Pysäyttävällä koiralla

Siikalatvan Piippolan kylässä asustava Eero Haapala sai kipinän hirvikoiraharrastukseen 1980-luvun alkupuolella. Siitä lähtien metsästyskaverina on ollut harmaa norjanhirvikoira.

Pysäyttävän hirvikoiran tehtävänä on löytää hirvi ja nimensä mukaisesti pysäyttää se paikoilleen haukkumalla. Samalla koira ilmaisee haukullaan hirven sijainnin sekä peittää hirven korviin kantautuvia ääniä. Tällöin metsästäjä voi pyrkiä lähestymään hirveä ampumaetäisyydelle.

– Vaikka tässä onnistuttaisiinkin, sopivan ampumalinjan löytäminen voi olla haastavaa tai laukaisumahdollisuus jää lyhyeksi, Haapala kertoo.

Pysäyttävä hirvikoira on hirvijahdissa käytetyin ja useimmille hirvenpyytäjille tutuin metsästysmuoto. Sen käyttö vaihtelee paljon esimerkiksi alueen ja seurueen koon mukaan. Toisaalla se voi olla esimerkiksi koiran ja metsästäjän keskinäistä tiimityöskentelyä. Seuruemetsästyksessä se on usein myös yhdistetty passittamiseen, jolloin metsästys on koko porukan yhteistyötä.

Yhden vai useamman pysäyttävän taktiikka?

Honkaperän hirviporukka on yksi Piippolan metsästysyhdistyksen seitsemästä hirvenmetsästysryhmästä. Hirviporukan muodostaa reilu kaksikymmentä metsästäjää sekä yhdeksän koiraa. Pysäyttävät hirvikoirat ja passiketju on koettu niin porukalle kuin metsästysalueellekin sopivaksi yhdistelmäksi. Pyyntialue on enimmäkseen metsätalousvaltaista ja peltoja on vain muutamia.

Metsästyspäivien määrän ollessa rajallinen, kukin koiranomistaja voi tuoda yhden koiran jahtiin.

– Useamman koiran käyttäminen on havaittu meillä toimivaksi. Tämä on suuren metsästysalueen hyviä puolia, tilaa riittää kaikille. Kauden viimeistä pyyntilupaa käytettäessä koiria on metsässä yleensä yksi, korkeintaan kaksi.

Metsästystä valikoiden ja turvallisesti

Koiran tarkka vainu on loistoapu hirvien löytämisessä. Metsästysmuodon etuna on myös hyvä mahdollisuus saalisyksilöiden valikointiin, joka jää metsästäjän tehtäväksi.

– Tavoitteena on metsästää suositusten mukaan.

Aikuisia vasattomia naaraita pyritään ampumaan alkukaudesta, jolloin niiltä ei ole vielä kaadettu vasaa. Vasoja kaadetaan vain yksi tilanteestaan.

Haapala luottaa tuttuun .30-06-kaliiperin ja kupariluotiin. Hän muistuttaa ampumatilanteessa varmistumaan myös koiran turvallisuudesta sekä hirvien määrästä ja sijainnista haukulla.

Valmistautuminen ja varusteet

– Varsinaisen hirvenmetsästyskauden alkuun pyritään valmistautumaan lenkkeilemällä koiran kanssa viileään aikaan ja saamaan alle ainakin kaksi-kolme harjoituskäyntiä metsässä.

Koiranohjaajien varusteet vaihtelevat paljon. Lisävarusteet tuovat myös lisää painoa kannettavaksi.

– Metsästyspäivän pituutta ja tapahtumien kulkua on usein vaikea ennakoida, repussa kulkee ainakin ensiaputarvikkeet, hieman evästä, kirves ja varalipas.

Haukulle koiranohjaajan mukaan

Koiranohjaajat hallitsevat haukulle hiipimisen taidon ja yleensä neuvovat uusia harrastajia. Turvallisuuden vuoksi haukulle eivät muut saa noin vain lähteä hiippailemaan, jos ei erikseen määrätä. Koiranohjaaja voi toki ottaa toisen metsästäjän mukaansa ja yrittää ohjata hänet haukulle.

– Tarjoamme uusille jäsenille sekä vanhemmillekin mahdollisuutta lähteä koiranohjaajan mukaan.

Tällä kertaa on neljä koiraa lähdössä metsään, yksi näistä on Murtokorven Nasse, harmaa norjanhirvikoira.

Teija Mursu on hirviporukan uusimpia jäseniä, eikä ole vielä kaatanut hirveä. Hän ilmoittautuu koiranohjaajan mukaan. Metsästyksenjohtajan puhuttelussa kerrataan ohjeet turvalliseen jahtiin. Tällä kertaa voidaan ampua vasaa ja sonnia.

Hiljaa tuulta päin

Kun puhelimeen tulee ilmoitus porukan valmiudesta, koirat lasketaan hakemaan passiketjun molemmin puolin. Koirilla on reilusti etäisyyttä toisiinsa. Passittajia on myös alueen reunalla, yksi heistä on valmiudessa lähtemään autolla koiran eteen sen kiinniottamiseksi, mikäli hirvi ja koira lähtevät kohti naapuriseuran aluetta tai valtatie neljää.

Pian haukku paljastaa Nassen löytäneen jotain, se vaikuttaa pysyvän paikallaan. Tutka kertoo etäisyydeksi noin kilometrin.

– Haukulle ei yleensä kannata kiirehtiä, vaan antaa hirven rauhoittua puolesta tunnista tuntiin.

Kohta etäämmältä kuuluu uusi haukku ja pian toinenkin, kaksi muutakin koiraa ovat löytäneet hirven.

Onneakin mukana

Kello käy ja on aika liikkua. Nassen haukku sijaitsee erittäin tiheässä risukossa, ampumaetäisyydelle pääseminen olisi todella vaikeaa.

– Mennään tuohon viereiselle penkkatielle odottamaan.

Jostain syystä haukku alkaa liikehtimään ja lähestymään hiljalleen. Suunta on suoraan samalle penkkatielle ja lähestyy edelleen.

Yhtäkkiä vasa nousee risukosta ja seisahtaa penkkatielle. Koira paimentaa hirvilehmää sivummalla.

Teija ei saa hirveä ristikkoon, vaan kehottaa Eeroa ampumaan, joka toimiikin nopeasti. Vasa on juuri lähdössä jatkamaan matkaansa, kun laukaus suistaa sen viereiseen ojaan.

Haukku katkeaa ja emä pakenee jäljilleen. Nasse seuraa perässä ja kohta haukku alkaa muutaman sadan metrin päässä. Nopea ilmoitus porukalle kaatuneesta vasasta ja pian kaksi läheisintä passia on ohjeistettu tulemaan avuksi vasan suolistamiseen.

Nasse jatkaa työskentelyään emällä ja lähestymme haukkua. Tarkoitus ei ole kuitenkaan kaataa emää. Koira näkyy välillä puiden välistä ja mahdolliset näköesteet käyvät vähemmäksi.

– Katso tarkkaan, tuossa se hirvi on, Haapala sanoo ja osoittaa kädellään.

Hetken kuluttua tasaisen harmaa maisema herää eloon hirven liikahtaessa. Muutama vihellys ja haukku katkeaa, Nasse tulee pois haukulta, on aika palata lahtivajalle.

Joku porukasta taisi metsään lähdettäessä sanoakin, ”puolilta päivin ollaan sitten takaisin”. Liekö mukana ollut huumoriakin, mutta piti tällä kertaa kutinsa. Yleensä kun metsässä vierähtää huomattavasti enemmän aikaa.