukun hetken kuluttua, antaen uuden mahdollisuuden.
